WWW 
Haku
Jäsenet
Kalenteri
Apuja
Portaali
28-10-2010, 08:19
Muisteluita kahdesta viimeisestä kohteesta:
Joskus muinoin Kalajoella tuli useastikin käytyä, kun hiekkaranta oli avoin ja koskematon. Myöhemmin useiden vuosien tauon jälkeen kun kävin, oli pettymys kun joka puolella oli mökkejä ja muuta rakennelmaa. Kaupallisuus tuhonnut suurimman osan. Silti varmaankin vielä kiintoisa nähtävyys paremman puutteessa.
Suomenlinna oli asuinpaikkana monille ihmisille vielä 70-luvun loppupuolella aika ankea paikka. Paksut kiviseinät joiden paksuus ikkunalaudan kohdalta katseltuna varmaankin toista metriä. Kosteutta, pelkkä puulämmitys, joka ei riittänyt pitämään paikkoja kuivana. Vesi tuotiin traktorilla, pelkkä puucee, yksi yhteinen sauna koko saariryhmällä. Turistit katselemassa ikkunoista sisälle, repimässä kukkaset penkeistä, tallaamassa pihat, yrjöämässä pihojen nurkkiin kännipäissään. Kulku lautalla kesäisin pitkissä jonoissa ja ahtaasti, talvella jäätietä kävelyä, rospuuttoaikana palellen kahlaten puolimetrisessä sohjossa peläten putoavansa kun lautta ei päässyt jäissä kulkemaan. Kakaroitten koulumatka ensin kävellen siinä sohjossa, sitten dösällä ja jalan kouluun märkänä ja viluissaan, senjälkeen opettajan moitteet ja jälki-istuntoa koulusta myöhästymisistä ja jälleen sohjossa kahlaten kotiin. Ei ollut koulukuljetuksia, eikä siinä sitten läksyistäkään mitään tullut. Ihan 70-luvun lopussa asukkaat saivat häädön, asunnot korjattiin ja annettiin parempiosaisille, yhteiskuntakelpoisille ja saarista tehtiin "paratiisi" kaupungin kylkeen. Tiedän erään, joka ei ole vuoden -78 jälkeen suostunut edes käymään ko. saarilla maanitteluista huolimatta.
Minua kiinnostaisi eräs löytämäni tunneli, joka oli aikoinaan vienyt kaupunkiin, mutta jonka purjelaivan ankkuri oli romahduttanut väliltä siten, että oli täyttynyt vedellä. Ja monta muuta hienoa todellista nähtävyyttä, historiaa. Kaikki ei kuitenkaan aina ole sitä, miltä näyttää, kiilloitettu helmi kaupungin kupeessa.
Joskus muinoin Kalajoella tuli useastikin käytyä, kun hiekkaranta oli avoin ja koskematon. Myöhemmin useiden vuosien tauon jälkeen kun kävin, oli pettymys kun joka puolella oli mökkejä ja muuta rakennelmaa. Kaupallisuus tuhonnut suurimman osan. Silti varmaankin vielä kiintoisa nähtävyys paremman puutteessa.
Suomenlinna oli asuinpaikkana monille ihmisille vielä 70-luvun loppupuolella aika ankea paikka. Paksut kiviseinät joiden paksuus ikkunalaudan kohdalta katseltuna varmaankin toista metriä. Kosteutta, pelkkä puulämmitys, joka ei riittänyt pitämään paikkoja kuivana. Vesi tuotiin traktorilla, pelkkä puucee, yksi yhteinen sauna koko saariryhmällä. Turistit katselemassa ikkunoista sisälle, repimässä kukkaset penkeistä, tallaamassa pihat, yrjöämässä pihojen nurkkiin kännipäissään. Kulku lautalla kesäisin pitkissä jonoissa ja ahtaasti, talvella jäätietä kävelyä, rospuuttoaikana palellen kahlaten puolimetrisessä sohjossa peläten putoavansa kun lautta ei päässyt jäissä kulkemaan. Kakaroitten koulumatka ensin kävellen siinä sohjossa, sitten dösällä ja jalan kouluun märkänä ja viluissaan, senjälkeen opettajan moitteet ja jälki-istuntoa koulusta myöhästymisistä ja jälleen sohjossa kahlaten kotiin. Ei ollut koulukuljetuksia, eikä siinä sitten läksyistäkään mitään tullut. Ihan 70-luvun lopussa asukkaat saivat häädön, asunnot korjattiin ja annettiin parempiosaisille, yhteiskuntakelpoisille ja saarista tehtiin "paratiisi" kaupungin kylkeen. Tiedän erään, joka ei ole vuoden -78 jälkeen suostunut edes käymään ko. saarilla maanitteluista huolimatta.
Minua kiinnostaisi eräs löytämäni tunneli, joka oli aikoinaan vienyt kaupunkiin, mutta jonka purjelaivan ankkuri oli romahduttanut väliltä siten, että oli täyttynyt vedellä. Ja monta muuta hienoa todellista nähtävyyttä, historiaa. Kaikki ei kuitenkaan aina ole sitä, miltä näyttää, kiilloitettu helmi kaupungin kupeessa.