Rover 3500S -73

[AVRO]

Proto I hylätty, jousti liikaa. Pyrki kovasti kiertymään kun kaasua paineli.

Proto II sen sijaan alkaa olemaan siistimistä ja viimeistelyä vaille. Turhan materiaalin poisto, kulmien siloittelu ja pienempää pulttia liitoksiin sekä maalaus niin ei huuda tuolta noin kovaa. Muuten toi tuntuu toimivan ja olevan jämäkkä, kiinnitys o-tehostimeen. Nestepytyt joutuvat siirtymään vähän mutta siirto jää tyyliin 5cm:iin, joka sekin on välillä tässä kiven alla kun ahdasta on. Vaijerin linjauskin suoristuu tuosta vielä, tollai se hiertyisi äkkiä kuoreensa. Nyt vois ryhdistäytyä ja siivota tosta harmaasta korvakkeesta turhan ulokkeen huispois, ja maalata sekin pitää.

Tommosista alumiinilevyistä väkästelin, ei ole kovin painava kyhäelmä vaikka siltä näyttääkin. Vaihtoehtoinen matsku olis ollut lattarauta mutta sen työstäminen on huomattavasti työläämpää ja tätä oli kivampi mallaillakkin kun muutokset oli helppoja tehdä. Muutamaan otteeseen totakin sai sovitella ennenkuin istui ja vaijeri toimi. On myös nopea irroittaa tarvittaessa, lähtee yhtenä könttinä.

Melkoinen ihmetys oli kun toi vaijerin pallopää löytyi kätköistä, en tiennyt sellaista omaavani ja olin henkisesti valmistautunut kauppareissulle. Kolusin sitten sisävarastoa ihan muiden asioiden tiimoilta niin eikös pöydällä lötkötellyt juuri oikeanlainen rod end... ja olin jo mietiskellyt vaikka mitä vaihtoehtoisia rakennelmia jolla vaijeri yhdistyy vivustoon. :mrgreen:

Sipistelyn lisäksi stoppari pitää rakennella jottei vaijeri turhaa löysty kun jalan nostaa polkimelta, tähän on jo ratkaisu muotoutumassa. Jousi oli ensimmäisenä mielessä mutta hylkäsin sen kun olis pitänyt olla joku hirmuisen pitkä. Nyt funtsittu ratkaisu olisi ihan mekaaninen stoppari joka samalla toimii tuon vipuakselin päittäisliikkeen estäjänä. SU raadoista löyty lisää niitä sellaisia akseliin kiristettäviä lirppuja joista ollut tässä muutenkin iso apu ja toi koko vipstaaki on niistä parturoitu alunperinkin.