Rover Ystävät ry Keskustelupalsta

Vihdoinkin kerkesin foorumille rekisteröityyn, eli tervehdys vaan kaikille.

Projektina on Defender 110 crew cab -05. Tai no, ei varsin projekti, vaan käyttöauto, mutta eikös nämä kaikki ole projekteja?

Auton kipaisin Seinäjoelta joulukuussa 2013 tänne Pirkanmaan talousalueelle. Auto oli alunperin uudesta ollut pääkaupunkiseudulla panostusfirman työkaluna, seuraavaksi vuoden päivät ilmeisesti jonkin sortin pihoja tekevällä firmalla, josta autokaupan kautta siirtynyt Seinäjoelle ja yksityiselle... Vaan edellinen omistaja luopui autosta ennen kuin kerkisi edes aloittamaan offi harrastusta, eli vain puolen vuoden jälkeen.

No itse olin tässä vaiheessa haikeana hävittänyt -82 4wd hiluxin ja joku laite piti saada, millä voi rempparoinaakin kuskata. Ja Defeä olen aina halunnut
Ja nyt minulla semmoinen on, eräänkin katkeran tyypin nenän edestä ostettuna...

Tässä eka kuva minkä ikinä autosta nappasin:


Auto ei ihan helmi ole, huoltokirjasta hajuakaan, kuskin oven saranat oli aivan finaalissa, lavan pressukate tuhannen riekaleina jne... Mutta aihiona mainio, toivoisin. Aika näyttää... Pläjäytetään vielä kuva ennen suvirupuleihin vaihtoa:




Painepesuristi meinas olla katkera, kun hilux lähti taloudesta, mutta Defe onkin kuulemma parempi

Tällä aloitetaan,
Kalle

Tervetuloa palstalle!

Hieno peli.

Nyt alkaa loputon päivitys: Korotus, suojaus, teho, renkaat, vinssi+puskurit, renkaat, vanteet...

....elä ny Juhani heti alkaa maalaileen piruja seinälle...! :wink: Ei ne ikinä hajoo eikä niitä tarvi päivittää ja ruuvvata! :mrgreen:

Niin tervetuloa palstalle!

//Janne

Joo, ei munkaan Defeä oo koskaan korjattu.
On vain huolettu ja upgreidattu!

Juu, täytynee laittaa lotto vetämään. Sen verran tuo interwebin prkle tuputtaa nippeleitä ja nappeleita. Onhan tuota jo päivitettykkin, hetikohta oston jälkeen tuli saarelta saranoitten kylkiäisenä uusi ratti, kytkipedaaliin jousen tilalle vieteri (kanan koivet kun rupesi tutiseen liikennevaloissa), pedaaleihin uudet kumipinnat, lumisuojaskuuppi ilmanottoon ja jotain muuta ksälää...

Stereot vaihtui kans, kun vanha ei suostunut cd:tä pyörittään (parkissakaan). Uudessa onkin handsfree kahdelle luurille. Isompana päivityksenä oli vaihtaa nuo orginaalit linttaan istutut heinätäytteiset jakkarat vähän mukavempiin, tosin tuo prokkis on vielä inasen vaiheessa, eli saranoitu sovite alkuperäisiin liukuihin on tekemättä. Nyt joutuu ruuvvaan liikaa jos tahtoo akulle tahi eculle.

Penkkien kanssa meinas tulla kehnot housuun, sillä penkkien PITI olla e-hyväksytyt, mutta asentaessa ei merkintää löytynyt... Myyjä pahoitteli tilannetta ja varmisti tehtaalta, että hyväksynnästä oli luovuttu. Ilmeisesti kustannussyistä... Katsastuskonttorilta nöyränä kysyyn, että noinkohan noita saa leimattua autoo ollenkaan. "Ei saa ei, noin tuoreessa autossa pitää olla e-hyväksyntä liki joka nippelissä..." Inspehtoori kehui kuitenkin penkkejä varsin asialliseksi ja palasi konttoriinsa vielä asiaa tarkistelemaan koneelta. Hetken näpyteltyään sanoi että kyllä nuo saa leimattua, sillä koko pirun mörökölliä (siis autoa) ei ole e-tyyppihyväksytty

No nyt on penkit kiinni, mutta schäföörin jakkarasta joutu veistään melkein 5cm pois hartialevikkeestä, että sai penkin linjaan (ei nyt tietenkään keskellä polkimia/rattia, mutta samaan linjaan alkuperäisen kanssa). Ensin meinasin näin kinttanan kokoisena ukkelina vain vääntää penkin rungon putkia hartioiden levikkeistä vähän sisään päin, mutta näjemmä OMP:in halvimmissakin penkeissä tuo putkirunko on järjettömän jäykkää kamaa, eli ei toiveitakaan. Onneksi putkikehikon ulkopuoleelakin oli fylliä veistettäväksi. Repsikan jakkaraa voikin surutta siirtää vähän keskemmälle.

Siis eikö defeä ole yleensäkään siis tyyppihyväksytty vaiko vain tuota kyseistä sinun defeä. Ja meinaako se siis että voit huoletta nyt rakennella autoasi ilman joutavia e-merkattuja hiluja hock: Mistä näkee että onko vaiko ei E-tyyppihyväksytty. Otteessa jossain ?

Jaa-a, en usko että ihan mitä vaan hilua saa kiinni ruuvvata. Pykälät kun on sen verran aina koukeroisia, niin puhun vain omasta puolestani. Mutta olettaisin että kaikista näistä jotain hyväksyntöjä uupuu. Nyt esim nämä penkit on katsastusmiehen harkinnan mukaan muutoskatsastettavissa. Eritoten itse valmistettavat sovitepalat penkin ja liukukiskon väliin on inspehtoorin harkinnassa.

Katsastuskonttori varmaan osa asiassa enemmän auttaa/neuvoa. Puskurit tulee seuraavana mieleen, mihin voisi pientä joustoa pykäliin tarvita

Itse olen ajatellut koittaa muutokset tehdä otteeseen asti, ettei sitten "oho" tilanteessa tule niin paljoa sanomista vakuutusyhtiöltä...

castillo Wrote:Siis eikö defeä ole yleensäkään siis tyyppihyväksytty vaiko vain tuota kyseistä sinun defeä. Ja meinaako se siis että voit huoletta nyt rakennella autoasi ilman joutavia e-merkattuja hiluja hock: Mistä näkee että onko vaiko ei E-tyyppihyväksytty. Otteessa jossain ?

E-tyyppihyväksynnät tuli muistaakseni 98 vuodesta eteenpäin.

Olikohan se niin, että runkonumerossa (ja otteessa) se alkaa e11* tai **e tai *e jotain + valmistenumero. Joku muistaa varmaan paremmin. Tai voihan se kysyä trafistakin.

Jos auto on tuolla tyypihyväksynnällä, pitää rakenteluosiin olla periaatteessa (lue lain mukaan) TUV-hyväksyntäpaperit jos katsastusmies rupeaa syynäämään.

Piti näin pässiäisen ajelujen alla saada pirssiä iskuun. Jarrulevyt oli takana melkosella uralla ja palat aivan loppu. Molemmat takavetarit myös vaihtokunnossa. No, ei muuta hilut tiluuseen ja osien saavuttua pajalle fiksaamaan...

Ensin vaihtui vasen vetari. Kas, uusi oli kuitenkin vajaan sentin pidempi kuin vanha! Paikalleen kyllä luiskahti, mutta uusi vetolaippa kun oli vedetty kiinni, niin minkäänlaista välystä ei pitkittäissuunnassa tuntunut. Vanhassa oli jonkin verran... Laippa ei kuitenkaan tuntunut kantavan vetaria vasten, joten olkoon.

Seuraavaksi jarrujen kimppuun. Karmaiseva totuus iski naamalle kuin hikisukka: Noinkohan noita jarruja oli ikinä huollettu! Sisempi mäntä oli täysin yhtä puuta satulan kanssa. Ei puhettakaan että olisi sisään mennyt. Ulos lupautui lopulta nitkahtaan napsun uloimpien tiivisteiden kanssa, kun oikeen ja tosissaan polki jarrua. Tästä alkoikin varmaan 5 tunnin alamäki... Ei mitään pahimmasta jarruremontista poikkeavaa. Fiksumpi olisi lyönyt jumin havaitessa romut nippuun ja tilannut uudet satulat, mutta toiveena oli saada auto ajopäivä kuntoon, niin pitihän ne ehjätä. Ja tietenkin toinen puoli oli toisinto samasta painajaisesta. Puuh. Harmi kun puhkusta loppu akku, olis muuten voinut tänne liimata muutaman kauhukuvan

Jarrut kun oli vihdoin pöydällä kasattuna uusilla männillä ja tiivisteillä, niin seuraava isku vyön alle oli oikean puolen vetari, minkä oli totaalisen väärän mittainen, prkl. Oikea osa oli kyllä tilattu... Vetolaipan iloisesti klonksuessa vanhan vetarin päässä, niin hätäpaskina laitettiin toisen puolen vanha vetolaippa kiinni, sillä sen kanssa välystä oli aika paljon vähemmän. Mielessä kävi jo kemppi-liimakin ,mutta josko tuo kestäis sen aikaa, että sopivampi kanki saapuu...

Summa summarum ja mikä oli tarinan opetus? Noita jarruja kannattanee ihan oikeesti tarkistella. Jos ei muuten, niin renkaan vaihdon yhteydessä. Itse ainakin koitan muistaa tsekata mäntien liikkeen ja pahimpien kökköjen puhdistuksen tuossa kohtaa.