Rover Ystävät ry Keskustelupalsta

Viime viikonlopun tietämissä tuli käytyä Vienan Karjalassa pikku tutkimusretkellä. Matkaa suunniteltiin muutaman tuttavan kanssa pitkin talvea ja nyt siihen tarjoutui hyvä tilaisuus.

Matkalle lähdettiin torstai aamuna ja rajan ylitimme Kuhmon kohdalla Vartiuksessa. Rajalla ei ollut ruuhkaa laisinkaan mutta muodollisuudet poikkesivat Vaalimaan touhuista, ollen huomattavasti tiukemmat. Matkatavarat nostettiin autosta ulos ja autoa tutkittiin tarkasti. Kaikki hoitui asiallisesti ja jopa ystävällisesti.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Kostamuksen kaupungissa josta löytyy hyvät palvelut. Spar-kaupan talossa oli useita liikkeitä mm kalastusvälineille ja auton varaosille yms. Ruokakauppa oli ihan Suomi-tasoa. Kaupungista löytyy myös rahanvaihtopiste/pankki (oli auki jopa sunnuntaina klo 18 jälkeen!!!). Kostamuksesta jatkettiin matkaa Vuokkiniemeen joka on ensimmäinen varsinainen "runokylä" reitillämme.






Kylästä löytyy vanhoja puurakennuksia, kauppa, majoitusta ja kauniita/erikoisia maisemia. Monet ihmiset puhuvat Suomea Karjalan murteella ja se on hauskan kuuloista.

Seuraavaksi suuntasimme Venehjärvelle josta olin varannut majoituksen Santeri Lesoselta.
Venehjärven kylässä ei vakisuisesti asu enää muita kuin Santerin perhe. He majoittavat matkalaisia pihapiirin mökeissä ja talon vintillä. Maisemat ovat todella hienot ja palvelu pelaa.
Majoitus, illallinen, sauna ja aamiainen maksoi hengeltä 60€.
Tätä paikkaa voin suositella lämpimästi!











Perjantai aamuna suuntasimme kohti Kalevalaa ja pysähdyimme matkalla tutkimaan "Eldankajärven jää"-kappaleesta tuttuja taistelumaastoja.
Löytyi Muna sekä Makkara. Tästä ei voi ajaa ohi sillä olivat pystyttäneet tällaisen kyltin tien varteen.



Kalevala on pienehkö kaupunki melkoisen huonojen tieyhteyksien päässä.
Jatkoimme matkaamme Vienan Kemiin ja poikkesimme Paanajärven kylässä ja se olikin varsinainen aikamatka.
Kylään pääsee lautalla jos se sattuu olemaan toiminnassa. Me pääsimme venekyydillä. Huomaa vaijerit ja rissat maassa. Ei kannata laittaa varpaita väliin sillä lautta toimii ilman paikallolevaa kuljettajaa.





Paanajärven rakennukset ovat melkoisen vanhoja mutta osaa on hieman korjailtu ja muutama uusikin on rakennettu mutta onneksi tyyli on säilynyt.






Paanajärvellä puhutaan myös suomea ja kannattaa jututella paikallisia.
Suomalaiset ovat tehneet tuolla aika paljon avustustyötä ja kunnostelleet rakennuksia.

Sitten kohti Kemiä ja Vienanmeren rantaa.
Kemin kaupunki on perus-settiä eikä kovinkaan kuvauksellinen. Yövyimme Kemin satamakylässä (Rabotcheostrovsk) Prizal-hotellissa joka oli ilmeisesti paikan paras mutta jätti kyllä jonkin verran toivomuksille varaa.
Maisema oli kyllä rannassa hieno.



Lauantai-aamusella lähdimme laivalla Solovetskin luostarisaarelle. Matka kesti noin 2,5 tuntia. Vaikka lähtiessä oli shortsikeli niin onneksi tuli lämmintä vaatetta mukaan sillä merellä oli melko kylmä.

Solovetskissä kelit taasen paranivat ja iltapäivällä lämpö oli 30 asteen haminoilla.



Luostarikompleksi on huikean kokoinen.



Saarella kun ollaan niin lehmät kulki vapaana.



Iso maa, isot saranat. Luostarin pääoven saranatappi. (Tällaiset Defeen?)


Kelloja oli paljon ja ne olivat myös isoja. Tuo suurin lie painanut useita tonneja.

No kaikki hupi loppuu aikanaan. Paluumatkalle lähdettiin sunnuntaina puolenpäivän jälkeen. Nyt mentiin eri reittiä mitä tultiin eli ensin Muurmanskin valtatietä etelään (hyvä tie) ja sitten ennen Segezhaa käännyttiin länteen tielle A134. Matkalla poikettiin tarkistamaan Rukajärvi.
No tykithän siellä oli taas vastassa.





Tämä reitti rajalle oli vaihtelevassa kunnossa. Oli todella hyvää ja huonoa asfalttitietä. Enimmäkseen kuitenkin ihan kohtuullisen kuntoista.

Vartiuksen tullissa oli nyt otettu oikein huumekoira (söötti spanieli) töihin. Piti avata oikein konepeltikin ja tullimies keksi pyytää pääsyä defen seat-boxiin. Ruuhkaa ei ollut. Oltiin ainoat.

Perillä olin kotona puol viisi aamuyöllä.
Kokonaismatkaa tuli noin 2250km Tuusulasta Kemiin ja takaisin.

Kaikenkaikkiaan tosihyvä keikka ja voin suositella. Neljä päivää riittää kohtuu hyvin tuollaiselle matkalle (rajalta rajalle).
Parasta antia oli karjalankieliset rupattelut, kaunis luonto ja vanhat kylät sekä leppoisa meininki.

Säät osui myös nappiin. Joka päivä hellelukemissa (poislukien kotimatkalla alkanut kova sade).
Jos joku haluaapi lisätietoja vaikka oman retken suunnitteluun niin saapi kysellä.

Hienoja kuvia!

Jotain tuollaista sitä odottaa Hiipinän reisulta ja enemmän.

Kiitos reissukokemuksesta! Ei meinaan yhtään polttele Hiipinän keikka.

TEMÄHIK

On komeeta, on!

Jontte