Pikkujättiläinen

[Rand Lover]

Pieni alkualustus kun olen uusi foorumillanne; tämä on kuitenkin tarina projektista joka ei jostain syystä halua valmistua :evil:

Olen pienestä pitäen istunut Series Land Rovereissa, joten oli oikeastaan välttämätöntä että sellaisen joskus ostaisin. Välissä oli on ollut yli puolensataa muuta autoprojektia ja Range Rovereita mutta ei Defenderiä. Kaverilla on 75 Land Roveria Forward Controlleista Range Rover 6x4iin ja niistä minulle sopivin sekä uusin Defender 90 oli seissyt tallissa viimeiset 10 vuotta, mittarissa vain n. 140tkm. Yritin useaan otteeseen ostaa auton, mutta kaupankäynti ei vain edistynyt.

Sitten eräänä iltana n. 3 vuotta sitten hän tarvitsi hinausapua, juuri samainen Land Rover piti siirtää erään Land Rover-liikkeen pihaan säilöön koska tallipaikkaa tarvittiin toiselle autolle. Pidin sitten Lantikan hytissä seuraa noin parille sadalle ikävän näköiselle hämäkille hinauksen ajan ja auto saatiin kohteeseensa. Kyseinen Land Rover-liike sijaitsi vain 200 metrin päässä silloisesta hallistani, joten en saanut sitä mielestäni kun joka kauppareissulla piti kurvata pihan kautta. Lopulta auton omistaja sitten heltyi kun hänellä oli eräs kuorma-auto kiikarissa joka oli "pakko" ostaa.









Päältäpäin likainen mutta suht ehyen oloinen Defender tarjosikin melkoisen yllätyksen kun auto pääsi lämpimään halliin yöksi. Aamulla koko auton ympärys oli täynnä vaikka minkälaista ötökkää, valtavia hämähäkkejä ja tuhansittain muurahaisia. Asiaa oli varmasti auttanut Land Rover-liikkeen pihalla ollut säilytys puun alla. Vein auton saman tien ulos ja vedin raakasti vedellä koko auton sisältä ja ulkoa vettä täyteen (monelleko autolle raaskii tehdä saman).

Kun ötököistä oli päästy eroon 99%, huomasin että korroosio metalli- ja alumiiniosien välissä vaatisi ainakin osittaista korin purkamista. Samaan aikaan oli monta muutakin projektia päällä ja näin jälkiviisaana ei olisi purkutöihin pitänyt silloin ryhtyä.

Itse purkaminen sujui nopeasti, verrattuna maastokuorma-autoprojekteihin jotka vievät moninkertaisesti aikaa. Rälläkkää tuli tosin käytettyä enemmän kuin kerran koska toiset pultit eivät yksinkertaisesti vain enää auenneet. Autoa ei kuitenkaan voi pitää missään nimessä ruosteisena, ainoastaan galvaaninen korroosio kori-osille oli aiheuttanut vahinkoa.









Auton historia on sellainen että se oli Sveitsissä kaapeliyhtiön palveluksessa kunnes tämä kaverini osti sen ja toi Saksan puolelle. Autossa oli yhä paineilmajarrujärjestelmä perävaunua varten, tosin sitä ei Saksan puolella voinut käyttää. Purin koko systeemin pois koska se söi melkoisesti maavaraa, purkamisessa olikin enemmän työtä kuin luulin koska koko kori takapäästä piti poistaa jotta ilmakompressorin pystyi irroittamaan. Testatessa kompressori oli täysin jämähtänyt joten sillä heitettiin vesilintua. Rungoltaan Defender on erittäin hyvässä kunnossa, spekseiltään auto on Heavy-Duty alustalla. Vaikka kilometrejä ei hirveästi olekaan ja mittari pitää 100% paikkansa, niin 2.5 TD on mukava savuttaja.





Myyjä oli rakennellut autoa sisältä jonka tuloksena miljoona ruuvia, alumiiniprofiileita ja kokolattia mattoa irroitellessa meni kokonainen päivä.



Auto oli pakko siirtää varastotilaan joksikin aikaa koska sille ei yksinkertaisesti riittänyt aikaa. Välissä toin sen kuitenkin työhallin puolelle jotta pääsin jossain määrin projektia jatkamaan. Edellinen omistaja on aika isokokoinen joten hän oli leikannut kuljettajan penkin takaa etu-ja takatilan erottavaa aluminiia siihen malliin että päätin konvertoida sisätilat siten että tila olisi yhtenäinen ilman väliosaa. Kaupallisestikin on saatavissa metallisia lisätukia tälläiseen konversioon, mutta koska yleensä kaikki tehdään itse niin sellainen tulee sitten myöhemmin omasta pajasta.





"Väliseinä" ennen:


...ja jälkeen:


Tulipellin purkaminen ei ollut loppujen lopuksi kummoinenkaan operaatio verrattuna siihen mitä tarinoita luin netistä, suurin osa ajasta meni merkitessä sähköjohtoja.:





Tässä vaiheessa olin jo hahmottanut mitä Lantikalle tehtäisiin, eli täysi Icelandic-käsittely - isot renkaat, levikkeet jne. Otin sitten yhteyden Islantiin ja teetätin siellä maksimilevyiset levikkeet jotka levittävät n. 17.5cm per puoli. Pitkän tovin jälkeen ne sitten saapuivat ja pääsin ihmettelemään paljonko koria oikein leikattaisiin. Paljon!
Tältä levitetty Icelandic Defenderi näyttäisi valmiina:



Ostin Unimogin porttaaliakselit koska Land Roverin omat näyttivät lähinnä tikuilta muihin projekteihin nähden. Lopulliseksi suuruusluokaksi tuli 39.5"-44" kokoluokka joka sitten sai miettimään alkuperäisen 2.5TD:n tehokkuutta (ajomukavuus olisi muutenkin huippuluokkaa lyhyellä akselivälillä). Projekti seisoi taas pitkään muiden töiden takia kunnes eräs kaverini sanoi ostavansa Lantikan minulta pois. Myönnyin vastahakoisesti koska aika ei sille yksinkertaisesti riittänyt. Kaveri pisti hätäisesti korin kasaan, mutta rahoja ei kuulunut. Otin auton lopulta takaisin ja siinä vaiheessa tulikin jo muutto uuteen halliin.

Hakkasin pari päivää polttopuita ja sain siitä palkaksi tuliseinän hiekkapuhalluksen. Ruostevauriot rajoittuivat onneksi vain jalkatilaan, joten leikkasin kaksoispohjan irti ja päätin korvata sen kokonaisuudessaan uudella pidempi-ikäisellä ratkaisulla. Tässä vaiheessa uusi hallinaapurini ilmoitti ostavansa Lantikan koska se oli hänen tyttöystävänsä haaveauto. Taas kerran kaupat tehtiin. Kaveri innolla maalaamaan tulipeltiä ja koriosia jollain mustalla teollisuusmaalilla ja pensselillä. Tulos oli sanalla sanoen karmean näköinen! Rahoja ei kuulunut ja näin että autokin menee aivan p....aksi joten otin auton pois.

Tämän jälkeen auto seisoi noin vuoden päivät kunnes muutin vielä kerran, nykyisiin tiloihini. Auto on kuitenkin jatkuvasti säilynyt ajokuntoisena, mutta ulkoisesti romahdus on ollut melkoisen dramaattinen. Se on kuitenkin huomattavasti ulkonäköään parempi, kori on tällä hetkellä kasassa vain parilla pultilla jotta se on helppo purkaa.

Nyt Lantikalle pitää tehdä jotakin jotta se saadaan alkulähtökohtaansa paremmaksi ja viimeinkin ajoon. Ostin testiksi todella agressiivista maalinirroitinta joka onneksi melko hyvin sulattaa mustaa teollisuusmaalia, mutta alkuperäismaali tuntuu olevankin jo huomattavasti sitkeämpää.







Levikkeet malliksi vieressä ja asennettuna:






Lähitulevaisuuden työt ovat koriosien hionta alumiinille (niiltä osin kuin se on mahdollista) ja maalaus. Eniten harmittaa se, että tulipelti pitää taas kerran puhalluttaa... Eiköhän se tästä iloksi muutu, ihan äkkiä autoa ei enää kenellekään myydä!

Vielä on auki jatkanko alkuperäistä suunnitelmaa, ehdin jo henkisesti Lantikan poistuttua siirtämään monster-projektihaaveet erääseen korotettuun '88 Ford F-250 4x4 7.3D V8iin joka on seissyt pihassa jo yli puoli vuotta - joten ajatukset ovat palanneet takaisin alkuperäiseen kapeaan mutta näppärään käyttöpeliin. Pientä swingiä on kuitenkin odotettavissa tai sitten vähän isompi jazz-orkesteri Tällä kertaa projekti viedään päätökseen asti.



...tai sitten joku käteisostaja tulee ja vie auton pois :lol: