01-04-2013, 08:14
Maasturiklassikko Land Rover Defender sai modernimman moottorin, mutta vanha neuvostojeeppiin viittaava hellittelynimi Englannin-UAZ ei ihan tällä päivityksellä poistu. Onneksi.
Land Rover Defender on säilynyt ulkoisesti aika tunnistettavana jo 1940-luvun lopulta asti. Kulmikas niitattu korimalli on muistumaa ajalta, jolloin tuulitunneleita ei maasturitehtaiden suunnitteluverstailla nähty.
Auton moottorit tietysti ovat uusiutuneet vuoden 1948 jälkeen moneen kertaan. Muutama vuosi sitten brittivalmistaja otti Lantikan voimanlähteeksi Ford Transiteista tutun turbodieselin, ja nyt 2,2-litraista moottoria on viilattu hivenen vähäpäästöisemmäksi. Yhdistetty kulutus pysyy silti tankkimaisesti yli 11
sä litrassa sadalla kilometrillä.
Vääntöä löytyy 360 Nm, mikä ei ole tällaisesta moottorista mahdottoman paljon. Voimantunnetta tosin riittää, koska kuusiportaisen manuaalivaihteiston alimmat pykälät on välitetty melko tiheiksi. Kuutonen on selkeästi pitkä moottorimarssivaihde.
Jostain syystä moottoripäivityksen yhteydessä valmistaja nosti autolle luvatun huippunopeuden 145 kilometriin tunnissa. Aiempi, nimellisesti 130 km/h oli ihan riittävä kattonopeus Lantikalle: melu ja tuulenpuuskien tuntuminen ovat jo satasen tuntivauhdissa huomattavia.
Karun työkaluauton
viehätystä
Auto Bild Suomi koeajoi nyt Defenderin pitkäkorisen 110 SW:n. Lyhyempi 90-tuumaisella akselivälillä varustettu malli olisi maastossa ja taajama-ajossa ketterämpi, mutta tilaa tarvitsevalle 110 on järkevämpi valinta.
Auton penkit ovat työkalumaasturin henkeen sopivat: tukevat ja tarkoituksenmukaiset. Tavaratila laajenee valtavaksi, koska penkit saa helposti taitettua.
Inttivitsin mukaan Lantikan pitkän version kyytiin mahtuu seitsemän ihmistä tai kymmenisen varusmiestä.
Niin, se "Englannin-UAZ" -vertaus tulee samasta lähteestä. 1990-luvun lopulta lähtien Defendereitä on ilmestynyt yhä enemmän suomalaisiin varuskuntiin yleismaastureiksi entisten neuvostojeeppien tilalle. Samalla UAZ- ja GAZ-legendat ovat tornihuhuissa vaihtuneet samantapaisiin Defender-tarinoihin: pikkuosat irtoilevat risukon läpi möyriessä mutta meno senkun jatkuu.
Totta on, että Defender on meluisa, asvaltilla kömpelö, kylmä, epämukava ja raskaassa käytössä paljon huoltoa ja varaosia vaativa ajokki. Kääntöympyrä on hurjan laaja.
Kuljettaja joutuu istumaan hieman vinossa, koska ratin ja polkimien brittihenkisen ergonomian takia vasemmalle kädelle ei jää kovin paljon tilaa. Koeajajien mielestä kuskin työtä helpottaa kuitenkin lyhytliikkeinen mutta mukavasti toimiva kytkin. Ohjauskin on tunnokas.
Lisäksi 315 millin maavaransa ja hyvän hitaan nelivetonsa ansiosta Defender etenee suomalaisessa metsässä niin hyvin kuin auto yleensä voi. Korjaaminen on suhteellisen helppoa, vaikka Lantikka on venäläismaastureihin verrattuna paljon nykyaikaisempaa länsitekniikkaa.
Imagokin on sellaista kaipaaville kunnossa: uskottavampaa oikeaa maasturia saa hakea. Ihan vastaavia kilpailijoita ei kovin paljon ole.
Mercedes-Benzin G-sarjalaisessa on ulkoisesti samaa henkeä, mutta hintaakin on liki sata tonnia enemmän.
Noin kymppitonnin Defenderiä kalliimpi Toyota Land Cruiser on puolestaan paljon kaupunkilaishenkisempi, elektronisempi ja mukavuuspainotteisempi.
Perinnemaasturi alkaa silti vähitellen tulla malli-ikänsä päähän. Kokonaan uuden, varmasti pyöreämmän ja modernimman näköisen Defender-mallin on veikkailtu tulevan markkinoille vuonna 2015.
Sitä ei todennäköisesti enää UAZ:eihin verrata, mikä on tavallaan sääli. Persoonallisia ja tarinoita synnyttäviä autoja kun ei ole markkinoilla liikaa.
Land Rover Defender 110 SW
Hinta: 66593 euroa
Teho: 122 hv, vääntö 360 Nm
Kulutus: 11,1 l/100 km
CO2: 295 g/km
Land Rover Defender on säilynyt ulkoisesti aika tunnistettavana jo 1940-luvun lopulta asti. Kulmikas niitattu korimalli on muistumaa ajalta, jolloin tuulitunneleita ei maasturitehtaiden suunnitteluverstailla nähty.
Auton moottorit tietysti ovat uusiutuneet vuoden 1948 jälkeen moneen kertaan. Muutama vuosi sitten brittivalmistaja otti Lantikan voimanlähteeksi Ford Transiteista tutun turbodieselin, ja nyt 2,2-litraista moottoria on viilattu hivenen vähäpäästöisemmäksi. Yhdistetty kulutus pysyy silti tankkimaisesti yli 11
sä litrassa sadalla kilometrillä. Vääntöä löytyy 360 Nm, mikä ei ole tällaisesta moottorista mahdottoman paljon. Voimantunnetta tosin riittää, koska kuusiportaisen manuaalivaihteiston alimmat pykälät on välitetty melko tiheiksi. Kuutonen on selkeästi pitkä moottorimarssivaihde.
Jostain syystä moottoripäivityksen yhteydessä valmistaja nosti autolle luvatun huippunopeuden 145 kilometriin tunnissa. Aiempi, nimellisesti 130 km/h oli ihan riittävä kattonopeus Lantikalle: melu ja tuulenpuuskien tuntuminen ovat jo satasen tuntivauhdissa huomattavia.
Karun työkaluauton
viehätystä
Auto Bild Suomi koeajoi nyt Defenderin pitkäkorisen 110 SW:n. Lyhyempi 90-tuumaisella akselivälillä varustettu malli olisi maastossa ja taajama-ajossa ketterämpi, mutta tilaa tarvitsevalle 110 on järkevämpi valinta.
Auton penkit ovat työkalumaasturin henkeen sopivat: tukevat ja tarkoituksenmukaiset. Tavaratila laajenee valtavaksi, koska penkit saa helposti taitettua.
Inttivitsin mukaan Lantikan pitkän version kyytiin mahtuu seitsemän ihmistä tai kymmenisen varusmiestä.
Niin, se "Englannin-UAZ" -vertaus tulee samasta lähteestä. 1990-luvun lopulta lähtien Defendereitä on ilmestynyt yhä enemmän suomalaisiin varuskuntiin yleismaastureiksi entisten neuvostojeeppien tilalle. Samalla UAZ- ja GAZ-legendat ovat tornihuhuissa vaihtuneet samantapaisiin Defender-tarinoihin: pikkuosat irtoilevat risukon läpi möyriessä mutta meno senkun jatkuu.
Totta on, että Defender on meluisa, asvaltilla kömpelö, kylmä, epämukava ja raskaassa käytössä paljon huoltoa ja varaosia vaativa ajokki. Kääntöympyrä on hurjan laaja.
Kuljettaja joutuu istumaan hieman vinossa, koska ratin ja polkimien brittihenkisen ergonomian takia vasemmalle kädelle ei jää kovin paljon tilaa. Koeajajien mielestä kuskin työtä helpottaa kuitenkin lyhytliikkeinen mutta mukavasti toimiva kytkin. Ohjauskin on tunnokas.
Lisäksi 315 millin maavaransa ja hyvän hitaan nelivetonsa ansiosta Defender etenee suomalaisessa metsässä niin hyvin kuin auto yleensä voi. Korjaaminen on suhteellisen helppoa, vaikka Lantikka on venäläismaastureihin verrattuna paljon nykyaikaisempaa länsitekniikkaa.
Imagokin on sellaista kaipaaville kunnossa: uskottavampaa oikeaa maasturia saa hakea. Ihan vastaavia kilpailijoita ei kovin paljon ole.
Mercedes-Benzin G-sarjalaisessa on ulkoisesti samaa henkeä, mutta hintaakin on liki sata tonnia enemmän.
Noin kymppitonnin Defenderiä kalliimpi Toyota Land Cruiser on puolestaan paljon kaupunkilaishenkisempi, elektronisempi ja mukavuuspainotteisempi.
Perinnemaasturi alkaa silti vähitellen tulla malli-ikänsä päähän. Kokonaan uuden, varmasti pyöreämmän ja modernimman näköisen Defender-mallin on veikkailtu tulevan markkinoille vuonna 2015.
Sitä ei todennäköisesti enää UAZ:eihin verrata, mikä on tavallaan sääli. Persoonallisia ja tarinoita synnyttäviä autoja kun ei ole markkinoilla liikaa.
Land Rover Defender 110 SW
Hinta: 66593 euroa
Teho: 122 hv, vääntö 360 Nm
Kulutus: 11,1 l/100 km
CO2: 295 g/km
Tosin eniten itseäni ihmetyttää tuo kehityksen suunta. Paljon hyviä ominaisuuksia otetaan pois tai vaihdetaan huononpaan tuoden samalla varsin tarpeettomia tai epäonnistuneita lisäyksiä.