Rover Ystävät ry Keskustelupalsta

Treenaa vielä vähän lisää sitä kulmakarvan kohotusta...

Eiks atleetin tyyppi/määritelmä ole sellainen että kapenee alaspäin?
Minä olen atleetin mitoissa:
Hattu on 60
Kalsarit/housut 58
Kengät 44

????

series3kalle post_id=115637 time=1701792652 user_id=219 Wrote:....sitten hän tarkensi hieman mitä tarkoitti: " Niin, siis sun päälaen kalju on lisääntyny..."

Voihan V##ura!??‍♂️?‍♂️?‍♂️

Tää liippas liki. Erinäisten pirtin kurkihirren alla hiljan kuultujen (varmaan kohteliaisuuksiksi tms tarkotettujen :roll: ) teinien kommenttien seurauksens ajelin toissapöivänä kaikki hiuksiin viittaavat sileeks hartijoiden yläpuolisesta nahasta kulmakarvoja ja parransänkee lukuunottamatta. Ja vaahdolla sekä höylällä viimeistely. Samalla tajusin miten lyhytkin hiuskasvusto lämmittää päätä. Ny pipoa päässä sisälläkin ??

jomppe post_id=115650 time=1702063949 user_id=154 Wrote:Eiks atleetin tyyppi/määritelmä ole sellainen että kapenee alaspäin?
Minä olen atleetin mitoissa:
Hattu on 60
Kalsarit/housut 58
Kengät 44

????

Tuo onkin hyvä ettei mittaakaan vyötärönympärystä mittanauhalla vaan se housujen numerokoko (eikai se tuumana vaan oo) ?

castillo post_id=115653 time=1702105789 user_id=3938 Wrote:(eikai se tuumana vaan oo) ?

Eipä sentään, onneksi.

Ei niinkään puhuttua mutta ilme kertoi SUURESTA ihmetyksestä.

Oltiin eilen rytmiryhmällä Houstonissa Space Centerissä ja pitkän ajomatkan jälkeen oltiin tehty ehkä hieman huono päätös että syödään heti paikanpäällä vaikka arvattavissa oli että hinnat ovat tilanteeseen sopivasti tähtitieteelliset. Sen lisäksi se evästysalue oli kaikkea muuta kuin viihtyisä, ja hirveä hulabaloo päällä.
No, tehty mikä tehty.

Eväät tilataan automaatista, ja noudetaan sitten tiskiltä. Meitä ennen automaatilla oli perhe jossa kaksi pikkulasta, keskusteltiin siinä jonottaessa niitänäitä ja samalla pohdittiin mitä pikaruokaa syödään sekä hieman kurkittiin miten tilaus toimii.
Perheen isompi lapsi oli joku alle ekaluokkalainen suurisilmäinen tyttö joka tapitti meitä isänsä jalasta kiinni pitäen herkeämättä, varmasti kuunteli meidän outoa kieltä eikä ymmärtänyt luultavasti sanaakaan. Seurasin siinä sivusilmällä kun tytön katse siirtyi aina puhujaan, ei juuri isommaksi olisi voinut silmät suureta uteliaisuudesta ja valehtelematta ei räpäyttänyt kertaakaan.
Olisko ollut eka kerta pienelle ihmiselle kun kuuli suomea ja ihmetys oli aivan valtava.

?? saatan kuvitella tilanteen. Hieno kuvaus

AVRO post_id=115695 time=1702837602 user_id=36 Wrote:Perheen isompi lapsi oli joku alle ekaluokkalainen suurisilmäinen tyttö joka tapitti meitä isänsä jalasta kiinni pitäen herkeämättä, varmasti kuunteli meidän outoa kieltä eikä ymmärtänyt luultavasti sanaakaan. Seurasin siinä sivusilmällä kun tytön katse siirtyi aina puhujaan, ei juuri isommaksi olisi voinut silmät suureta uteliaisuudesta ja valehtelematta ei räpäyttänyt kertaakaan.
Olisko ollut eka kerta pienelle ihmiselle kun kuuli suomea ja ihmetys oli aivan valtava.

Se arvuutteli mielessään, minkä planeetan "glingoneita" oli valehahmoissa tullut paikalle :mrgreen:

Kyllä taitaa Suomi aika Klingonilta kuullostaa, jos ei kieltä yhtään osaa .....? Sinne parit höhötykset ja perkeleet sekaan, ni voipi hyvin ihmetyttää pientä ihmistä....?

Eilen vanhempi 15v. poikani oli mukana aarteiden saalistusreissulla.

Kommentti oli aika osuva. Tarkka poika:

"Iskä. Sulle taitaa tulla seitsemäs series ovelasti salaa osa kerrallaan?"

Äsken meidän talon ohi käveli 4-henkinen perhe. Lastenvaunujen kanssa. Ilmeisesti Isä, Äiti ja kaksi lasta joista toinen ainakin vaunuissa. 
 Lapsen sanomista en ihan kuullut, mutta ilmeisesti tunnisti Land Roverin! Äiti sanoi hänelle "Joo, siinä on Land Rover". 
Oli ihan pakko kehua äitiä, kun opettavat oikein! Ei oo Jeeppi....
 Äiti totesi että pojalla on samanlainen leikkiautona! 
Lämmitti sydäntä kummasti. 

Tässä kun pitäis kohta lähteä ajelemaan mummulasta kotia kohti, ja ikkunasta näkyy reipas henkinen talvimyräkkä, niin eiköhän neiti-neljä-vee osuvasti esitä kysymyksen: "Olisko kuitenkin kannattanut lähteä Defellä?"

Joo, olis. Enemmän tilaakin olis löytynyt, nyt ollaan lähellä tilannetta ettei oikein muuta mukaan mahdu kuin se mikä taskuihin sopii. Siksipä onkin perhe kuljetin nimetty pientila-autoksi...

Vaan eipä näitä myrskyjä viikko sit arvannut, lähtöä tehdessä. Maa mustana, joulun pyhinä ainoa valkea väri oli hiekkatien pinnassa, tien ulkopuolella nurtsi ja pellot vihreänä, ohra lähtenyt kasvamaan jne. Oikein talven tuntua ollu kuin vasta pari päivää sitten... Ja nyt vähän tehostettuna...

Tosta harmitusketjun c-tekistä ja johdoista tuli mieleen...:

Parikolmevuotta sitten ajelin pikkukärryä vedellen. En muista mitä kyydissä oli, mutta yksi kuormaliina löystyi  kärryn pomppiessa pikkutietä. Sopivasti hakeutui pyörän alle ja NAPS! ihanasti 30cm päästä koukkua poikki, kuinkas muuten....

Vanhempi poika on ollu mua välillä jeesaamassa esim.TET jaksolla koulusta. Tuolloin on kärryllä tullut kuskailtua kaikkea tarviketta ja hän on kyllä hienosti oppinut siitä remmin katkeamisesta hyviä elämänohjeita:

" Isi. Remmi tulee sitoa ja mitoittaa niin, että yltää varmasti renkaan alle kun se löystyy..." (8)

---

...ja Hän muistaa kyllä muistuttaa tuosta joka kerta kun jotain sidotaan kyytiin....

Saatiin viime viikon loppupuolella 7, 9 ja 11 vuotiaat tytöt hoidettavaksi. Kun lähdettiin mökille, yksimielisenä vaatimuksena oli päästä Range Roverin kyytiin (toinen vaihtoehto olisi ollut rouvan Mondeo). Autovalintaan vaikuttanee eniten se, että Range Roverilla päästään hiekkatien töyssyissä sen verran lujaa, että se tuntuu kunnolla mahassa. Toinen Range Roverin vahvuus on se, että peinemmät neidit mahtuvat paremmin istumaan sylissä ja ohjaamaan autoa mökkitiellä.

Tuo sylissä ajaminen jää taatusti mieleen loppuiäksi! Ainakin minä muistan istuneeni isän sylissä ja ajaneeni naapurin pihalta meidän pihalle 200m matkan. Kurvissa tulee lapsilla yleensä pikkasen hoppu kääntää...muistan senkin kun oja meinas yllättää.
Enonkin sylissä joskus kadettia kokeilin...

15v.poikani just pari päivää sitten sai koukata tosi jyrkässä kurvi-mäki-kohdassa ennen asiakkaan mökkipihaa ulkokurvin kautta hiukan ettei iso kärry oikase.
Meinas mennä Rubínalla eka jyrkkään sammalpenkkaan etupyörä ja sitten tuli kiire pysähtyyä ennen mökkipihassa aivan keskellä kääntöpaikkaa nököttänyttä putkifirman ransiittia....Oli Klassinen -painan kytkimen pohjaan pysähtyäkseni alamäessä- tilanne.... ja vauhti kiihtyi ennen jarrulapun löytymistä....

Painava kärry alamäen mutkassa ja kytkin pohjaan voi olla kohtalokasta...pitäis sinne takaraivoon iskostaa se jarru aina ensin ja kytkintä vaan vaihtaessa tai just ennen pysähdystä.

Koitin opettaa tuota että laskee aina moottorijarrutuksella alamäkeen ja sitten avittaa tarvittaessa lisäks jarrulla jos kierrokset nousee/haluaa pitää ne alhaalla ja vauhdin alhaalla.
Kyllä siinä aikaa menee enneku kaikki metkut on opeteltu ... Ja vielä se että kaikki pitäs ehtiä/ muistaa opettaa ennen "tilanne päällä"-tilannetta....80

Täällä opetusvaiheessa meni kyllä aika pikaseen moottorilla jarrutus käyttöön, vaan ainoa oikeasti lähellä osumaa -tilanne tuli kun pysäköidessä muisti jarruttaa mutta kytkin jäi ylös. Jäi veturitallin seinään sentään kolme senttiä puskurista, säikähti tilannetta, aika tiukkaan analysoi mitä kävi ja useamman kerran otti puheeksi. Opettelun aika alkuvaiheessa, eli syksyn pimeillä kun kesäkuussa aloiteltiin...

Itsellä hyvät muistikuvat myös sylissä ohjaamisesta, huomattavasti ennenkuin oli mitään toiveita polkimille jalkoja saada. Ja sitten kun oli kasvanut sen verran että sai polkimetkin käyttöön, niin varsin pian tuli opetus alamäessä moottorilla jarrutellen, just niinä hetkinä kun polkaisin kytkimen pohjaan, isä kysyi vierestä että "miksi noin teit", ja sitten käytiin pikapalaveri aiheesta vaihteella-säädetään-vauhti-alamäessä-ei-jarrulla. Kirkkaana muistissa, vaikka helposti 40 vuotta tuosta tilanteesta jo aikaa...

Oman jälkikasvun kanssa ollaan kyllä tuota sylissä ohjaamista harrastettu, keskimmäinen tytöistä vajaa kolmevuotiaana jo traktorillakin, samainen joka vuotta myöhemmin ajoi kaivinkonetta. Esikoisen kanssa talviratapäivillä Josemorasa opeteltiin radalla ajoa, sekä pääsuoralle tehtyä keilarataa väistellen. Sekä mutkan jälkeisen ohjauksen oleellisuuden opettelua, sujuvasti sisäkaarteesta penkalle. Tämän tilanteen muisti inssin jälkeen tutkinnon vastaanottajallekin kertoa, että "se eka ojaanajo on jo suoritettu, ja on muuten videollakin se"... Kahdeksanvuotiaana onnistui tuossa...