Rover Ystävät ry Keskustelupalsta

Hei !
Olen viimeisimmät pari vuotta ollut huonotuulinen ja masentunut ja kaikin tavoin ihan maassa saamatta mitään aikaiseksi koska minulla on ollut Rangeni kanssa hyvin paljon erinäisiä vaikeuksia. Olen täällä palstallakin kirjoittaessani ollut hyvin tyly ja epäkohtelias ja käyttäytynyt omaa todellista minääni vastoin. Ja kaikki vain siksi, että tuo yksi vaivainen auto on ollut enemmän tai vähemmän epäkunnossa, vian kuitenkaan löytymättä. Miten tällainen voi vaikuttaa ihmiseen näin paljon, viedä epätoivon partaalle? Olin jo todellakin melkoisen epätoivoinen, kunnes nyt kaikkeen tuli hieman valoa. Eräs luotettava, asiaan vihkiytynyt korjausalan yrittäjä sanoi minulle hänelle soittaessani, että kyllä se pitää saada kuntoon. Pelkästään tämä lupaavan toiveikas toteaminen tuntui heti helpottavan minua ja masennustani. Joskus kaikki on pienestä kiinni, helpottaa soittaa ja keskustella jonkun asian todella ymmärtävän kanssa, samoinkuin tämä kirjoittamalla avautuminen vieraille ihmisillekin helpottaa masentuneen ihmisen sisäistä olemusta.
Nyt kaipaisin juuri Rangella rämpimään mutaan ja sateeseen jonnekin jumalan selän taakse, mutta täällä vain istun ja ...olen työpaikalla.
Mutta kunhan (eikä enää "jos") Range tulee joskus kuntoon, aion ottaa kaiken takaisin ja viettää sen kanssa enemmän yhteistä vapaa-aikaa. Olen sen velkaa sekä itselleni, että Rangelle.
Eläkepäiviä odotellen !
Risto

Päivät lyhenevät, kaamos saapuu, ankeaa pimeää...
Oli mieltä piristävää lukea optimismin nostavan päätään ja tiedostaa, että kyllä se vielä tästä (nog blir det bra). Hyvä asenne

Hyvä. Olin jo ajatellut, että kirjoittamani olisi liian henkilökohtaista tai sopimattoman herkkää autoaiheiseen palstaan, mutta kannustava viestisi poisti tuon pelon.
Ajatelkaamme siis positiivisesti, muuttakaamme syyspimeät valoisiksi ajatuksen voimalla.

karitt Wrote:Päivät lyhenevät, kaamos saapuu, ankeaa pimeää...
Oli mieltä piristävää lukea optimismin nostavan päätään ja tiedostaa, että kyllä se vielä tästä (nog blir det bra). Hyvä asenne

Kyllä se sitten piristää kun lumi tulee ja pääsee ensimmäiseksi risteykseen/valoihin

Rohkea kirjoitus Bullet! Kyllä nämä autot kummasti tunteita herättää. Ja minusta hyvä asenne että reippaast jakaa meidän muiden palstalaisten kanssa tuollaistakin asiaa

Minullakin on nyt ikävä fiilis, miten voikaan autoa olla oikeasti näin ikävä :?
Kumma juttu kun tuossa loppukesästä puu kasvoi yllättäen taakseni kun peruutin metsärinteeseen. Sen verran voimalla tultiin että runkopalkki vääntyi ja perään tuli muutenkin ruma ryppy. Nyt on auto oikaistavana ja ei tiedä miten päin olisi kun ei ole omaa defeä tuossa pihalla. Hirveästi kaipaan defeäni takaisin töihin! Heti kotiin sieltä ettei mun tartte tehdä kaikkea duunia toimistolla!!!!

Bullet,

Älä välitä, blues vaivaa kaikkia ajoittain.

Kyllä se Range kuntoon tulee, ihmisen tekemiä ne ovat!

KIITOS kaikille kannustavista viesteistä.
Toivon noita, edes pieniä, valonpilkahduksia kaikille joilla on synkkää jostain syystä, syitähän voi olla hyvinkin moninaisia.
Lopultahan kaikilla ongelmilla on taipumus ratketa, ennemmin tai myöhemmin.

p.s. pikkusaari, Sinun Defesi tulee varmasti entistä ehompana takaisin. Ainakin siitä nyt tietää mitä korjata. Ja jos joku kolhun jälki jäisi näkyviinkin kaikesta korjauksesta huolimatta, Defen komeaa ulkoasuahan se vain kaunistaa entisestään.

Kyllä ne ruukaa kuntoon tulla, kun sillä mielin asiaan asennoituu Tulee kyllä muistoja mieleen lähi menneisyydestä, kun Grandin kone oli vuoden aikana auki kolme kertaa.. JOskus se vika on pienikin, mutta teetättää olemustaan suuremmalti töitä..

Rangen kun saa vihdoin ja viimein kuntoon, on kysymys minuuteista, korkeintaan tunneista kun ollaan taas lähtötilanteessa ja viikkokausien remontit edessä.
Miksi tämänkin yhdistyksen nimi pitää olla ystävät? En todellakaan halua olla ystävä englantilaisten viritysten kanssa. Vai tarkoitetaanko tässä että pitäis olla ystävä roveriin sortuneiden kohtalotovereiden kanssa? Eikö ennemmin kannattaisi hankkia viisaampaa seuraa, pyrkiä nousemaan tästä suosta ja etsiä jotain mielekästä harrastettavaa...
Mutta jos viikon päästä jaksais taas tallilla rangea kasata, muutaman viikon hengähdystauon jälkeen.

Mun rangen takaikkunaan tulee ainakin sopiva tarra, sitten kun saan rangen liikenteeseen, joka kuvastaa roverin omistajan luonnetta. LEUKA RINTAAN JA KOHTI UUSIA PETTYMYKSIÄ :oops:
Ei saa ottaa liian vakavasti, mieshän se on mikä autonsa valitsee ja mielummin mie korjailen pikkuhiljaa tuota rangea kuin vaikka istuisin kaiket illat baarissa tai jotain muuta yhtä kehittävää. Kiitos ja anteeksi :!:

Minäpäs ajelin tuossa lomalla noin 2500km ilman minkäänlaista murhetta auton kanssa, mutta onhan tuota nyt muutama vuosi käpisteltykkin, että se on nyt tuossa kunnossa