WWW 
Haku
Jäsenet
Kalenteri
Apuja
Portaali
09-06-2010, 12:59
No, noniinno jonkinlainen reissu tuli heitettyä ja saihan sitä aikaa kulumaan kymmenisen päivää. enemmänki olisi oltu, mutta ei viitsitty yhellä autolla jatkaa kovin offausta kun se on se pahin virhe tuolla..
Tuossa reissun speksit:
http://forums.offipalsta.com/picture.php...reid=61645
Svetosta yli, siitä sairalan metsäpirtin losovon kautta pietarin ohi laatokan kupeesta ihan muuten p@skaa muka pikitietä, sit saatiin kisailijat kiinni lotinapellon kupeessa ja sieltä jatkettiin aunukseen beachille.
Ladogan seuraaminen osoittautui taas katsoja kannalta vaikeaksi, pitää päättää ajoissa mitä haluaa mennä katsomaan ja mihin. paikat pitää olla tiedossa eikä se onnistu ilman kokeneita kuulematta.
Sitten retkueemme jakautui kahteen ja erkanimme pohjoiseen saatuihin koordinaatteihin jossa sauna odotti pienen järven rannalla. Retki jatkui tästä eteenpäin kamasan merkeissä (karelian maasto saunojat) :lol:
Olihan mukana jälleen kuulu telttasauna ! Kalastelun ja saunan jälkeen aamulla lähdettiin puskemaan kaupunkivisiitille petroskoihin joa osoittautui ihan kivan kokoiseksi kauppalaksi
hock: Autot sai kätevästi huokealla(4€) hotelli karelian vartioituun parkkiin jotta voimme tutustua itse cityyn ja suorittaa laadukkaan ruokailun ravintola suomessa !
Ennen poistumista päätin tehdä ekan remontin parkkiksella, kytkimen työsylkkyyn uusi tiiviste kun hukkasi kerpele säiliöllisen päivässä...
sateessa tottakai 8) siitä pohjoiseen ja hieman kaartaen länteen metsäteille hakeutuen kohti suojärveä, matkalla kaksi yötä ennen suojärveä, kas kun usea ura osoittautui läpiajamattomiksi
Mutta loistavia leiripaikkoja löytyi järvien kupeesta saunottaviksi.
Ennen suojärveä oli vielä parikertaa tilanne jossa majava oli katkaissut tien nostamalla vedenkorkeuden paikallisille liian korkeaksi.
Lisäksi useita siltoja oli todella huonossa hapessa, mutta yli päästiin.
Lekendaariseen sillanrakennukseen päästiin jälleen uran ollessa aika ummessa, ja nelimetrisen reilu metriä syvän puron yli teimme neljän puun perus sillan liinoilla.
Matkalla pidätimme hylätyn savottakämpän kohille kahvinkeittoon ja ihastelemaan igorin mahtavia telaajokoneita...
korjasin samalla taka-aksilalle uuden jarruputken, oli murtunut sylkyn tyvestä.
Täydennykset suojärveltä ja kohti kollaata, jossa hieman tutustumista
muistomerkkeihin ja siitä kohta metsään ja jälleen kartan mukaan läpiajettava ura uhkasi etenemistämme ensin lettosuolla ja päättyi kilometrin päästä kaksimetriseen ojaan jonka takana ura oli kasvanut umpeen... no, hieman ennen suota oli suojärveläiset veturinkuljettaja Andrej sekä mekaanikko ketov leiriytyneet uazillaan kalastellakseen
ja heidän kanssaan karttaa tutkiessamme uskoimme että ura todella on kadonnut vuosien saatossa.
Suoritimme kansainvälisen maastoleirinnän jättäen saunomisen vedenpuutteessa mutta autojen koeajoja suoritetiin puolintoisin.
oli kuulemma uazkuski huutanu STOI STOI kun Antti oli vieny miestä suolle hiipimään :lol: Ei ollut uskoa silmiään ku hokas että sehän piru pysyy pinnalla hiipimällä kun ei anna sutia ! Oli saanu ite ajaa sit sieltä pois ja mielissään oli ollut.
Uazia ei koeajettu 225:lla suolla vaan todettiin että omiaa huonoille teille.
Bensakoneisena ei paras vaihtoehto meille riisselimiehille, mutta yhteen ääneen totesimme että venäjä on se viimenen maa kun tekee oikeita maastoautoja kun muut kikkailee risuripustuksilla ja tingeltangelilla.
Suurin ongelma venäläisittäin on oikeiden maastorenkaiden saatavuus.
Rahalla pietarista tietty saa mutta normikansalaisen ulottumattomissa.
Normiduunarin tuloilla saa kyllä tuliterän uazin 4X4 Flatbedin ostetuksi, mutta vaihdettava asuntokoppi on ite duunattava sekalaisista värkeistä.
Loppuilta kului ystävällisissä merkeissä kansallisjuomaan tutustuessa ja aamulla kokeiliin vielä kaverusten metallinpaljastinta lähimetsikössä ja löydettiin saappaan kantalappu. arvuuteltiin mistä lie, ja päädyttiin yhteistuumin saksalaiseen alkuperään koska moisia ei venäläiset eikä tiedämmä suomalaiset käyttäneet sotilasjalkineissa. Tarjosiva kovasti vaihtokauppoja löytämiinsä sotaromuihin, mutta vetosin ongelmin tullin kanssa ainakin räjähtämättömien ampumatarvikkeiden osalta
Aamulla pudoteltii kohti P21 koska kaverin apparilla alkoi olla jo kiire suomeen, matkalla oli molempien autojen pakko hieman tehdä nopeuteen kohdistuvien osien huoltoa.... minä uusin defeen takaiskarien yläpuslat, ja antti tyytyi pudottamaan rengaspaineita että ajettavuus säilyy.
Erkanimme jossain läskelän tuntumassa ja aloimme etsimään leiripaikka joka löytyi ryppylammen kupeesta niityltä. kalaa ei tullut kuten muutamapäivä aiemmin pohjoisempana nousi ahventa kivasti.
Aamulla sortavalan kautta päätimme poistua kotia kohti kaalamon aseman kautta jossa paappa menetti kalleimpansa hyökkäysvaiheen aikoihin. kuvasin paikkoja ja jutustelin paikallisen kanssa tovin ja osasi viisoa mitkä talot ovat vanhoja suomalaisten tekemiä. Itse asemarakennusta ei enää ole, mutta makasiini ja lauturin reunuskivet siinä vielä ovat. Asemapäällikön/vahdin tupakin uusiokäytössä vielä hyvässä kuosissa.
Takaisin yli niiralasta jossa ei mennyt kuin puolisen tuntia muodollisuuksiin. Kotiin melkein yhtäsoittoa, mitä nyt öljynlämpötilan anturi oli heittäytynyt oudoksi... olin jo varma että pumppu on risa kun öljynlämpötila lähes punaisella kokoajan, vaikka iltaki viileni kovin..
Lisäksi kytkinkaaveliin vuotanut jarruneste oli ilmeisesti syönyt kammen stefan siihenkuntoon että tulppia poistaessa teki lätäkköä loppumatkan pysähdyttäessä
harmi homma, seurataan tilannetta että tarviiko vaihtaa ennen syksyn reissuja...
Kuvia reissusta:
Ladoga trophy 2010
http://forums.offipalsta.com/album.php?albumid=3092
Karjalan maasto saunojien tutkimusmatkailua
http://forums.offipalsta.com/album.php?albumid=3121
Tuossa reissun speksit:
http://forums.offipalsta.com/picture.php...reid=61645
Svetosta yli, siitä sairalan metsäpirtin losovon kautta pietarin ohi laatokan kupeesta ihan muuten p@skaa muka pikitietä, sit saatiin kisailijat kiinni lotinapellon kupeessa ja sieltä jatkettiin aunukseen beachille.
Ladogan seuraaminen osoittautui taas katsoja kannalta vaikeaksi, pitää päättää ajoissa mitä haluaa mennä katsomaan ja mihin. paikat pitää olla tiedossa eikä se onnistu ilman kokeneita kuulematta.
Sitten retkueemme jakautui kahteen ja erkanimme pohjoiseen saatuihin koordinaatteihin jossa sauna odotti pienen järven rannalla. Retki jatkui tästä eteenpäin kamasan merkeissä (karelian maasto saunojat) :lol:
Olihan mukana jälleen kuulu telttasauna ! Kalastelun ja saunan jälkeen aamulla lähdettiin puskemaan kaupunkivisiitille petroskoihin joa osoittautui ihan kivan kokoiseksi kauppalaksi
hock: Autot sai kätevästi huokealla(4€) hotelli karelian vartioituun parkkiin jotta voimme tutustua itse cityyn ja suorittaa laadukkaan ruokailun ravintola suomessa !Ennen poistumista päätin tehdä ekan remontin parkkiksella, kytkimen työsylkkyyn uusi tiiviste kun hukkasi kerpele säiliöllisen päivässä...
sateessa tottakai 8) siitä pohjoiseen ja hieman kaartaen länteen metsäteille hakeutuen kohti suojärveä, matkalla kaksi yötä ennen suojärveä, kas kun usea ura osoittautui läpiajamattomiksi
Mutta loistavia leiripaikkoja löytyi järvien kupeesta saunottaviksi.
Ennen suojärveä oli vielä parikertaa tilanne jossa majava oli katkaissut tien nostamalla vedenkorkeuden paikallisille liian korkeaksi.
Lisäksi useita siltoja oli todella huonossa hapessa, mutta yli päästiin.
Lekendaariseen sillanrakennukseen päästiin jälleen uran ollessa aika ummessa, ja nelimetrisen reilu metriä syvän puron yli teimme neljän puun perus sillan liinoilla.
Matkalla pidätimme hylätyn savottakämpän kohille kahvinkeittoon ja ihastelemaan igorin mahtavia telaajokoneita...
korjasin samalla taka-aksilalle uuden jarruputken, oli murtunut sylkyn tyvestä.
Täydennykset suojärveltä ja kohti kollaata, jossa hieman tutustumista
muistomerkkeihin ja siitä kohta metsään ja jälleen kartan mukaan läpiajettava ura uhkasi etenemistämme ensin lettosuolla ja päättyi kilometrin päästä kaksimetriseen ojaan jonka takana ura oli kasvanut umpeen... no, hieman ennen suota oli suojärveläiset veturinkuljettaja Andrej sekä mekaanikko ketov leiriytyneet uazillaan kalastellakseen
ja heidän kanssaan karttaa tutkiessamme uskoimme että ura todella on kadonnut vuosien saatossa.
Suoritimme kansainvälisen maastoleirinnän jättäen saunomisen vedenpuutteessa mutta autojen koeajoja suoritetiin puolintoisin.
oli kuulemma uazkuski huutanu STOI STOI kun Antti oli vieny miestä suolle hiipimään :lol: Ei ollut uskoa silmiään ku hokas että sehän piru pysyy pinnalla hiipimällä kun ei anna sutia ! Oli saanu ite ajaa sit sieltä pois ja mielissään oli ollut.
Uazia ei koeajettu 225:lla suolla vaan todettiin että omiaa huonoille teille.
Bensakoneisena ei paras vaihtoehto meille riisselimiehille, mutta yhteen ääneen totesimme että venäjä on se viimenen maa kun tekee oikeita maastoautoja kun muut kikkailee risuripustuksilla ja tingeltangelilla.
Suurin ongelma venäläisittäin on oikeiden maastorenkaiden saatavuus.
Rahalla pietarista tietty saa mutta normikansalaisen ulottumattomissa.
Normiduunarin tuloilla saa kyllä tuliterän uazin 4X4 Flatbedin ostetuksi, mutta vaihdettava asuntokoppi on ite duunattava sekalaisista värkeistä.
Loppuilta kului ystävällisissä merkeissä kansallisjuomaan tutustuessa ja aamulla kokeiliin vielä kaverusten metallinpaljastinta lähimetsikössä ja löydettiin saappaan kantalappu. arvuuteltiin mistä lie, ja päädyttiin yhteistuumin saksalaiseen alkuperään koska moisia ei venäläiset eikä tiedämmä suomalaiset käyttäneet sotilasjalkineissa. Tarjosiva kovasti vaihtokauppoja löytämiinsä sotaromuihin, mutta vetosin ongelmin tullin kanssa ainakin räjähtämättömien ampumatarvikkeiden osalta
Aamulla pudoteltii kohti P21 koska kaverin apparilla alkoi olla jo kiire suomeen, matkalla oli molempien autojen pakko hieman tehdä nopeuteen kohdistuvien osien huoltoa.... minä uusin defeen takaiskarien yläpuslat, ja antti tyytyi pudottamaan rengaspaineita että ajettavuus säilyy.
Erkanimme jossain läskelän tuntumassa ja aloimme etsimään leiripaikka joka löytyi ryppylammen kupeesta niityltä. kalaa ei tullut kuten muutamapäivä aiemmin pohjoisempana nousi ahventa kivasti.
Aamulla sortavalan kautta päätimme poistua kotia kohti kaalamon aseman kautta jossa paappa menetti kalleimpansa hyökkäysvaiheen aikoihin. kuvasin paikkoja ja jutustelin paikallisen kanssa tovin ja osasi viisoa mitkä talot ovat vanhoja suomalaisten tekemiä. Itse asemarakennusta ei enää ole, mutta makasiini ja lauturin reunuskivet siinä vielä ovat. Asemapäällikön/vahdin tupakin uusiokäytössä vielä hyvässä kuosissa.
Takaisin yli niiralasta jossa ei mennyt kuin puolisen tuntia muodollisuuksiin. Kotiin melkein yhtäsoittoa, mitä nyt öljynlämpötilan anturi oli heittäytynyt oudoksi... olin jo varma että pumppu on risa kun öljynlämpötila lähes punaisella kokoajan, vaikka iltaki viileni kovin..
Lisäksi kytkinkaaveliin vuotanut jarruneste oli ilmeisesti syönyt kammen stefan siihenkuntoon että tulppia poistaessa teki lätäkköä loppumatkan pysähdyttäessä
harmi homma, seurataan tilannetta että tarviiko vaihtaa ennen syksyn reissuja...Kuvia reissusta:
Ladoga trophy 2010
http://forums.offipalsta.com/album.php?albumid=3092
Karjalan maasto saunojien tutkimusmatkailua
http://forums.offipalsta.com/album.php?albumid=3121