Rover Ystävät ry Keskustelupalsta

Mistä on syttynyt innostuksesi näihin Land Rover, Range Rover tai Rover autoihin??

Omalta kohdalta tämä alkoi perheemme 70 luvun metsänvihreässä Range Roverissa, joka tuli perintönä Isäpuoleni isältä (oli ostanut uutena). Tuossa Rankussa oli ne kerman väriset vinylipenkit ja muistan lapsuuden reissuilla keikkuneeni siinä etupenkkien välissä, kun käytiin sukulointi reissuilla... se oli jo silloin tosi hieno auto (jotkut asiat ei vaan muutu) Löytyisköhän tuosta jotain kuvia, pitää penkoa vanhempien varastoja jossain välissä!

Ensimmäinen oma oli vm 80 3,5l Range (muistaakseni AMU-246) jonka ostin joskus -92 aikoihin, kun off-road center oli vielä Mankaalla. Tuo on niitä harvoja elämäni aikana omistamista autoista, jonka toivoisin vieläkin olevan pihassa Mutta silloinen tilanne pakotti luopumaan tuosta loisto pelistä!

Liki vuosikymmen meni muilla kurvaillessa, mut nyt on päästy taas asiaan 8)

Ala-asteen liikuntamaikalla oli 70-luvun lopulla Range, useamman kerran päästiin luokkakaverin kanssa kyydissä kouluun kun asuttiin melkein vieressä. Olihan se pikkupojan mielestä hieno, ja ennenkaikkea korkea auto perus Tanareihin yms verrattuna. Poikasena tuli istuttua myös Patrollin kyydissä jonkun kertaa, ei se niin säväyttänyt.

Eräs vannoutunut brittifani sai ylipuhuttua meikäläisen LR-maailmaan kun autonvaihto oli edessä -03. Silloin tuli hommattua 3,9 Classic, joka sittemmin väistyi tämän edelleen taloudessa olevan P38A:n edestä.

Range kyllä miellyttänyt aina silmää, kai se vaan tommonen klassinen laatikko viehättää. Ei turhia yliyrityksiä muotoilussa joihin kyllästyy.
Useimmista muista automerkeistä poiketen, Range näyttää hyvältä vuosimallista riippumatta.

moi!

Naapurin autotrokarilla oli 88 myynnissä ja 7v pikkupoika tuumas jotta voihan vitalis mitä vehjes! siitä se lähti! Vuosi oli 1980...tai jotain!

Lehtiä luettu v1976 ja haaveiltu!

ei tosin ollut "varaa" omaan kun vasta 1999 tai jotain...silloin SIII pick-up dieseli muutti taloon ja kesällä 2005 Disco 2 ja 2009 defenderi...!

Ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin ensi kesäksi V8....!

//Janne

Varmaan isän siittiöissä oli jotain...
Isällä tosin vinksahdus moottoripyöräpuolelle, eli onnellinen vanhan Royal Enfieldin omistaja...

Luulen, että oma ihastukseni Rover perheen tuotteisiin on tullut aikojen saatossa TV:n kautta. Muuta syytä en keksi, sillä lapsuudessani / nuoruudessani ei perheessä tai lähipiirissä ole ollut ainuttakaan Roveria.
Ja onhan tuo RRC ajattoman kaunis kulkine, kuten SD1 ja P6:kin. Uusimmista malleista tykkään oikeastaan vain Rover 75, joka perheestä löytyykin.

Joskus pienenä tuli leikittyä metallisella 109-pickupilla, ja teininä haaveiltu Camel Trophy-kisojen osallistumisesta...

Aina silloin tällöin haaveilin aikuisenakin Serieksen ostamisesta, mutta amerikkalaiset vei voiton. 2008 tarttui sitten kaverilta LR-kuume ja puolivakavana aloitin sopivan aihion etsiminen, tähtäimessä 109" STW. Sellainen löytyikin alkukesällä 2009 ja sillä "tiellä" ollaan...




Andy

Suomenmeripelastusseuran Oulun yksikön kautta. Jostain syystä siihen sakkiin oli pesinyt suuri määrä Range Rover Classiceja ja on edelleen. Erityisesti Löytis niminen yksilö herätti suurta viehätystä merkkiä ja mallia kohtaan. Ensimmäinen hidastustöyssy oli myös kokemus, joka toi sellaisen fiiliksen, että pitäs varmaan peruuttaa ja ottaa uusiksi

Elettiin vuotta 1981 kun oltiin Tansaniassa kehitysaputöissä. Työsuhdeautoina Series kolmosia muutama kappale lyhyinä ja pitkinä. Näillä sitten kaahailtiin pitkin savanneja metsästämässä sekä edustettiin itseämme paikallisten baarien parkkipaikoilla. Ja kuskattiin lapsilaumaa kouluun.
Muistanpa kerrankin kun oltiin kahdella autolla rutikuivalla savannilla metsästämässä. Kesken kaiken alkoi kaatosade ja muutti tienoon puoli metriä paksuksi savivelliksi. Sieltä sitten toinen toistamme hinaten päästiin takaisin ihmisten ilmoille. Yhdellä autolla oltais varmaan vieläkin juuttuneena punaiseen saveen.
Siitä syttyi mun innostus lantikoihin.

Aivan sattuman kauppaahan tämä oli. Myin mopovuosien jälkeen '72 pappa tunturia ja laitoin ilmoitukseen että mahdollisesti vaihdetaan autoon. Noh eräs mieshän halusi pappa-tunturin kun se vie vähemmän tilaa kerrostalo asukkaalla ja rooveri oli ollut jo muutaman vuoden vähemmällä huomiolla. Mitään käsitystä ei ollut että mihin ryhdyin ja tovin aikaa on mennytkin että pääsin näitten brittivehkeitten juoneen mukaan. Silloin tällöin on tullu katteltua rangeja ja sd1:ä kaveriksi mutta toistaiseksi tämä P6 2000TC '68 on ollu ainoa brittiauto minulla.

Kyllä se lähti ensiksi vetoauton tarpeesta vapaa-ajan metsäaskareisiin liittyen, sitten alkoi samaan hengenvetoon kiinnostamaan myös maastoajo. Katselin kuvia Defenderistä ja se kolahti. Alkoi tuntua siltä, että tuo ajoneuvo täytyy hankkia. Sitten homma karkasi lapasesta ja tuli toisen Lantikan hankintavillitys. Toisen valinta ei ollut yhtä selvä, kuin Defenderin. Aluksi kiikarissa oli Range, mutta lopulta se vaihtui Discocsi. Saa nähdä joutuuko joskus vielä laajentamaan LR-kokoelmaa? Toisaalta Minikin kiinnostaisi.

Ensimmäinen autoni reilut 20 vuotta sitten oli Morris Marina, eli Brittiautoiluun tuli kosketusta jo silloin. Kipinä oli välillä sammuksissa, syttyäkseen myöhemmin vahvempaan liekkiin.

Tervehdys!
Ei ole ollut lapsuudessa minkäänlaista kosketusta RR/LR -tuotteisiin, ranskalaisissa perheautoissa olen nuoruuteni istunut. Jotenkin vain on ollut sellainen iskostus päällä että japsia ei saa ikinä hankkia. Autolehtiä lukiessa kyllä aina tuli selattua Rangejutut ihan hiirenkorville asti. Sitten joskus ajokortti-iässä -92 bongasin autoliikkeessä 3-ovisen Rangen ja kävin koeajolla. Siitä se syttyi. Ja koeajoja tehtiin uudelleen aina kun lähitienoolla sattui range myynnissä olla, välillä dieseleinä tai bensoina. Varallisuus antoi myöden vasta Rangeen mahdollisuuden 2002 kun lyhyen mutta tiiviin etsinnän jälkeen mulle tarjottiin -74 mallin 2+3 pakurangea 3,5 Ivecolla konevikaisena 200 eurolla! Laitoin sen iskuun ja sillä ajelin muutaman vuoden hupiajoja ja se on nykyisin projektina. Sittemmin on ollut pari bensarangea, nykyinen diiseli, 110 Defe HCPU, 90, ja STW 110 taas pihassa. Tauti on pahasti päällä. Paljon se ottaa, paljon se antaa...ja turha sitä on koettaa mitenkään järjellä selittää.

TT

Kyllä se lähti rehellisesti sanoen autokaupan koeajosta. Etsin nelivetoa ja Lantikan koeajon jälkeen mikään muu kulkine ei enää kelvannut. Oli se vaan niin mukavaa kyytiä.

Aiemmat kokemukset onkin lapsuudesta kun ihailtiin kylän hevostallin omistajan Rangea - sen on tarvinnut olla muuten ihan ensimmäisiä Rankkuja näillä main koska elettiin 70 luvun alkua. Niin ja 80 luvulla yksi tuttu hommasi serieksen ja sillä käytiin joskus kokeilemassa kuinka syvässä umpihangessa pääsee vielä lähijärvelle. Hauskaa oli ja bensa haisi!

Mutta itselle en moista kulkinetta koskaan haaveillut ennen tuota kohtalokasta koeajoa. Ensi kertaa tunteet meni mulla autokaupassa ohi järjen.

Tänä vuonna tulee 50 vuotta eräästä illasta, kun ylioppilaskunnan bileet loppuivat. Seuraneitini keksi, että hänen juuri kortin saanut ystävättärensä oli lainannut isänsä auton. Hän tietty heittää kaikki koteihinsa, eikun kyytiin. Ajokki pimeässä näytti ja lähempää katsoessa olikin Rover 75. Ajelun aikana uunituoreelle kuskille oli pakko vähän neuvoa, millä vaihteella sopii missäkin ajaa jne...

Vuosikymmeniä myöhemmin sain lunastaa juuri tuon samaisen autoyksilön ja onhan sillä seikkailtu - se oli mm. 1985 johtoautona, kun yhdistys teki Englannin matkan, mukana 15-16 autokuntaa!

Lopullinen "niitti" tuli, kun sain vuonna 1969 ostettua yhden aivan alkupään V8:ista - niiden saamisestakin silloin oli kiistaa ja jonotusta, joten hyvältä maistui!
Sen jälkeen noita on tullut ja mennyt, useita P6-malleja, SD, RR jne.
Niin, se ensimmäinen on muuten yhä tallella, "Otto Gideon kolmesataa" eli "Roope"

It's never over in a Rover

Hei

1974 päästiin serkun sukulaisen kyydissä valkoisella range roverilla nakkilasta vantaalle. Käsittämätön vehje 9-vuotiaan nappulan mielestä pehmeä kulku v8 murinalla ja kaikki jäi jalkoihin. Meillä oli isällä Sunbeam 1600 tulloin joten britit oli jo tuolloin parhaita autoja.

1985 intissä taas valkoinen v8 range rover ja intin maastoajokurssi taas aivan käsittämätön vehje. Ei tuntunut olevan paikkaa minne sillä ei pääsisi.

1988 saatiin veljen kanssa opiskelut siihen vaiheeseen että oli varaa ensimmäiseen omaan autoon land rover series II 109 diesel (löytyy meiltä vielä) ja 1990 pitkän odotuksen täyttymys range rover 1973 (löytyy vielä meiltä)

Minulla ei ole ollut muita autoja kuin rovereita. Paitsi tietysti mg zs 180 jonka lasken itse roveriksi.

T:Aksu

tämä oli hetken päähänpisto.

Kyllähän sen hankinnan sai aikaiseksi nuorimman lapseni syntymä. Siis ensi kertaa kauan haaveissa ollut defender oli vihdoin järkisyillä perusteltavissa... -toisin sanoen en enää oikein löytänyt muuta vaihtoehtoa, jossa yhdistyy samassa paketissa 9-hengen kuljetustarpeet, 3500 vetokyky, neliveto ja maasturi. Land cruiser oli periaatteessa vaihtoehto vielä ennen tätä perhetapahtumaa ja siksi ajoimmekin edelleen farkkumersulla. Mutta nyt olemme kohta vuoden nauttineet tästä ihanasta kummallisuudesta.

Kait jonkin sortin perverssi ajatus iski no eikai ei oo ennen ollut niin katotaan aika näyttää.

Pohdiskelin asiaa jo tuolla projektit-osiossa:

http://www.roverfriends.fi/foorumi/viewtopic.php?t=5104

Mainitaan kuitenkin tässäkin. Halusin vetoauton, jolla voin kuljettaa polttopuutavaraa ja ajella metsäaskareisiin muutenkin, innostuin myös maastoautosafarille osallistumisesta. Katselin kuvia Defenderistä ja se "kolahti" ja alkoi tuntua ainoalta vaihtoehdolta. Samalla innostuin muutenkin brittiautoista. Minin hankinta kiinnostaa jonkin verran.

Kestävyysjuoksupiireissä joskus jutellaan yli kahden tunnin lenkkien loppuvaiheessa helposti iskevästä flow-tilasta joka esim. saattaa vaikeuttaa liikenteen seuraamista yms. omissa ajatuksissa hortoilua.

No, '97 joulukuussa heitetty kaksi ja puoli tuntinen ei aiheuttanut vaaratilanteita, mutta syntyipä loistava idea hankkia Land Rover - se vain napsahti päähän.
Tuumasta toimeen ja SIII pihaan, myöhemmin sitten tuli Range Rover kuume ja sitäkin oli pakko rapsuttaa - vieläkin kaduttaa, että myin sen pois. SIII onneksi on edelleen pihassa.

Rahanpuute joka vei ojasta allikkoon.

Meillä ei ole koskaan ollut maastoautoa. Ajettu vaan pari kertaa
Angolassa safarilla. En edes muistanut, mikä auto silloin oli käytössä. Muistan vaan että hyvin se kulkii vaikka
missä ja ruusunpiikeistä puhkeneita renkaita korjattiin jatkuvasti.


Ajatus pitkästä automatkasta oli jo pitkään muhinut päässämme. Ajateltiin että joskus ostetaan oma auto.
Äkkiä se kävi. Kuukauden kuluttua henkilöauto seisoi pihalla. Takapenkit poistettiin ja tilalle rakennettiin keittiö,
olohuone ja makuuhuone. Matkan alkuun on reilu vuosi.

Peckos ja kuski.

Lohjan työväentalon pihalla silloin heti tuoreeltaan 70-luvun alussa vihreä Range. Eka näköhavainto tuolloin alle kouluikäisenä leimasi lopullisesti; joskus vielä itsekin,,,

Isän serkku myi/(toi maahan) Rangeja aikonaan (pyynikin autovaruste). Isäkin niitä oli koeajanut ja kehu kuinka monta tuntia olivat lapioineet kahta Rangea irti lumesta Kaupin mettässä ku lähtivät velipojan kans vähä koittaan. Siittä jäi uteliaisuus itään. Kerran kyydissä toi viiliksen, että tämmönen pitää joskus saada. Tulihan semmonen hommattua ja sitä tuli "paranneltua" liikakin, että ei soveltunut enään katuajoon. Ite kun en oikeen traileri prinsessoista välitä, niin auto lähti kiertoon. Nykyjään Disco 1 käyttiksenä joka on aivan loisto peli. Sitä oon jopa madaltanu, parempien ajo-ominaisuuksien takia. hock:

Oma perversioni Land Rovereita kohtaan on varmaankin alkanut pikkupoikana saadusta, Britains merkkisestä seeprakuvioidusta lelu lantikasta. Silloin pienenä tuli päätettyä, että tuollaisella sitä vielä joskus ajellaan. Nyt sitten aikuisiällä tehty käynti autokaupassa vain vahvisti tuota nuorena tehtyä päätöstä. Ja tässä sitä nyt siis ollaan, eli harrastetaan (korjataan) ahkerasti. Alla vielä kuva kyseisestä lelusta.



Hmmmm... pitäsköhän tuo oma Defe muuten vetäistä uusiin väreihin?!?! :roll:

Britains lelut olivat kyllä pikkupoikana sairaan hienoja. Lantikan lisäksi tuli omistettua muutama traktori, leikkuupuimuri ja erilaisia lisälaitteita niihin. Sitten oli vielä sellainen hieno Unimog hinausauto, sellaisen hommaan tuohon pihalle sitten kun voitan sen loton päävoiton.

Defender 110 Wrote:Oma perversioni Land Rovereita kohtaan on varmaankin alkanut pikkupoikana saadusta, Britains merkkisestä seeprakuvioidusta lelu lantikasta. Alla vielä kuva kyseisestä lelusta.

EI VOI OLLA sama paketti kuin minkä muksuna sait vai miten selität, että on yhä ehjä :wink:

Isäukko sijoitti vuonna -72 uuteen Rangeen, josta lähtien tähän päivään on istuttu konsernin laitteissa.
Paitsi -88-95 välisenä aikana...oli kaikenlaista -inttiä- ja muuta opiskeluhömpötystä...