Jaahas! Uutta esittelyä kehiin.
Ryhdyin Yrittäjäksi vuodenvaihteessa 2016. Puupuolen muotoilijana/puuseppänä/kaikenlaisena monitoimikorjaajana/remppaajana/restauroijana/räplääjänä/nysvääjänä/
turaajana/puunkaatajana,-juu neim it-,tuli aika heti suuri tarve hankkia työauto, mihin saa työkaluja ja muuta tarvetta mukaan paljon ja riittävästi. Poolo ei riittänyt millään ja Rufína oli ollut rikki jo pitkään....
Hiace....Transporter.... tietysti ekana mielessä. Njää...vähän jotenkin ärsytti, eikä ihan hirveesti innostanut.
Selailin aikani kuluksi ruokatauoilla Nettiautoa ja Toria. Lantikoita tietysti huvikseni, vaikka eihän semmoiselle tarvetta ollutkaan.....vai olisko....!
Hullu ajatus! Olisiko mitään järkeä...ei...mutta voisiko perustella itselleen kuitenkin jotenkin että olisi tarve....
Puunkaatohommat, talviset mökkitiet, en omista traktoria....hmmm...
Työn lomassa mietin tätä autokuviota... Itse asiassa idea oli täysin pöljä..., mutta jos kuitenkin olisi pitkä series 109" diesel pakettiautona työ ajoihin... Silloin yhdistyisi harrastus puoliväkisin töihin.
Aikaa ei ehtinyt kulua kauaakaan, kun yhtäkkiä Nettiautoon ilmestyi aivan älyttömän himoittava Kaunotar! Series 3 109" Van. 200(t)di koneella, 40 mm korotettu ja alla paraabelijouset. Renkaat 255/85R16 BFG MT2 bulldogin vanteilla ja runkokin vielä kuumagalvanoitu! Keulalla mekaaninen Turner- vinssi ja 9-hengen pakettiauto. Hp. Taisi olla 7000€ hujakoilla, jos en väärin muista. Budjetin ylihän se taas kerran ampui...mutta voi pojat mikä kokonaisuus! Just nappi! Kaikin tavoin!
Juhannus. Pakattiin kimpsut & kampsut ja lähdettiin mökille. Olin hyvin levoton jostain syystä. En millään pystyny rentoutumaan, minkä silloiselle mökille meno yleensä takasi. Vaimokin siinä jo vähän tuohtui, kun käytös oli vähän omissa maailmoissa pohtimista.Tein sitten ratkaisun ja päätin soittaa myynti ilmoituksen johdosta Rubínan silloiselle omistajalle. Äkkiä tuo kaupaksi menee, ajattelin. Tuttu mieshän sieltä vastasi täältä palstalta. Myönsin hieman ostokiiman iskeneen ja pohdin josko voitaisiin tavata jossakin ja potkia hieman renkaita. Seuraavana päivänä sattuikin onneksi heti sopimaan!
Mieli vähän rauhoittui ja Juhannustakin malttoi viettää ainakin sen illan. Seuraavana päivänä sitten innoissaan tutkimaan Brittiläistä öljynkylvökonetta!
Neste Myllylampi oli sopiva paikka puolivälissä kaikkeen. Kun pääsin paikalle , taisin olla taas hieman myöhässä, jos en väärin muista. Siellähän tuo Rubína odottelikin jo renkaanpotkimista ja olihan muuten terhakka näky!
Mukava tapaaminen! Kahvikupponen taidettin malttaa rauhassa juoda ennenkuin siirryttiin ulos tutkailemaan, tai saattoi tuo toisinpäinkin mennä....
Olin aiemmin omistanut vain pätkän, joten tilaa pitkän mallin sisällä vaikutti olevan todella paljon! Sitähän myös toivoin, koska tarkoitus oli käyttää Rubínaa työajoihin. Moottoreista mulla kokemusta oli ainoastaan Nissan LD-28 suorasta kutosesta pätkäserieksessä, joten ihan pitkä tovi tuli tutkailtua tuota 200tdi:n istutusta konepellin alle. Muistan ihmetelleeni heti kuinka paljon enemmän kaikkia putkia, letkuja ja johtoja risteili sinne tänne koneen kyljestä toiseen. Siitäkin huolimatta että tässähän ei ollut elimensiirrossa mukaan otettu edes turboa! Paljon sekavampi kuin se LD-28, mikä oli kyllä todella "kliini"-laitos ilman mitään turhaa missään!
Pitkä tovi siinä meni tutkiessa kaikkia erilaisuuksia, mihin olin Rufínassa tottunut. Ainahan nämä on tietty rakennettu miten kukin on itselleen parhaaksi nähnyt. Sehän tekee näistä kaikista ihania omanlaisia yksilöitä.
Koeajolle lähdettiin. Hieman vieras alkutuntuma, mutta toisaalta hyvin tuttukin! Rufína oli ollut tässä vaiheessa rikki jo noin 2.5vuotta, mutta vähän niinkuin se pyöräilyn taitaminen.... Olin tuossa välissä ehtinyt koeajaa yhtä series 109":iä 200di koneella ,synkronoimattomalla series 2A:n lootalla tosin. Hain silloin koeajolla tuntumaa siihen, miten 200di toimii serieksessä väännöltään, käytökseltään ja teholtaan. Pätkään sellaista kun mietin rikkoontuneen Nissanin LD-28:in tilalle. Oikein hyvältähän tuo kone vaikutti tarkoitukseensa.
Ajolenkillä tuli puhetta siitä, että kolmosvaihteella ei tahdo vaihde aina pysyä päällä moottorijarruttaessa alamäkeen hetken aikaa. Vähän tuo häiritsi ja mietin syytä siihen, mutta koska olin jo siinä vaiheessa kasannut kotitallin pöydälle kaksi täyskunnostettua vaihteistoa niin eipä tuo sitten ostopäätöstä kaataisi.
Pahastihan sitä jäin sitten koukkuun. Kysäsin mikäs on meidän tämän päivän alin hinta millä kaupat saadaan aikaseksi? Yläkanttiin kun tuo budjettini puolesta oli. Aika kutkuttavan tingityn hinnan sainkin yllättäen kuulla ja pohdin sitten ensin itsekseni ja vielä päälle ääneen mitä kaikkea hyvää Rubinassa oli. Pakkohan se vaan oli todeta että kyllä on ihan joka pyydetyn Euron arvoinen! Kättä päälle, ja kaupat tehtiin!
Työajoon päästiin aika heti ja Poolo pääsi lepäämään. Mukavasti mahtuu kyllä kamat kyytiin!
Kauaa ei luonnollisesti keretty uudesta rakkaudesta nauttia ennenkuin eka ryppy räpsähti näpeille.
Lähdin Siuntiosta käymään Billnäsiin Firman ostoksille. Oli kuuma kesäpäivä, lämpöä jotain 30 paikkeilla. Ennen lähtöä luonnollisesti nesteiden tsekkaus,-kuten aina-, kun matkaakin oli tiedossa sen noin 50km+50km. Alkumatka menikin kuten yleensä Virkkalaan saakka, mutta Kittfallin ST1-huoltoaseman pihan läpi perinteisesti oikaistessa kiinnitin huomion moottorin lämpömittarin näyttämään.
Tuo serieksen mittari oli hieman epäparia 200tdi koneen kanssa ja asteikko on hiukan pöljä: Jos serieksen mittarin asteikon käyrä on pituudeltaan ehkä noin 30mm kaikenkaikkiaan, on sen alaosassa n.6mm sinistä ja yläosassa noin 6mm punasta aluetta. Normaali kesän käyntilämpö on hieman tuon viimeisen 6mm punan alapuolella, ehkä vain noin 7mm ylhäältä, eikä niin että viisari osuisi noin keskelle asteikkoa kuten toivoisi.
Vähän näytti siltä kuin mittari olisi pikkusen liian korkealla siinä jo ihan punasen alarajan päällä. No, tarkkaavaisena lähdin kiihdyttämään matkavauhtiin kun liityin huoltoaseman pihalta muun liikenteen virtaan. Lämpö näytti hiukan laskevan. Tuo jäi onneksi hieman mieltä vaivaamaan.... Matka sujuikin suht normaalisti aivan viimeistä kilometriä vaille perille. Loppumatka oli hitaampaa 40-50km/h aluetta ja rupesi hiukan näyttämään taas siltä kuin mittari nousisi pikkusen liian ylös.... Pääsin Rakennusapteekin pihaan, kurkkasin pikasesti konehuoneeseen. Pientä jäähdytinnestemärkää oli syylärin ylä-ja alareunassa/koneen etupäässä, mutta ei mitenkään huolestuttavan paljon. Muistelin huomanneeni että se pikkasen vuotaisi ilmeisesti ylävesiletkun liitoksesta. Menin sitten välissä ostoksille jättäen Rubínan huilaamaan.
Tultuani ostoksilta avasin konepellin ja silmäilin konehuonetta tarkemmin. Yksi vesiletkun mutkapätkä vesipumpun paikkeilla oli aika halkeilleen näköinen, mutta kuitenkin aivan kuiva. Kurkkasin seuraavaksi paisariin. Nestettä täynnä, nou hätä. Hö. Lähdin sitten kotiinpäin....
Ajoin vain sen ekan pikkutienpätkän puoliväliin, kun vaistoni sanoi että vedäs sivuun...
Kilometrin suunnilleen ajoin ja pysäytin sopivaan metsätien risteykseen. Sammutin koneen ja takasin tutkimaan konehuonetta.
Tälläkertaa avasin varovasti jäähdyttäjän korkin.... AIVAN KUIVA! Tsekkasin taas paisarin ja se kyllä oli täynnä! Mitä he....???
Kömmin oitis sikaosastolle hakemaan valmiin 10 litran tonkan jäähdytinnestettä. Jäljellä tais olla luokkaa 4litraa.
Kaadoin hitaasti nestettä jäähdyttäjään pelonsekaisin tuntein. 3litraa meni.
Miksi ihmessä ja miten??? Onneks oli "vain" 3 litraa, vaikka sekin kyllä huolestutti. Keksin sitten tsekata paisarin letkuklemmarit, ja syypää löytyi heti paisarin toimimattomuuteen. Penteleen vehje horikin ilmaa, eikä kyennyt imemään vara-nestettä takas jäähdyttäjään!!!
Yksi vika selvis, mutta miksi ja mihin katoaa jäähdytinneste?
Ei muuta kuin kotiinpäin. Matkaa oli noin 50km. Pysähdyin aika piakkoin tsekkaamaan tilanteen konehuoneessa, mutta mitään hälyyttävää ei näkynyt. Jatkoin matkaa. Toinen silmä tuijotti aika herkeämättä moottorin lämpötilamittaria ja noin kolmasosamatkan ajettuani, huomasin lämpöjen nousevan! Seuraavasta risteyksestä Jussin Porkkanan pihaan ja kone seis. Konepelti auki jäähdyttelemään ja tutkimaan mikä pentele siellä nyt oikein riivaa!
Hetken pällistelyä ja epäilykseni osui kuitenkin uudestaan siihen pieneen kuivaan n.12cm letkunpätkään vesipumpun päällä, joka pinnaltaan oli aivan täynnä minihalkeamia. BINGO! Johan syy selvisi, kun siihen letkuun koskin! Klemmarin alta sylkäsi oitis kun sitä hipelöin.
Moottorin lämmetessä jäähdytysnesteen järjestelmässä paine tietty nousee ja sittenhän se sieltä välistä aina sylkästä lurautti reippaasti nesteet pihalle!
Sain onneksi täyttää kaikki Rubínan takatilassa olleet nestetonkat vedellä, jäähdytinnesteseos kun oli jo varatonkasta loppu. Kone täyteen vettä ja kotia kohti.
Matka taittui seuraavaksi vaiheen 2/3 matkaa Kittfallin ST1 huoltoaseman pihaan. Juuri ennen risteystä lämmöt oli taas nousussa. Jäätelöä kuskille ja konepelti auki Rubína taas jäähtymään. Huilitauon jälkeen vettä kone täyteen ja matka jatkui jälleen.
En päässyt ihan vanhempieni luo, vaan vielä tuli yksi pysähdys Gårdskullan kartanon paikkeille bussipysäkille. Vettä onneksi oli vielä mistä täyttää.
Pohdin jo siinä matkalla että onneksi vanhempieni luona mulla oli valmiiksi hankittuna juuri se uusi vesiletku toiseen 200tdi moottoriin, joka oli odottamassa asennusta Rufínaan.
Perillä! Seriekset vierekkäin pihalle parkkiin ja oitis uutta letkua hakemaan. Sainkin tuon heti vaihdettua mutta lisäksi piti ottaa vaihtaakseen jäähdytinnesteet, koska vettähän siellä nyt vaan oli. Onneksi oli kesä.
Otin Rufínan takakontista valmiin tonkan sekoitettua nestettä. Syylärin alaletku pois ja vedet Rubínan koneesta pihalle. Letku takasin paikalleen ja uutta jäähdytinnestettä tilalle. Homma hoidettu.....vai oliko...
Jatkoa seuraa...
Tapanani on seurailla nesteitä todella tiuhaan lantikoissani jostain kumman syystä. Pidän myös tarkkaan kirjaa nestelisäyksistä vaihtojen ja huoltojen lisäksi.
Tuli talvi. Pakkasta oli sen -18C'. Rubína oli ahkerassa työajossa. Nesteiden suhteen rupes näyttämään siltä että jäähdytinnestettä on alkanut katoamaan johonkin. Lisäillä saa tämän tästä. Yllättävän usein. Paisari lienee tilavuudeltaan jotain litran luokkaa ja lisäilyä tulee reippaasti jo muutaman sadan kilometrin matkalla.
Päänraavintaa.
Sitten huomasin häähdytinnesteen hajua usein ajellessa. Lisäksi sammuttaessa tai paikallaan ollessa tuli höyryä konepellin alta aina kun kone oli lämmennyt.
Tutkiminen silmämääräisesti tuotti tulosta. Kirosanoja ei siinä kyllä säästelty ja varmasti naapuritkin kuulivat harmitukseni koko arsenaalin. Noitumista jatkui hyvin pitkään kun vika yhtäkkiä selvisi.....: Lohko halki.
Matkat onneksi jatkuivat. Rubínalla pystyi siis ajamaan!
Vian korjaaminenhan oli tietysti se vaihtoehto nr.1, mutta käytännössä tarkoitti sitä että ihan koko moottori olisi pitänyt purkaa atomeiksi. Sen jälkeen vaihtoehdot olisivat joko hitsauttaa lohko jollakin taiturilla ja toivoa että onnistuu....tai sitten jostakin uusi lohko tilalle ja koneprwmppa kokonaisuudessaansiinä samalla. Koko moottorin vaihto oli tietysti myös hyvä vaihtoehto.
Koska kyseessä oli työautoni, ei ollut mahdollista pistää härveliä pitkäksi aikaa pukille. Kokemuksesta tiesin että jos Rufína kerran ei siinä vaiheessa tahtonut oikeen edetä projektina, niin työauton täysmylläys olisi aivan mahdotonta.
Ajaminen onnistui, mutta jäähdytinnestettä kului. Ei montaa sataa päässyt paisarillisella, eli noin litralla varanestettä. Moottorin kyljessä, kuskin puolella pakosarjan alla oli pystysunnassa noin 5cm halkeama 3/4 pytyn välissä.
Joku höpötti korvaani että on olemassa aine, mikä kaadetaan jäähdytysjärjestelmän sekaan tukkimaan vuotoja. Sepä kuullosti hyvältä. Skeptinen tietysti olin, ja olin aika varma että eipä ole oikotietä onneen....
Päätin kuitenkin kokeilla!
Holtz Wondarweld oli kyseinen aine. Kustannukseltaan tuo ihmepurkillinen tukkimista maksoi muistaakseni luokkaa 30€. Kiikutin ainepurkin kotia.
Ohjeen lukeminen tarkasti:
Operaatio aloitettiin tyhjentämällä jäähdytysnesteet koneesta ja huolellinen huuhtominen puutarhaletkulla. Sitten x-määrä litkua kaadettiin puhtaaseen veteen sekoitettuna jäähdyttäjään. Kone tulille ja käyttö lämpöiseksi. Sen jälkeen annettiin jäähtyä, valutettiin paikkaainevesiseos moottorista ulos ja jälleeen hyvin huolellinen moottorin huuhtelu vesiletkulla useasti. Tämän jälkeen uudet jäähdytinnesteet(tai vanhat) sisään ja eikun kovaa ajoa.....
Ja ennekuin kukaan keksii kokeilla samaa omaan autoo sa, niin tarkistakaa valmistajan ohjeesta mitrn homma tehdään. Saatan muistaa jotakin pieleen.
Jo ainekäsittelyn aikana seurasin silmä kovana miten halkeama koneen kyljessä reagoi. Aine, -uskomatonta kyllä-, vaikutti tukkivan vuodon moottorin lämmetessä ja lopulta näytti siltä että se vuoto oli taputeltu! Wau, voiko olla totta?
Kun ajoin moottorin ekan kerran taas lämpöiseksi uusilla jäähdytinnesteillä, huomasin pientä vuotoa halkeamasta. Vuoto oli tosin paljon vähäisempää verrattuna lähtökohtaan!
Otin kuitenkin oitis yhteyttä Holtz:iin ja kyselin ohjeita siitä, voisiko ainetta käyttää heti uudestaan ja vaikka jättää koneeseen pitemmäksi ajojaksoksi. Ilahduksekseni sainkin aika nopeasti lisäohjeita. Ainetta ei saa jättää pitkäksi ajaksi koneeseen. Sain kuitenkin uusia toimenpiteen, purkissa kun oli vielä ainetta toiseen käsittelyyn.
Tällä kertaa tein operaation seuraavasti.:
Jäähynesteet ulos ja moottorin huuhtelu. Sitten paikkalitkut koneeseen ja käyttö lämpimäksi. Tämän jälkeen annoin koneen jäähtyä.
Tämän jälkeen ajoin uudestaan moottorin lämpimäksi ja annoin jäähtyä. Sitten vasta paikka-aineet ulos ja moottorin huuhtelu oikein hyvin puutarhaletkulla.
Jännitys tiivistyy..... Pistin jäähdytin-nesteet takasin moottoriin ja starttasin. Käyttö lämpimäksi.... ja vuoto oli melkeen kokonaan tukittu! Voi riemua! Jännitys tosin ei kokonaan kadonnut, vaan nyt seurattiin sittwn pitemmässä käytössä kuinka miehen käy.....
Talvea pukkaa!
Meinasin aluksi että kirjoittelen nämä autoketjuni jutut aikajärjestyksessä, mutta se taitaa olla mahdottomuus. Rajoittaa meinaan jonkinverran kirjoittelua...
Eilen oli ; 'vuodan ihan kaikkia nesteitä' - päivä...?
[30.1.2026]
-lohko ollu sen 10v halki kyljestä, joten jäähdytinnestettä kyljestä ulos.
-ylä- ja alavesiletkusta vähän kans, kirrasin letkuklemmarit
-jarrunestettä tulee näköjään kovilla pakkasilla jarrutehostajan rummun ja pääsyltyn välistä jostain.
-jakajapumppu vuotaa alta jostain kovilla pakkasilla
Vaikka täysrempattu 2019 vuonna. ?????
-moottoriöljyä venakopan välistä ja muualtakin aina.
-täysrempatut vaihteistot kuolaa joka välistä kans
-peräöljyä...kopkop , no aina vähän vähintään jostain.
-ohjaussimpukat vasta kuolaakin. Nyt kuivat ni ei vuoda.
-pissapojan nestettä EI vuoda. Se on kiinteässä muodossa.
-kytkinnestettä en tsekannu tänään. Korkki jäässä.
Vieläkö joku unohtu...
-Kääntöpäät vuotaa yleensä etujarrurumpuihin, hantin puoli vaisumpi. Epäilin sen olevan jarrunestettä kun se väheni vuos sitten, mutta nyt jarru vähän parempi. Avaamatta se siis vielä ja selvittämättä...
^Jaa että vuotaa? No, mulla monen muun vuotopaikan lisäksi, myös jäähdytin vuotaa kun on reilummin pakkasta. Keväällä kelien lämmettyä, ei tarvinnut lisätä nestettä ennen syksyn kylmiä, nyt on melkein joka käynnistyksellä sen verran vajausta että kennojen päät on nestetason alapuolella. ei tosin paljoa yleensä tarvi, kun peittyy...
Kiinalaisesta lämmittimestä tippasee myös jotakin, todennäköisesti letkuliitoksista. Ellei kenno sitten keksinyt vuotavaksi alkaa. Sinne vaan pääsee ikävän huonosti, eikä sitä(kään) tietenkään muistanut tallin lämmössä ihmetellessä, nyt tuolla -22 ulkolämmössä ei paljoa kiinnostaisi käydä liitoksia etsimään ja kiristelemään...
Jostapa tuli mieleen, katsastukset näillä taitaa olla paras suorittaa sadepäivinä? Viimeksi onnistuin ajamaan ukkosmyrskyn läpi leimaamoon, suikkalakki ei valitellut muusta vuodosta kuin joka paikasta tippuvasta sadevedestä...
Metallinketale kun kutistuu niin kaikki letkuliitokset ainakin mulla vähän löysät...tosin putket pienenee, mutta klemmarinkin pitäs kylmässä lyhetyä...eli kiristyä?
Joo kyllä serieksen katsastus kannattaa suorittaa joko vasta pohja ruostesuojaöljytynä, pestynä tai sadesäällä.
Eilen koitti sitten se aamu, kun YHTÄ yskäsyä vaille olis käynnistyny....mutta ei lähtenyt. Ulkona ollu yön -24C° pakkasta. Kerrankin olin tekemässä lähtöä jopa tosi ajoissa, klassisesti kun oli oltava klo.14 pojan kanssa koulun terveystarkastuksessa....
Koitin ylipuhua Muruliinia että vielä kerran starttais. Pliiiiiiiis! ??
Päätin muuten oikeesti just ennen ekaa starttausyritystä että NYT tänään ostan kyllä uuden akun, kun joudun kuitenkin käymään Auto-Startissa iskareita hakemassa peräkärryyn!
Lupasin että ajetaan suoraan hakemaan uus.
Muruliini näytti tosin loukkaantuneen sen verta kovin jatkuvista kylmäkäynnistyksistä, että ei lähteny 3:mella irto-vara akullakaan!!!?! Olin jopa luottavaisin mielin että varmasti lähtee apuvirralla käyntiin, ne kun oli jopa ladattu just! Kylmäsäilytetty ja ladattu ulkona tosin... Vanhoja akkujahan ne oli: 1 Rufínan vanha 100Ah Hankookki vuodelta 2012... ja ne 2kpl pienempää akkua oli dyykattuja rikkinäisiä näköjään, vaikka älylaturi niitä ilosesti herätellä koitti ja suostui lataamaankin... ne 2 ei jaksanu muuta kuin relettä naksuttaa....????♂️?
Eli vanhat akut , 2kpl on nyt tiensä päässä ilmeisesti. Toinen Varta ja toinen Hankook. Kunpikin vuodelta 2012. Yksi kerrallaanhan ne on mulla ollu ajossa, Varta ehkä 75% ajasta? . Hankook ollu käyttämättä ehkä muutaman vuoden, vaikka noita jossain kohtaa vaihtelinkin keskenään että säilyisi käyttökuntosina. Lämpösemmillä keleillä lähtee kyllä ilosesti tolla Vartalla ainakin.
Akun vaihto!
Meni sitten tämäkin päivä osittain harrastellessa eikä töissä.
Latasin eilen illalla upouuden akun tallissa. Aika tyhjä näytti olevan, että tais olla oikea veto ennen asennusta ja seisotusta -17-25C° pakkasessa. Akun vaihtoon säntäsin iltapäivällä joskus 15 aikaan. Helppo nakki! ...tai sit ei...
Uusi Exide oli päälisin puolin standardien mukaan ihan samanmoinen kuin vanha Varta. Heti irrottaessa vanhaa huomasin että millipeliä on, mahtuuko akku ylipäätään tulemaan pystyyn nostamalla pois poterostaan. Ilmanputsarin kotelon teline kun oli JUST sen vähän liian lähellä.... Vartan alaraunan muoto oli sellainen luiska, että irrotus onnistui nipinnapin pientä vääntöä telinettä kohtaan käyttäen luiskahtamaan pystyyn ja sain sen nostettua pois. Uuden asennus olikin sitten eri asia...
Heti kättelyssä ekalla kokeilulla totesin että ei tule onnistumaan. PRKL! Ilmanputsari on onneksi kahdella pikasalvalla paikallaan, mutta sen alla tiellä oleva alusteline 4:jällä pultilla. No, aukomaan vaan. Ei mahdoton rasti sinänsä, vaikka kulma kerrallaan muttereita pyöritin, hyvin oli rasvattu! Ärsytti. Akun irrotuksen ja asennuksen tulisi sujua ehdottomasti maks.2minuutissa. Navat irti ja remmi auki, kuten Rufínassa asia toteutettu!
Telinettä löysäsin ensin ja ajattelin että kun sitä kallistaa, niin sujahtaa akku sen ohi. Eipä sujahtanu, kun akku painoi sen takasin tielleen asentaessa. No, teline pois sitten vaan.
Huomasin heti telineen ollessa kourassa että moottorin tärinä on aiheuttanut sen 3mm paksuun pohjalevyyn kahden vastakkaiseten kulmien pultin ympärille väsymismurtuman. /C ! En korjaa nyt pakkasessa! En!
Telineen kiinnityspannan reunasta sipasin rälläkällä pois minkä pystyi. Lisäksi porasin pohjalevyn kiinnityspulttien reijät soikeaksi, josko riittäis siihen että akku sujahtais ilman telineen irrotusta ens kerralla paikalleen ja pois. Ei muuten riittäny...
Tuo moottori tärisee käydessään kovin ja ilmanputsarin kotelon teline on sekä korkea että painava. Varsinkin ilmanputsarin kotelon kanssa tämä takaa sen, että jotain aina hajoaa uudestaan liityen tuohon rakenteeseen....kerran jo parsinut sen kasaan ja vahvistanut....
Suunnitelmia telineen muokkaamiseksi jo hieman hahmottelin: jonkinmoiset kumitassut pakko asentaa tai siirtää koko teline pois jakopään kotelon päältä ihan eri paikkaan....mutta uudella telineellä ja minne se mahtuisi....
Kumitassuidea muhikoon...
[
attachment=131]
[
attachment=132]
[
attachment=133]
[
attachment=134]
[
attachment=135]
Pikahuoltoa! Renkaanvaihdon yhteydessä tietysti öljy/jarrunestemärkää hantin etujarrurummun pinnalla merkkinä rakkaudentoiveesta. EN koskenut, koska nesteet ei vähene enkä eilen taaskaan vaan ehtinyt.
Sen sijaan ennaltaehkäisin takajarruihin tursuavan öljyvuodon. Huohotintatti akseöin päältä irti, ravistelua/kuulan herätys , irrotusöljyä töttöröön , ravistelua ja takasin
Ei ollu ehtiny jumia! Ja tämä oli 3 minuuttia siihen että ei joutuisi takajarruja TAAS pesemään 7000:nnen kerran....