No niin, aloitetaanpas sitten tämänkin tarinan kerronta.
Muutamien pähkäilyjen ja mielipiteiden vaihtojen jälkeen tuli sitten hankittua vuosimallin -87 classic range, koska parempi puolisko ei halunnut ajaa kuorma-autolla kaupungissa eikä halunnut sellaista pihaamme koristamaan. Alkuperäinen tarkoitus on saada metsäauto kulloisenkin ajoalueen äärelle, mutta kalustoa siihen ei ollut (ei se ole vieläkään ajokunnossa, johtuen venyvistä projekteista...).
Mutta kuitenkin, tuollainen komistus se oli ostaessa:
http://forums.offipalsta.com/album.php?a...eid=167251
Paikan päällä katsottaessa tämä näytti pienine puutteineen (mm. ei käyntikuntoinen) kriteerit täyttävältä projektiaihiolta mistä pääsee eteenpäin jalostamaan perheelle kakkosautoa ja kärrinvetäjää, joten kaupat syntyi.
Projektia noutamaan lähti eräs kaveri, joka vastasi ilmoitukseen ostaneeni Rangen "otan osaa" - tyylisellä tekstiviestillä. Eipä hän tiennyt, että hän ottikin osan irti: nautarauta oli hapertunut kiinnikkeistään jo hyvän matkaa ja ei enää kestänyt auton liikuttelua käsivoimin. Lopputuloksena oli kevennetty keula. Tapahtumasarja aiheutti suurta hilpeyttä, ainakin allekirjoittaneessa.
Käyntihäiriön syyksi paljastui viallinen bensapumppu. No ei hätiä mitiä, vaihtotankki tuli mukana kun originelli kuulemma vuotaa. Siihen sitten hankin uudet mittarin anturin ja bensapumpun.
Tankki tuli putsattua ja massattua ennen paikalleenasennusta:
http://forums.offipalsta.com/album.php?a...eid=167252
Paikalleenasennettuna Range hörähti käyntiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
Ja sitten sillä jo ajeltiin, tottakai venytellen:
http://forums.offipalsta.com/album.php?a...eid=167250
Sitten alkoikin huoltotoimet: öljyjen vaihdot, jarrujen herkistelyt, peltihommat jne...
EDIT:
Kuvien kanssa pikku jumppaa.....???
Onnea uudesta autosta ja pitkää pinnaa ruostehommissa! Sä tosin olit varmaankin varautunut noin mittaviin peltihommiin? Kunpa itsekkin saisi noi ruostep....at jo pois päiväjärjestyksestä...
Nyt on muutamia reissuja takana ja muutamia käytännön havaintoja tehty matkan varrella.
Kun hain tämän kotiin katsastuksen jälkeen, niin matkalla ei tapahtunut oikeastaan mitään mainittavaa. Joten luottavaisin mielin eteenpäin.
Mutta sitten kun piti töihin lähteä varta vasten, niin jopas alkoi olemaan luonnetta kerrakseen:
Nätisti tasakaasulla kaikki toimi ihan niinkuin pitääkin, mutta heti kun oli pikkuisenkaan enemmän kuormitusta, alkoi aivan tajuton nykiminen ja pätkiminen. 60 km:n matkalla pysäytti kolmeen kertaan kun tuntui että matkan teko loppuisi siihen paikkaan. Mutta kuitenkin, aina kävi tyhjäkäyntiä nätisti ja vastasi kaasuun tyhjiltään ihan ettei mitään olisikaan. Ajaessa tuli tehtyä sitten vikadiagnoosia kaasupolkimen kanssa ja ainoaksi ominaisuudeksi päättelin sytytyksen. Kolmannella pysäyksellä sitten kävin pellin alla puolan johtojen liitokset yksitellen läpi ja a´vot: ei ole enää ollut kuormituksen aikaisia ongelmia havaittavissa. Huono kontakti syypäänä. Montakohan vastaavaa tulee vielä vastaan?
Tämän jälkeen tutuksi on tullut auton talviominaisuudet, lähinnä ovien avautumisen suhteen. Havaittuna se, että jos jostain syystä keskuslukitus jää ns. puolitiehen, niin kuskin ovi ei avaudu ulkoa eikä sisältä. Pysyy tosi hyvin kiinni. Tähän auttoi keskuslukituksen sulakkeen vaihto ja oven lukitusnupista ylös-alas liike, niin taas ovi avautui ihan normaalisti.
So far, so good.
Lisää oppia otetaan vastaan joka kerta kun tällä liikutaan.
Hetkinen vierähti viime postauksesta. Tällä välin on ollut jos jonkinmoista aivojumppaa erilaisten ominaisuuksien johdosta.
Aloitetaanpas esimerkiksi sillä, miten RRC:n polttoainekulutuksesta pystyy alle 40 e:n hankinnalla pudottamaan yli 10 litraa satasella alemmas. Ennen tätä hankintaa oli kulutus hyvällä kasvukäyrällä jopa siten, että alkoi jo äkkinäistä hirvittämään energiankulutuksen aiheuttamaa pyörrettä oravannahkojen säilytyspaikassa. Aiemmin tuli mitattua kulutus pitkällä matkalla ja tiesin sen olevan hyväksyttävällä tasolla tämänikäiselle laitteelle. Kuittasin siis kohoneet kulutukset nurkka-ajon piikkiin. Tosin, tuli kyllä alennettu kynnys lohkolämmityksen käyttöön ensimmäisten havaintojen kohdalla. Ensimmäinen epäilys siitä, että kaikki ei ole aivan kohdallaan, nosti päätään työmatkalla. Polttoaineenkulutus oli ½ tankkia/120 km. Tässä vaiheessa pitikin kurkata jo auton alle, että mitä siellä oikein tapahtuu: noin metrin matkalla oli rungosta valunut massat pois=>bensalinjassa on useampikin reikä päissä olevien lisäksi. Siis vanhat lahonneet linjat pois ja uutta letkusta tilalle. Jopas alkoikin olemaan taas tutunoloisia lukemia mittarilla käydessä. Tästä siis luottavaisin mielin eteenpäin.
Seuraavaksi alkoikin mystisyydet käynnin kohdalla. Tämä laitos jätti ensimmäisen kerran melkein kunnolla kaupan pihaan kun ei hyväkäs suostunut polttelemaan bensiiniä oikeassa paikassa. Kun sitten sain auton kotipihalle, omin voimin ajamalla tietysti, niin ajattelin että antaa sen tekeytyä hetki kylmässä värjötellen miettien tekosiaan. Pikaisesti ajatellen päättelin oireiden liittyvän kipinäpuolelle, kun aiemmin siellä oli jotain kontaktihämminkiä.
Ensin tarkastellen puolasta kipinän tilaa: tulta oli. No sitten pitikin ruuvata yksi tulppa irti ja siitä tarkastaen tulen saantia. Hämmästykseni olikin suuri kun hyväkäs äityikin käymään??? No tästä sitten innostuneena tulppa takaisin paikoilleen ja virittelemään tulia koneeseen, siinä kuitenkin tehokkaasti epäonnistuen. No tulppa taas irti, piuhan päähän ja tarkastamaan kipunat: taas pata käydä pörisee... Kävi mielessä että pitääkö yhden kipinän nähdä ulkoilmaa että muutkin näkee sitten hyppiä oikeassa paikassa. Syy selvisi, arvaatteko mikä oli?
Ja sitten tämä nykyinen vaihe missä käyskennellään: Kylmänä toimii ja lämpimänä toimii. Mutta jos erehtyy sammuttamaan esimerkiksi kaupan pihaan, niin jopas asentuu sellainen pitkä vieteri mjoottoriin. Yleensä tässä vaiheessa sitten nykien kaikki tunnetut ja tuntemattomat liittimet pellin alla sillä seurauksella että aina se jonkin littimen heilautuksen kohdalla sitten lähteekn käyntiin. Kun sen sitten saikin käymään, niin muuta omituisuutta ei sitten ollutkaan. Näppärästi sitten yhdessä vaiheessa kävikin mielessä maadoittaa EFIn maat omalla lisäpiuhalla jo aiemmin rakennettiuhun uusiin maihin. Saattoi ehkä korjata jotain, ainakin luulen
Potilaan käyttäytymismalli vikatilassa on siis tämä: starttaa, lupaa pikkuisen ja sammuu sitten. Palautuminen tähän maailmaan sitten tapahtuu aivan kuin olisi jokin kontakti taas saatu käyttöön. Tämän jälkeen kaikki taas toimii niin kauan kun antaa sen käydä. Viittaa mitä ilmeisimmin suuttimien ohjaukseen ja sieltä löytyvään huonoon käytökseen.
Niin joo...
Sattui eräänä kauniina aamuna seuraavanlainen tapahtumasarja moottoritiellä: alkoikin olemaan jo niinkin suuret menohalut että kuljettajalla oli enää vain suunnannäyttäjän rooli. Pimeyden Ruhtinas halusi itse vastata menosta. Ensimmäinen reaktio oli kokeilla kaasupolkimen vaikutusta menoon: vauhti lisääntyy mutta ei vähene vaikka poljinta nostikin. Tässä vaiheessa kävi mielessä Toyotan jumittuvat kaasupolkimet ja niistä aiheutuneet ei-toivotut tapahtumat. EIHÄN TÄMÄ OLE MIKÄÄN TOYOTA!!!!
Vauhdin noustessa jo reippaasti pikamarssin puolelle, piti jo suunnitella että minne sitä alkaisi ohjaamaan ja tutkimaan tilanteen aiheuttajaa. Aloitin jo hivenen rankemmanpuoleista jarrujen toiminnallisuustestin suorittamista, kun huomasin että veto loppui siihen paikkaan. Hmm...
Tässähän on jälkiasenteinen cruise, mikä ei ole toiminut minun aikana ollenkaan... Aloitin siis viiksen veivaamisen suuntaan jos toiseenkin. Sehän prkl toimii sittenkin, jotenkin...
Tässä vaiheessa sitten mietinkin että mistä se on ottanut päällepitokäskyn aivan itsestään. En tuota sen enempää jäänyt murehtimaan, vaan suoritin radikaalin toimenpiteen: Otin töpselin irti. Tutkitaan myöhemmin tätä.
Summa Summarum:
Tähän mennessä, jokaisella elämysmatkalla, ei ole tarvinnut turvautua ulkopuoliseen apuun. Aina on perille päästy. Joskus nopeammin, joskus hitaammin. Onhan tämä tietynlaista survival gametusta ollut, mutta on myös tullut auto tutuksi. Ainoat haasteet tähän mennessä on liittynyt sähköön. Mekaaninen puoli on toiminut OK (pl. ovien lukot pakkasella).
Juuei se enää sitten liiku, kun kerran pääsin sitä kehumasta.. :mad::evil:
Pitäis vissiin haukkua tuo pystyyn niin pysyisi toimintakykyisenä.
No ei nyt sentäs.
Urhoollisesti nilkutettiin viimeinen 1.5 km:n siirtymä reippaaseen tuntiin, mutta kotia pääsin ilman apuvoimia.
Nyt kun vielä selvisi se, että flapperiin saa vaan rajoitetusti sähköpuolen osasia, niin ajatus sen siirrosta eläkepäiville voimistui. Nyt on kulkeutumassa saarivaltakunnasta hieman päivityskelpoisempi paketti, niin sitten alkaapi uudenlainen infekoituminen.
Tällä kertaa ohjauspurkki komentaa sitten polttoaineita ja kipinöitä samanaikaisesti. Jää tolle jakajalle enää öljynkierron varmistaminen tehtäväkseen.
Sitten pääseekin jo tutkimaan läppärin (tai tabletin) näytöltä miksi jokin ei ehkä toimi.....
ideanikkari Wrote:Nyt on kulkeutumassa saarivaltakunnasta hieman päivityskelpoisempi paketti, niin sitten alkaapi uudenlainen infekoituminen.
Tällä kertaa ohjauspurkki komentaa sitten polttoaineita ja kipinöitä samanaikaisesti. Jää tolle jakajalle enää öljynkierron varmistaminen tehtäväkseen.
Sitten pääseekin jo tutkimaan läppärin (tai tabletin) näytöltä miksi jokin ei ehkä toimi.....
Jos saa kysyä niin mistä paketista on kyse :?:
-NewJuhani- Wrote:ideanikkari Wrote:Nyt on kulkeutumassa saarivaltakunnasta hieman päivityskelpoisempi paketti, niin sitten alkaapi uudenlainen infekoituminen.
Tällä kertaa ohjauspurkki komentaa sitten polttoaineita ja kipinöitä samanaikaisesti. Jää tolle jakajalle enää öljynkierron varmistaminen tehtäväkseen.
Sitten pääseekin jo tutkimaan läppärin (tai tabletin) näytöltä miksi jokin ei ehkä toimi.....
Jos saa kysyä niin mistä paketista on kyse :?:
Saapuva paketti sisältää 4.6:n ruiskupaketin suuttimineen, antureineen ja läppärunkoineen.
Moottorinohjauksesta ja kipinäntahdittamisesta sitten vastaa megasquirt ja hukkakipinäjärjestelmä. Ne oli jo hankittu toista projektia varten, mutta tämä on nyt akuutimpi tapaus. Classicin pitää liikkua, mutta pääprojekti ei liiku vieläkään, joten valinta oli aika selkeä. Ensin oli suunnitelmissa ajaa lastentaudit pois kaasariversiona ja seuraavassa päivityksessä sitten ruiskut+automaatiloota, kun muu systeemi on saatu toimivaksi.
Jospas sitä pikku hiljaa pääsisi siihenkin käsiksi.
Tässä varmaan se hyvä syy, että miksi pääprojektissa ja siviiliautossa on samaa tekniikkaa. Varaosia löytyy sitten molempiin, eikä tarvitse opetella monia eri merkkejä...
Joopajoo...
Paketti saapui, liittimet saapui ynnä muut pikku jutut saapui pelipaikalle. Pari pikku juttua vaan vielä niin hyvä tulee?
Vanhat roippeet on jo irti kokonaisuudessaan ja uusia hahmoteltu omille paikoilleen. Tällä hetkellä ainoat mitkä ovat paikoillaan on triggeripyörä ja vr-anturi. Juu ja myös kaasuläpän vivustot vaihdettu ristiin kun eipäs ollutkaan kick-downille omaa kohtaa korvaavassa paketissa valmiina. Ehkä senkin voi tulevaisuudessa sitten vaan ohjelmoida...?
Positiivista tähän mennessä:
Nokkaremontti on jo näemmä tehty. Keinut eivät olleet ollenkaan niin hyvin "pietty" kuin loput näkyvät osat => sisäosat meni pesuun.... Ei vaan antanut luonto periksi jättää sisustaa sen näköiseks kuin se oli. Nyt vielä öljypohjan irtiotto ja kurkkaus mitä sieltä löytyy. Saa ainakin sinne varisseet bitumit pois samalla.
Joitain jekkuja pitää kehitellä myöskin lämppärin letkujen iloksi, kun muutoksia on näemmä niissäkin vanhaan verrattuna. Jakajan päänmenoksikin on jo jotain keksitty tässä ohimennessä.
Sähköistyksen osalta on myös toimintaohjeistus viittä vaille valmis, joten nyt vaan pitää saada palikoita menemään ja pysymään niille aiotuille paikoille. Silloin voidaan ehkä olettaa että kokoonpano on alkanut.
Ohjelmointiin liittyen on kerätty antureiden tietoja ynnä muita juttuja. Peruskartat ovat jo valmiit.
Kyllä tämä tästä vielä joksikin muuttuu.
Range liikenteessä, karttoja ajeltu, Megaa opiskeltu ynnä muuta pikku juttua pajoteltu.
Mielenkiintoisuuksia paljastunut eniten Megan puolelta, tarkemmin liittyen VR-piiriin ja sen toimintaan. Tuottaa TunerStudion toothloggerilla aivan järkyttävää häiriötä, mutta toimii kuitenkin kun trimmiä pyörittelee. Startatessa pitää olla melkein CCV asennossa ja ajossa pari-kolme kierrosta kiinnippäin, niin pystyy ajamaan. Tässä asetuksessa ei kuitenkaan tule pyörimistietoa startatessa, joten joutuu pyörittämään trimmin taas auki.
Erinäisiä häiriölähteitä poissuljettu, mutta mikään ei ole tepsinyt. Havaittua on myös se, että häiriöt ovat läsnä, vaikka moottori ei ole edes käynnissä...?
Niin ja purkki on M2 ja 3.57 lauta pikku modauksin. muusta ei ole vielä tietoa.
Mekaniselta puolelta takajouset vaihdettu ryhdikkäimpiin versioihin ja ohjausvarret vaihdettu malliin HD. Myös taka-akseli sai uudet jarrukilkkeet.
...se luukas on näemmä pesiytynyt tuonne megan purkkiin, kun muut heivasin kuikkaan tuosta...
Muutenhan tämä hipoisi jo melkein täydellisyyttä?
No niin.
Todennäköisesti purkin kannen saa nyt laittaa kiinni, kun ei tarvinnut enää ruuvata trimmejä kohdilleen eri tilanteiden mukaan ja häiriötkin sai poistettua näytöltä. Suurin apu oli päivittää purkkiin uusin firmware (3.4.0), niin jopas alkoi löytymään selkokielisiä systeemeitä näytöltä.
Nyt on tuloillaan uusi IAC venttiili kun edellinen on mykkä.
Kyllä tämä tästä vielä selkiytyy.
Missä sulla on VR-anturi? Itsellä ollut mielessä Rangen 'megatus', mutta VR-anturi kyllä täytys saada offikäyttöä ajatellen hieman turvallisempaan paikkaan kuin siihen perinteiseen kampiakselin päähän. On aika hyvin tarjolla siinä.
Nyt on megan harjoittelu menossa valurautakasilla ja hyvin on sujunut. Muita ongelmia ollut kyllä.
Itsellä on MS2 V3.00 laudalla ja muistaakseni 3.3.0 firmiksellä. Ei ole ollut mitään ongelmia VR-anturin kanssa kunhan sain kytkettyä sen oikeinpäin.
Anturi on juurikin siinä normipaikalla kampuran päässä mihin kaikki sen ovat normaalisti rakennelleet, kahden pultin alla kuskin puolella kello 3:n kohdalla.
Mulla oli purkissa 2.89 -firmware asenettuna kun otin sen käyttöön (purkki tilattu 2009
). Ainakin TunerStudio muuttui jonkin verran päivityksen jälkeen.
Tässä nyt mietiskelin erinäisiä vaihtoehtoja minne sen voisikaan asentaa tuossa pääprojektin osalta. Muutama vaihtoehtoinen paikka voisi löytyä kohtuu helposti kun siirtyy jakajasta poies.
Jakajaosan paikalle vois modata oman 36-1 tms. kiekon ja anturin lukemaan sitä. Pitää tässä vaiheessa olla sitten keskipakoennakko poistettu kokonaan käytöstä. Tässä paikassa olisi ainakin kohtuu hyvin suojassa, kun ylemmäksi ei enää oikein saa.
Toinen vaihtoehto on modata se vauhtipyörän päähän. Tätä paikkaa olen itse ajatellut rakentaa tuohon pääprojektiin kun sen aika koittaa (pitää ensin saada se liikkumaan omin voimin edes nykytekniikalla).
Noh, pääprojektiin varatut moottoripuolen palikat on nyt asenettu tähän, joten alkaa taas sama rumba: osien haaliminen kasaan.
Onko se sitten sisällytetty seuraavaan päivityspakettiin vaiko step 3:een, mene ja tiedä...
maddis Wrote:Missä sulla on VR-anturi? Itsellä ollut mielessä Rangen 'megatus', mutta VR-anturi kyllä täytys saada offikäyttöä ajatellen hieman turvallisempaan paikkaan kuin siihen perinteiseen kampiakselin päähän. On aika hyvin tarjolla siinä.
Nyt on megan harjoittelu menossa valurautakasilla ja hyvin on sujunut. Muita ongelmia ollut kyllä.
Itsellä on MS2 V3.00 laudalla ja muistaakseni 3.3.0 firmiksellä. Ei ole ollut mitään ongelmia VR-anturin kanssa kunhan sain kytkettyä sen oikeinpäin.
