Rover Ystävät ry Keskustelupalsta

No ohan porukalla varmaan muutakin kuin Jaguar, Land Rover, Rover jne kalustoa joka kerhoon kuuluu.
Ja varmasta niitäkin täällä "harrastetaan" oli ne sitten kodin lämpökattiloita, fordeja tai leikkuupuimureita.

Vaimon pääasiallisessa käytössä oleva 2011 Mazda kutoinen ei halunnut aamulla käynnistyä.
Eilen jo tuli todettua mittareiden kera, että lohkolämppäri ei ota virtaa itseensä, eikä ole johdotusvika, ja sisälämppäri futaa kyllä.

Aamulla iskin ctekin polar 5 amppeerisen laturin akkuun kiinni, kun ei selkeästi jaksanut pyöritellä tarpeeksi aamulla kun koitin.
Päivän lataili, ja hyvinhän se siitä virkosi sitten ja pitihän se käytä ajamassa sitten lämpimäks.

Lohkolämmitintä en uusi, vaikka sen saisi alkaen ~70 euroon ja on kyllä helpossa paikassa vaihtoa ajatellen, mutta letkulämmitin on nykyaikaa.
Eli tilasin sitten 1000wattisen tt thermon siihen, saman kuin Mörköön olen laittanut. Bettyyn tilasin 1500 wattisen.

Letkulämppärille näkyis hyvin olevan koneen ja tulipellin välissä tilaa, ja sinne pääsee käsiksikin, pitäis vaan jotenkin fundeerata että kumpaan letkuun laitan ja kumpaan suuntaan kierto.
Mistään ei tuolle 2011 r2aa koneelle löyty shopmanualia vaikka ebay myyjätkin niin kehuu että on. Ei ole, refundeja on kerätty.

Jouduin nuoren miehen kohtalotoveriksi pihahommiin. Talouden pitkäkatto oli vetänyt jäihin tuossa välipäivien aikana pakkasessa seisoessaan. Mihinkään lämpöiseen tuota ei nyt saanut niin ei auttanut kuin pihalla hytistä, ei meinannut millään löytyä mistä oli jäässä mutta lopulta pitkän taistelun jälkeen, eilen ja tänään, lähti neste kiertämään. Tukos oli joko Ardicissa (rikki) tai vaihdelaatikon päällä asuvissa letkuissa.
Tommosen dieselin lämpöiseksi saaminen on oma hommansa, lopulta päädyin vaan pitämään kierrokset ~3k kunnes avaa termarin. Aikansa kun kurmuutti niin yhtäkkiä röyhtäs paisariin ja sit kohta lähti lämppärinkin linjat lämpiämään.

Tässähän oli juurisyynä laihat nesteet. Ilmavaivoja tässä ei ole. Nyt se kuitenkin rupes pelittämään ja jonkinverran sain raakaa glykolia vaihdettua.

Heh....mulla ei series kurnuttanu vaikka olis mieluummin voinu 2016, vaan halkes rehdisti lohko sen sijaan. ? Eikä yhtään ketuta ?....vieläkin....

Lumilinkoon tuli toissapäivänä ensimmäinen vika, olisko toi hankittu tänne ranchille faijan toimesta joskus -16/-17. Just olin ajanut viimeiset metrit kun käänsin koneen ajaakseni sen takas parkkiin, aika kova pamaus ja veto loppu. Tottakai se hajoaa tonne kaikkein pisimmälle majapaikastaan... ei toki ole kovinkaan painava kone työnnellä mutta silti.
Sen verran kovaa mojahti että ajatus oli jonkun vetopyörän tms osan hajoamisesta, kuului kuitenkin kuppisuojaimien läpi koneen äänen yli.

Eilen masiina työjonon ohi ensimmäiseksi ja pihalla tutkimaan, vedon kytkentävaijeri roikkui löysänä joten kone nokilleen ja pohjapelti auki. Vaijerin päässä oleva jousi oli mennyt lenkistään poikki, tämähän on tietysti semmoinen vieteri joka on kiinteästi prässätty vaijeriin. Onneksi lenkki oli mennyt puolesta välistä poikki joten tyngästä sai väänneltyä pienemmän koukun joka vielä pysyttelee vivussa jota vaijerilla vedellään ja vaijerin kireyden säädöllä sai korvattua puuttuvat sentit.

Tästä läheltä ei tietenkään saa lauantaina mitään osia joten kahvikupin kanssa myöhemmin surffailut netissä josta lopulta löytyikin nettikaupasta sopiva vaijeri, jonka sitten tilasinkin. Koneen mallilla ei tietenkään löytynyt vaan piti mitan ja päätteiden mukaan etsiä kuvastosta.

Ihmeen kovaa tommonen ehkä pikkurillin paksuinen kierrejousi mojahtaa pohjapeltiä vasten kun veto päällä katkeaa, tommonen masiina kuitenkin pärisee aika kovasti taistelutehoilla.

Setä-vainaan mökiltä poika toi Honda lumilingon huoltoon, sitä vähän roplattiin jo, mutta ei mitään isompaa, öljynvaihto, tulppa ja bensapuolella oli joku tuke, mutta kun saatiin mehut liikkeelle niin höröhti käyntiin, vaikka tankissa oli lie miten vanhaa bensaa, mutta ei ollut yhtään hyytynyt mönjäksi. Alkuun luultiin, että kaasari pitää avata ja oli hankkinut tiivistesarjat siihenkin.

Toisen renkaan setä on siihen joskus vaihtanut, mutta on inan pienempi vaikka kyljessä sama koko hock: eri valmistajan kyllä, ei oikeen ketju istu ja on vähän kallellaan. Pitää käydä viikolla metsästämässä sinne oikea rinkula tai sit vaihtaa molemmat.

Kova peli, koska setä osti sen joskus 80-luvun alussa, kun olin itse about 15-16 vuotias, linkosin sillä monena talvena silloisen mummolan talon lumet, mitkä olin sitä ennen kolannut, pientä tienestiä sain sedältä aina hommista (ruohonleikkuu, orapihlaja-aidan leikkaus, lumityöt).

2000-luvulla käytin sitä myös kerran lainassa omilla laaneilla Perttulassa asuessa, kun olin pitkään sairastellut eikä niitä laaneja jaksanut kolalla tehdä siinä kunnossa.

Uskomatonta että joskus tehty sellaisia laitteita mitkä KESTÄÄ. Toi oli silloin TM-testivoittaja ja tais olla myös kallein kaupassa oleva malli.

Joskus vaahdonnut aiemminkin Honda sarvitraktorista joka tuli 70-80-luvun taitteessa silloiseen asuinpaikkaan talkkarin lumityökaluksi, kyseinen vehje seurasi sitten porukan mukana ja toimi aina vaan vaikka huolto oli huonoa/olematonta. Meikäläinen kun sattui olemaan ko. porukan nuoremman pojan kanssa kuin paita ja p*rse, ja se Honda oli hänellä kun asui "maalla" tässä 2000-luvun alkupuolella. Jos en väärin muista niin ~2004 meikäläistä pyydettiin katsomaan kun ikiliikkuja oli ruvennut käymään huonosti.
Ainut ongelma oli runsas vesi kaasarin kohokammiossa, tietysti jäässä kun kone majaili ulkona.

Vedet pois ja pikku puhaltelut paineilmalla niin jo taas Honda päkätti kauniisti. Käyttötunneista ei ole tietoa mutta tolla on ajettu talvisin lumilevyn kanssa ja kesäisin siinä oli jyrsinterät pyörien paikalla.

Samaa luokkaa oli meillä aikoinaan talkkarihommissa ollut vastaava Mitsubishi sarvitraktori, kovaa käyttöä kaupunkialueella taloyhtiön lumihommissa ja kesällä siinä oli harjakone. Erittäin luotettavaa perustekniikkaa ilmeisen hyvillä materiaaleilla.

Tojotan takajarrut olivat jäätyneet, taas. Tässä ollut kroonista jäätymisvaivaa mutta kyllä ne on aina poksahtaneet auki kun pari kertaa nytkyttelee. Käsijarru ei jäädy vaan koko jarru.
Tätä ei ole jaksanut kauheasti tutkia, ennenkuin tänään... Frouva lähti jumpalle ja kohta se tuli takas, arvasin että nyt tuli sanomista. :mrgreen:
Oli auto piipittänyt ja ollut kaikinpuolin hankala ajettava, lopuksi jäi tohon portille tuovaan mäkeen.

Toinen takapyörä ei ollut näköjään pyörinyt ollenkaan, VSC ja ABS kirkuivat kilpaa, asiaankuuluvien valomerkkien kera.
Tässä on näköjään takajarrujen kilvet häipyneet niin jarrut on aivan täynnä lunta ja jäätä. Varmaan ollut vanteetkin jo tovin vähän lämpöisiä kun sisäkehällä on 10mm jääkerros. :mrgreen:

Tuli käsky ostaa ne pellit, nyt. Ja ne asennetaan kans.

Semmoinenkin hauska homma, iskarit varmaan umpijäässä kun ajofiilis on kun mikroautossa.

Hyvä Jouni! Kahvit melkeen pöydälle ja keksi väärään kurkkuun....???

Sain hankittua Triumph TRW:n vuosimallia -58 ja se pitäisi ottaa työn alle. Tässä vaiheessa on vasta tullut putsailtua enimpiä likakerroksia ja tyhjenneltyä öljyjä. Tässä mallissa Triumphin moottorin yksi tärkeimmistä huoltokohteista, kampiakselin kuraputki, vaatii muista twineistä poiketen kampiakselin purkamisen.

Aikas monella Land Rover harrastajalla on näköjään nää 2 pyöräset lähellä sydäntä. ??

Mullakin on pari Hondaa tuolla varastossa, ei tosin noin vanhoja.CX 500 Custom, 'edit' vm. 81 ja sit "uus tuutti" CB 750 F2 SevenFifty vm. '97.

Ja uushankintana tuli kauppa-autoks Porsche Panamera 4 (neliveto tietty) tossa marraskuun alussa, kun piti pidemmällä leimalla joku vehjes olla että pääsee Lantikoita pajottaa ajo/leimakuntoon.

No Possuunhan piti kans tietty tehdä iso huolto, joka odotteli jonkin aikaa osia Ranskasta ja Juniorilta, kun töissä ko. merkin huoltoneuvojana.
Talliin piti tehdä useamman rampin "rata" kun senverran matala että ottaa mahasta tai keulasta kiinni.

Edit: Laitetaas kuva "ratakiskoista" :mrgreen:



Kallista olis ollu jos ei ite tehny, mutta tarkasti by the specs, varmaan paremmin kun "Pärnäsen korjaamolla"....

Nyttenhän se on sit ollu taas jo huollon jälkeen ajossa about viikon 8)

Taistelu Tojotan takajarrujen/napojen kanssa. Tähän oli prokkiksena laittaa takajarrukilvet pois ruostuneiden tilalle. Kuulostaa helpolta, eikö vaan.
Totuus vaan on hieman karumpi, pikkisen on tommonen vehje kupettunut!!! Jumaleisson mikään ei aukea ilman hirveää taistelua, nuori mies oli jo maanantaina tehnyt toiselle puolen iskun mutta kyllästyi kun oli lopulta saanut uuden pellin sinne navan ja tukivarren väliin. Siinä kohtaa piti jo lähteä ostamaan uusia pultteja muussaantuneiden tilalle, pultteja löytyi ruuvikaupasta mutta moti oli jo mennyt.
Laitoin sen puolivalmiin puolen läjään ja siirryin toiselle puolelle, hehee mikä riehuminen väkivaltavehkeiden ja minitohon kanssa. Tämä puoli purkautui minimaalisilla vahingoilla mutta varmaan napa joskus vaihdettu kun mitään jäänteitä pellistä en löytänyt, ja vähän kuparitahnan jäänteitäkin näkyi. Mutta oli kyllä tiukassa, ja törkeän ruosteessa kaikki.
Olin jo voitonriemuinen 3h märällä pihalla räntäsateessa kykkimisen jälkeen että tämähän kuntoutuu. P*skan liekit, jarrumäntä ihan jumissa. Prkl. Ei liiku ei niin millään, eikä mene satula paikoilleen enää.

Alkoi jo väsyttämään ja vähän olemaan kylmäkin kun housut oli märkänä lahkeista. Keskeytin, tarviaa huomenna käydä ostamassa ehjä satula.

Ei kyllä vakuuta tämmöinen. Talouden uusin ja vähiten ajettu vehje (-07) ja tommosta skeidaa, kattelin takatukivarsiakin niin niiden/taka-akselin kanssa tulee kyllä jossain kohtaa ongelmia kun aika topakkaa ruostetta putkien sisäpuolella(kin).

Kyllä nää kaikki rahvaan pikkukinnerit on ihan scheibea, ja kun ei viime kesänä saanu ostaa esim kunnon ruåtsinlaivaa tms laatupeliä niin nyt tätä saa sitten tuskassa nyhrätä.
Vaikka noissa muissakin kotteroissa on omat ongelmansa mutta ei ne oo tämmösessä kunnossa, kuitenkin 97/99/01 ja 350-625tkm kylvetettyjä vehkeitä.
Kyllä, olen hieman pettynyt ylistetyn Tojon ominaisuuksiin. Lämmin se kyllä on ja tekniikka jytää.

No, eikös Tojojo oo aina ollu semmonen että koppa katoaa tienpenkalle murusina mutta tekniikka käy ja kukkuu ja jatkaa matkaansa vaikka kuinka moneen sataan.....

"Väärämerkkisten" ketjuun päivitystä....isossa tallissa Iso-Range (L322) odottaa korkeapaine/syöttöpumpun tiivareiden vaihtoa ja helmamuovien purkua, kun jarruputkia pitänee uusia kun sieltä lorahti tavaraa pihalle ja Serieksetkin tossa jo odottaa toimia, mutta toi vähän ylempänä esiintyny kauppa-auto-Possu rupeskin oireilemaan termostaatista, niin sille pitänee ens tehdä tilaa tallissa ja hoitaa se termarin vaihto. Osat on jo tilauksessa (Juniori on Porschella, ni hoitu näppärästi osat tilaukseen). Vaikka toi possu on neliveto, niin kyllä se Range vaan olis kivempi talvella  , tosin Disco pitää varmaan ottaa sit ajoon taas hetkeks.

Elokuussa katsastuksessa meni Possun takajouset ja takajarrulevyt (+palat/anturit) uusintaan, ne tuli jo pajotettua aikasemmin.

Tässä vaan pukkaa vähän hidastetta, kun Louhoshankkeelle AVI antoi luvat (tässä jo 5v pantu hanttiin), niin nyt on 17.1. mennessä saatava valitukset rustattua Vaasan hallinto-oikeuteen, niin yksityisenä kun kyläyhdistyksenä, et aika on kyllä kortilla seuraavat viikot. Nyt Jouluna ei kyllä jaksa mitään noista, pitää chillata nää muutama päivä ja kerätä voimia tulevaan.

Ja kun toi selkä ei nyt taas vaan alkas juilimaan....

Laitetaas tännekin pientä päivitystä, possuun tuli jo muutama viikko sitten vaihdettua uus termostaatti, kun vanha jumitteli eikä lämmennyt tarpeeksi ja siitähän sitten aivot innoissaan sytytteli vikavaloa tauluun.

Vanhempi Honda CX500 Custom joka seissyt odottamassa kansipahviremppaa muuttuikin täysremontiksi ja "engine out" jos pärrästä voi niin sanoa. Runko takas varastoon ja motti jäi talliin lavan päälle kannet irti odottelemaan talvipäivien puuhastelua.

Isompaan Honda CB750 F2:een tuli tehtyä kevyt keväthuolto (suodatin+ölpät) odottelee vielä pesua ja ketjujen voitelua ennen ajoa. Nyt kun tuolla tallissa, pitää vielä tarkistaa Neutral-katkaisin kun se välillä häröilee eikä sytytä merkkivaloa, että onko vika kytkimessä, johdossa vai muualla.

Ens viikolla muori miesystävänsä kanssa tuo Pösönsä syyniin, kun pitää kurkata mistä tulee vesi kabiiniin....ja sitten alkas toi venehuoltorumbakin olla käsillä. Hommaa piisaa taas.....

Heh, tuppaa kasaantumaan juu.
Poolossa alotin tossa ehkä kuukaus sitten nokka-akselin vaihdon. Jakopää sopivasti samalla tehtävä, kun "vuodet täynnä". Polttopuut pahasti kesken ,vappua, pääsiäistä sun muuta ollu kiireellisempänä tässä riesana.... Paine tosin kasvaa pikkuhiljaa kovaksi saada tuo korjattua, kun vanhemman kollin Rippijuhliin mennessä pitäs kirkkoon päästä ja takas sanoo Rouva....

Eipä muuten taaskaan menny mikään niinku Strömsöössä...:

Poolon nokka-akselinvaihtoon sain lopultakin hetken työrauhaa noin viikko sitten ja innoissaan hommiin. Irrotin vanhan ja pällistelin nokkien ja hydraulisten venttiilinostimien kuntoa. Yksi nokka tosiaan kuralla ja samoin nostimen pinta kunnolla kuopalla. Ei siinä mitään, uudet osathan oli jo kotona, senkun asentaa vaan!

Otin sitten syyniin uus vs. Vanha nokka-akselit ja silmäillessä ensin kiinnittyi huomio vanhan kulumisiin. Ihmettelin akselin yhtä laakeripintaa, joka oli ikäänkuin huokoinen! Sitten heräs iso pelko perssiiseen, kun jo  silmämääräisesti arvioidessa näytti siltä että se laakeripinta olisi muita paksumpi!
Kuinka ollakaan.... työntömitta paljasti epäilyksen! Se laakeripinta todentotta oli 27.95mm kun kaikki muut oli 25.95mm! PRRKL! Oli sitten edellinen korjaaja mennyt ja hitsannut akselin yhteen laakeripintaan täytettä ja sorvannut laakeripinnan 2mm ylikokoon ja vastaavasti kannen laakeripukin reikä oli koneistettu 2mm ylikokoon myös.... Laita nyt siihen sitten uus nokka-akseli, kun yksi laakerin kaula on 2mm väljä.... PIKKUSEN KETUTTAA!

Onko kellään sattumalta ehjää kantta VW 1.4 8- Venttiiliseen APQ moottorikoodin bensakoneeseen?

Meillä kotona on se tilanne että joudutaan lainaamaan vanhempieni vm.70-luvun lopun,-maailman parasta-, Klippo 7 etuvetoa meidänkin pihan niittoon kun meidän leikkuri lakkasi pörisemästä.
Vaimo ilmaisi alkukesästä tuohtumisensa siihen ainaiseen lainailuun. Siitä huolimatta että hänen ei tarvitse tehdä edes asian eteen yhtään mitään, vaan minä hoidan leikkurin haun ja palautuksen ja vanhempi poika kynii pihan.
Mulle tuli yllättäen kiire, koska vaimo meinasi marssia leikkurikauppaan ja ostaa uuden. Ei siinä muuten mitään väärää ole, mutta koska talous on edelleen aika tiukilla, niin on päätöntä ostaa 2-300€ maksava edullinen ja hepponen leikkuri ja sitten on taas mitä rassaa ja minkä kanssa tappelee kolmen vuoden päästä....

Ratkaisu:

Kuolinpesässä on komea rivi ruohonleikkureita erinäisine vikoineen ja täysmysteeri-kuntoineen. Ne on ilmeisesti kerätty ilmaiseksi odottamaan jatkotuomiotaan olemassaoloonsa liittyen. Osassa runko lahonnut, yksi jumissa jne.
Nuo ovat ainakin osa siirtymässä suoraan sulattoon, mutta keksin kuitenkin kokeilla yhtä tukevan oloista missä työntöaisa oli poikki. Muutekin kunto tosiaan täysmysteeri. Kokeilin eka tietty että onko moottori jumissa. No, eipä ollut kunhan alla olevat lehdet,risut, mullat sun muut vaan kaivoi kädellä pois. Silmäilin yleisilmettä kaasarin osalta. Tuossa RiksRäksRatton mallissa ei ollut edes ulkoista hapertunutta bensaletkua, niin kaadoin pikkasen bensaa tankkin ja vaihdoin tulpan uuteen. Nykäys tai pari kolme ja härveli mokoma pärisi! Totteli jopa kaasuvipuakin ainakin pikasen arvion mukaan.
Sen verta oli komea 80-luvun vekotin, mulle uudella "tapparatas" etuvedolla, alumiinirungolla ja 4hp koneella että raahasin sen kotiin jatkohoitoa varten!

---

Onko jollain miuten tarkkaa mallitietoa tuosta? Päällä vain kulunut teksti "etuveto".

^Norlett/Caravan luultavasti merkki, mutta malli onkin hankalampi.

^^Noi Riks'Trattonit on kyllä ikuisia, kun ei ole montaa ikääntyvää, tai rikkimenevää osaa koko moottorissa. Noin saman aikakauden puutarhajyrsin, kolme-puol kaakkisella samannäköisellä moottorilla, lähti ongelmitta toimimaan kun kiristi kannenpultit ja vaihtoi kaasariin kalvon. Tällekin keväälle, kolmannella nykäisyllä pörisemään, ja kiltisti taas maa muokkaantui...

Uudemmissa sit onkin jo monenlaista murhetta, poismuuttavalta naapurilta saatiin Klippo -runkoinen kone, joka lähti käyntiin vain kun lupsutteli ensin tulpanreiästä öljyä pyttyyn. Uudestaan lähti, jos ei edellisestä sammuttamisesta mennyt yli viittä minuuttia, sen ajan jälkeen piti taas öljykylpyä antaa. Vaihdettiin siihen runkoon sitten peltirunkoisesta ehjä kone, ja sillä on saatu nurmet nurin, vaan pitihän se nuorempi opiskelija-harjoittelija päästää koneen kimppuun. Päivässä purki osiksi, sisältä löytyi mm. vaakasylinterin alapintaan syöpynyt sentin leveä rokko, muovinen nokka-akseli yms nykyhapatusta. Ajateltiin ettei tuossa enää mitään menetä, teki mitä tahansa, niin kokeiltiin ensin hoonata, ja sehän onnistui yllättävän nopeasti. Aika pehmoisen tuntuista tosin materiaali oli. Sitten läpättiin venttiilit, kun kerran esillä oli, öljyrengas onnistuttiin katkaisemaan mutta kasattiin silti. Siitä eteenpäin, pari päivää silloin vielä seitenvuotias konetta kasasi, apuja pyysi vain moottorin runkoon nostamiseen, ja suurin toivein öljyt koneeseen ja bensaa tankkiin. Suuri yllätys oli, toisella nykäisyllä käyntiin, kaasun asetuksen kanssa pientä patenttia hakemisen jälkeen -ei ilmeisesti mennyt keskipakosäätäjän osat ihan oikeaan järjestykseen, vaan toimi noinkin. Sitten terä paikalleen, lisää bensaa tankkiin, ja sankari punomaan nurmea nurin. Jossain vaiheessa kuulin kierrosten lähtevän karkailemaan, menin katsomaan ja sammuttamaan koneen, oli kaasari irti ja hori ilmaa puolen sentin rakosesta, ihme että edelleen kävi vaikkakin kovin laihalla. Kiristeltiin kaasari takaisin paikalleen, kuten myös kannenpultit joista viis kahdeksasta pyöri jo aika vapautuneesti pakomatkaa suunnitellen. Oikeastaan kaikki näkösällä olleet ruuvit ja mutterit kiristeltiin, ja siitä vaan jatkamaan leikkuuta. Lievä Exxon Valdéz tuo kyllä oli, mittatikullisen öljyä kulutti sen tunnin aikana mitä pörisi, käytännössä valuttaen kampikammiosta rungolle. Mutta oli kaikesta huolimatta varsin ylpeä tuloksesta...

Tuosta sitten syksyllä suivaantui, ja purki koneen taas, että selviäisi syy öljyvuotoon. Ja olihan niitä syitä. Kampikammion tiiviste revennyt, ja käytännössä kaikki lohkonpuolikkaita kiinni pitävät pultit löysässä. Ehkä sitä noin oppii parhaiten, ainakin kovasti selitti ymmärtävänsä nyt kiristysmomentin merkityksen, ja lupasi apuja pyydellä kun uudestaan kiristelee...

No, on sitä jotain pientä ollut itselläkin, palstan päivityksen aikana, isoin prosessi muutaman kuvan kanssa..:


Tuommoisen kävin noutamassa, leimaakin pari kuukautta jäljellä, ajomäärä maltillinen, varusteet riittävät, pikkuvika moottorissa -vain yksi hihna poikki...


Tuossa on voimapaketti jo irrallaan, kuten ennen kyselysoittoa tehty kokeilu aiemman vastaavan kanssa, että "irtoaako tuo tekniikka yläkautta, kun kaikki väittää ettei irtoa". Olihan tuo vähän ahdasta, mutta jopa ilmastoinnissa on edelleen samat kylmäaineet sisällä eli sitäkään ei tarvinnut tyhjentää...


Niin, se katkennut hihna. Ei ollut apulaitehihna, vaan jakohihna. Tosin tuosta oli jo tieto myynti-ilmoituksessa, ettei pahemmin osannut yllättää...


Välillä luonto vaati pitämään taukoja, vettä tuli kuin kuuluisan Esterin perästä aisaa. Ja tottakai askartelunurkkaus tontin matalimmassa kohdassa, mieluummin katseli ikkunasta kuin kasteli ittensä...


Nuorempi apulainen sitten aikansa kuluksi purki vanhaa konetta, ja kasasikin. Opetteli myös jakopään kasaamista, tuo on vähän konstikas kun joka nokalla on oma säätönsä, jota pitää "hieman hieroa" että sen saa pysymään oikeana myös kampiakselin pyörityksen jälkeen. Puolenkymmentä kertaa tuokin kone ehti olemaan osina, ja talveksi kasasi taas tulevaa kesää odottamaan...


Ja joo, sai siihen leimankin. Jopa ilman taistelua, eniten jänskätti päästöt. Kyseessä kuitenkin kahdesta moottorista yhdistelty yksi, tuplaten enemmän ajettu meni keulalle hajonneen tilalle, liekö sitten ollut nokkien ajoituksen vähän mettässä kun nyt sai paljon paremmat arvot päästömittarista mitä vuotta aiemmin oli ollut..?

Päiväyksistä voi nähdä, että perinteiseen viikonlopun moottoriswappiin ei mennyt kuin puoltoista kuukautta. Ei vaan enää jaksa niinkuin uutena, ja on tuota muutakin ajanviettäjää tullut jalkoihin pyörimään. Eikä onneksi ollut myöskään sitä perinteistä "pakko saada viikonloppuna tehtyä" -kiirettä mukana, kun aikaa oli periaatteessa seuraavaan kevääseen asti eli tekniikan luovuttajan korvaajassa oli leimaa huhtikuun lopulle...

No, kohtahan se taitaa olla taas tuonkin aika leimaoperaatiolle. Jos nyt kuitenkin kävisi päästölapun hakemassa ennakkoon, on kuitenkin halvempi korjaamolta otettuna, eikä pamahda ajokieltoa jos vaikka olisi joku sopiva häiriö päällä... Ja herkistelisi käsijarrumekanismin, se kun jumittaa tässä(kin) yksilössä, lisäjousista huolimatta, eikä käsijarrua oikein automaattivaihteisessa juurikaan tarvitse niin jumittuu mokoma. Toisaalta, jos sitä käyttäisi, niin sitten ne satulat kuluu ja jumittaa, kestoikä ihan sama käytti sitä tai ei, eli ehkäpä taas mennään herkistelylinjalla...


Ainiin, yrittihän tämä polttaa ittensä tuossa hiihtolomalla. Sopivasti vielä parin sadan kilsan päässä kotoa. Nätti savukiehkura nousi vaihdekepakon juuresta, sen sain reissussa asettumaan vaan kotipihaan palatessa sitten vaihdetta parkkiasentoon laittaessa sammui kuin seinään. Ja vikailmotukset lähes kaikesta, ajonestosta moottorinohjauksen kautta vaihteistoon niinku aluksi, oikeastaan ainoat mitkä toimi oli ovien käyttö (sähköovet, ihan kiva että toimi) sekä ratio. Oli edellisen omistajan yllätys tuolla, pääsi vaihteensiirron merkkivalot jatketun johdotuksen kohdilta oikosulkuun lukkosolenoidin kanssa, joka sitten savusti siellä, polttaen eristeensä ja menemällä täys oikoseen. Tämä viimeinen sitten teki sen, että kun parkkiasentoon kepakon siirti, niin jarrupolkimen ollessa painettuna, tietokone antoi komennon solenoidille joka oli oikosulussa, ja se poltti järjestelmän sulakkeen. Eipä olisi ihan heti arvannut että yhden sulakkeen takana, jonka merkitystä ei listauksessa pahemmin edes kerrottu, pimentää käytännössä kaiken...

Mutta kuitenkin, 500 km reissusta selvittiin, ja jämähti vasta kotipihaan ilman välitöntä tarvetta. Pari päivää meni vikaa etsiessä vaan siitä lähtien on tuo osasto taas toiminut ongelmitta...

Eikä siinä vielä kaikki..:


Ne on nuo rautajouset niin kovin huolettomat, ilmajousiin ja varsinkin hydraulialustaan verrattuna. Ja p*skat sanon minä. Tämän korimallin jousien kanssa on kuuteen vuoteen ehtinyt sattua paljon enemmän mitä samassa ajassa ilmajousien kanssa saati viisinkertaisessa ajassa mehujousien kanssa. Ja on kertaluokkaa ikävämmät vaihdettavat, takana menee helppoudessaan mehujousien tasolle, edessä saa purkaa puoli keulaa. leikkiä tukevan prässin kanssa, ja nyt sitten taitaa olla pyöränkulmat pikkasen mettässä kun oli kaikki paikat auki. Pitäs motivoitua säätämään, vaan kroppa jarruttaa motivoinnin puutteen lisäksi aloittamista...

Nyt kun on mitä mainioimmat kerpeleen kylmät talvikelit, oli aika ruveta jarrullista kärryä huoltamaan....pihalla keittiön ikkunan edessä kun tallia ei ole mihin auto mahtuisi ja poolo varannut jo vuodenpäivät autokatoksen.. Katsastus meni kärryssä pitkäks vuodenvaihteessa, töissä tuota tarttis, ja ukko ei vaan saanut itsestään irti tehdä melkeen mitään/tuotakaan kalustohuoltoa harvinaisen  Yrittäjän ottaman oman pienen Joululoman aikaan. No, perheen kanssa oli kyllä vuorostaan laatuaikaa kerrankin rauhassa! 

Proggishan on perinteinen: jarrut auki, pesu, hionta, rasvaus ja kasaus. Lisäks valojen tsekkaus jne. 
Jarrut sain ilta kerrallaan pikkuhiljaa tehtyä kunnolla kerrospukeutuen. Pakkaset kun on keikkunu siinä-17C°- -25C°...  Iskarit huomasin olevan taas loppusuoralla kanssa, vuotaa hieman jo 10v käytön jälkeen... Päätin myös nyt irrottaa koko teliakselin, joka on pitänyt jo kauan sitten hioa ja maalata/ruostesuojata. Muutenhan keikkuteli on kuumagalvanoitu, mutta ei akseliputkea pyörien välillä.... Aika suojata ja vähän ehostella tuo nyt ennenkuin joutuu  kokonaa  vaihtamaan. Ihan ilmanen kun ei ole....

---

Aika hyvin jousipakat pysyny muuten siistinä sen pakkojen purun, rassauksen ja sinkkimaalauksen/vaseliinoinnin jälkkeen! Millon mahto ollakkaan joku vuos sitten.

Akkuhommoo tiällä...

Eilinen pakkasessa melkein viikon seisseen ylempänä näkyvien kuvien "pientila-auto" meinas olla eri mieltä mitä avaimen kääntämisen jälkeen pitäisi suorittaa. Vaikka oli pumpullisen letkulämmittimen hellää huolenpitoa saanut jokusen tunnin, samalla C-Tekin ajaessa elektrooneja akkuun, niin silti oli ihan siinä ja tässä jaksaako pyörittää. Oli toki pakkastakin vielä reipas parikymppiä, ja tuossa kun on akku kivasti apukuskin jalkatilan kotelossa, siis muovikotelo lattian alla, niin varmasti oli syväjäässä akku. Tänään vähän sama meininki, niin eihän tuossa oikein viitsi sirkustella paljoakaan. Pildemasta kaappasin pari hopea-kalsium -akkua mukaan, samanlaiset tottakai, ja toisen sitten sijoittelen Pätkään kuskin penkin alle kunhan joko kelit lämpenee tai heittäydyn hurjaksi ja tallissa tusaan...

Meinasi vaan olla maksuvaikeuksia Pildemassa, ainoastaan käteinen kävi. Eikä sitä tietenkään tarvittavia määriä taskuissa pyörinyt, puolivälissä vajeni saldo. Joten samoilla nurkilla olevasta kauppakeskuksen automaatista lisää seteleitä, ja takaisin akkukaupalle. Jospa tuo nyt sitten jaksaisi taas tovin, ja jos akku käy kiukuttelemaan niin neljäksi vuodeksi on takuuta mukana...

Kotiin saapuessa oli mittarissa vielä -17, tuosa kun sai akun paikalleen ja ittensä takaisin sisälle niin nyt mennään jo -21 ja suunta on kylmään päin. Kivasti tuo päivällä näkynyt aurinko oli lämmittävinään, ja sähköä teki siihen malliin seinäpaneeleilta että arvasi pesukoneitakin pyöritellä. Muuten näillä hinnoilla oltaisiin saatettu harrastaa hankeen hieromista pyykkien kanssa, vaan kun paneeleista tuli näköjään 7,3kWh niin siihen olisi mahtunut useampikin koneellinen pyykkiä. On siis harrastettu myös aurinkosähköä...

Peräkärryn käytin lopultakin leimalla viime viikolla. Vuodenvaihteessa meni leima umpeen...
Inssi ajoi serieksen kanssa kärryn halliin. Tuli ulos lantikasta hetken päästä ja totes: "...voisit lantikan koukkua vähän laskea, kun tuo kärry on hieman hölmön näkösesti noin pystyssä..."
Totesin että en oikeen millään haluais, kun sitten olen kiinni kaikissa kannoissa ja kivissä koukun kanssa.... Voisinko modata kärryä jotenkin? Aisahan on aivan hölmösti pätkästy ja asennettu vetopää aisojen alle aivan liian alas jopa poolollemme! 
Siinä pohdittiin hetki muutamia vaihtoehtoja.   Jarrukärryn modaaminen kun on vähän vaikeahkoa lakipykälien sisällä.  Jousituksen korotus oli yks mun ajatus ja rengaskoon suurentaminen toinen. Kumpikaan ei oikeen käynyt, joten Inssi ehdotti josko paras olis kuitenkin pulttikiinnitteinen laskettava/säädettävä.
Taidan kyllä jossain välissä tehdä korotuspalan aisan vetopäälle. Kun hyvin modaukset tekee, niin on parempi kuin uusi! Ei se pultti-ideakaan yhtää  huono ole, mutta se nosto-lasku jää kyllä tekemättä pultteja vääntelemällä, jos ei ole jotakin sokkamallin pikasiirtoa, mikä vuorostaan ei oikeen innostanut Inssiä sekään....

Mulla tossa GAZ-kärrissä on käännettävä aisa, pituuttakin voi säätää. Ihan fiksu ratkasu, tosin just toi et pitää pultit avata homman tekemiseen ja kääntää vetokita, 4 pulttia muttereineen siis. Tosin laitoin myös ton säädettävän koukun, jolla pystyy laskemaan vetonuppia pikkasen myös.

https://roverfriends.fi/palsta/showthrea...9#pid36579

Just tommoseen säätökoukkukikkareeseen törmäsin tänään aamulla!!! Eu passelikin ilmeisesti, varsinkin kun iikvanha 50v series kyseessä!

https://embertonimperial.com/products/to...ch-3-5-ton

---

Toi sun koukkukonsepti Kaitsu on  just se mitä haetaan!

Tiedä vaikka olis ollu tosta samasta putiikista toi oma. Sen verran aikaa et ei muista. Briteistä se kuitenkin tuli.
Jotenki muistelisin et olis ollu joku Traktori / Agriculture putka eikä varsinaisesti Lantikkaosien myyntiliike  

Mut sama artikkeli.

Tänään ihmettelyä, kun "opetus-Ooppelissa" on lievä Niagara kaatosateen jälkeen ekassa kurvissa vasemmalle. Muutaman kerran kuulemma kastellu kengät, mut sillon kun tuon tekee, niin tekee vain sen kerran. Omalle kohdalle ei vielä moinen olekaan osunut, mutta enhän mä tuossa kuskinpaikalla isommin olekaan istunut...

No, ei siellä ehkä mitään vikaa edes ole, mutta iso osatekijä varmasti on komposti. Kätevästi rintapellin kaapelinipun läpiviennin kohdilla, piilotettuna, näköesteenä sulakerasia,, pyyhkijämysteerio, pesurin säiliö ja jarruvermeet, nuo siis vielä kun tuulilasin alareunan suojamuovin poisti. Tuskin koskaan oli tuota osastoa pesastu, kun sinne ei oikeastaan näe eikä pääse, niin hyvin on ehtinyt 23 vuoden aikana kompostin kehittää. Hyväksi maatunutta multaakin jo pohjalla, ja sen verran sakeana ettei suunniteltu reitti enää toimikaan, kun sulkuläppä ei saa itseään auki kompostin ansiosta...

Josko tuo tuolla tokenisi, seuraavassa kaatosateessa pysäköinnin jälkeen tietää. Ainakaan en putsaamisen jälkeen vesiletkulla saanut veden siirtymistä sisätiloihin suoritettua..? Samalla suihkaisu kiveniskumassaa helmaan, viimeistelee jo aloittamani "sururajan" nousemisen, vaan on tuo vähän yhtenäisemmän näköinen noin kuin pelkän etupyörän takana oleva sumurajainen massaraja... Tuota samaa saisi suihkutella perheraatoonkin, ns. pientila-autoon kun siitä paikallinen seppä poisti helmojen takaosasta pehmeät, ja suihkutteli massaa vain korjattuihin kohtiin ja siitä vähän eteenpäin. Tuskin tuo haittaa vaikka suihkuttelisi koko helman tuostakin mustaksi röpelömassaiseksi..?

Tulihan tänään ajeltua pienet testiajot viiteentoista maasturiin. Pieniä, ja välillä isojakin eroja niin yksilöiden kuin valmistajankin suhteen...


Tuommosia. Yksi tuttu toi tullessaan, kun oli kuolinpesää tyhjentäessä alkanut ihmetellä mitä noille voisi tehdä. Kun ei ollut mitään tietoa noiden kunnosta, eikä tutulla muuta tietämystäkään kuin se että muisteli minun harrastaneen joskus lajia...

Aika uskomattoman maastokykyisiä iso osa noista. Defelläkin tuli muutama akullinen kaahailtua, nousee vallan jyrkkää (enemmän kuin 45 astetta) nurmirinnettä, kun valitsee jakoaskista hitaan alueen ja lukkoja sitten tarpeen tullessa. Portaaliakselit niin maavaraakin on kohtuullisesti...

Kohta sitten tietää mitä näiden kanssa tehdään. Isoin mun osuus tehty, eli tutkittu toimintakuntoa ja ennenkaikkea löydetty autoille omat ohjaimensa. Tietenkin jos alkaisi vaikka RC-kerhoa pyörittää, niin tuossa olisi hyvä alkukattaus jolla saisi vintiöt kiinnostumaan? Sitäkin joskus koettu, kerhon pyörittämistä, ehkä erilaisessa elämäntilanteessa voisi moista taas harkita..?