Tuli käytyä näyttämässä Disco2
ta katsastuksessa, kun satttui sopivasti aikaa, ja netistä löytyi (katsastushinnat -sivustolta) alennustextarikuponki jolla sai katsastuksen päästömittauksineen 45e:llä (Jkl
sä, ketjukohtaisia) normihinnat lähiympäsristössä 60-80e.
Ajoaikaa tuli 15kk. ainoa suullinen huomautus oli, että oikea ajovalo näyttää vähän ylemmäs kuin vasen... :mrgreen:
kulkineessa kilometrit 522228km. Ensin piti kohteliaasti udella katsastajalta, että onko heillä tietoa näiden erityishuomiota? vaativista jutuista, eli BMW:n julkistamasta dieselin automaatin (koskien varsinkin 4hp22
ta) rajoituksista koskien kierroksia ja kuinka kauan saa testi kestää yhtämittaisesti, ettei automaatin sisäiset paineet riko tiivisteitä huudatettaessa P ja N alueilla... Edellisellä kerralla itsellä oli mukana tuloste kyseisestä ohjeesta, ja se nopeutti hommaa, nyt sitä en jostainsyystä löytänyt.
Autohan jäi siihen paikkaan, ja mentiin sitten ihan tutkimaan ohjeistusta, ja vaikka Land Roverin puolelta ei mitään löytynytkään, niin BMW:n julkaisemana Trafilta löytyikin, ja katsastaja otti tämän hienosti huomioon.
Jostain Autodatastakin löytyi vastaavaa tietoa eli vahvistus asialle toisestakin lähteestä.
Ilmeisesti katsastajia on ohjeistettu ottamaan huomioon mahdolliset asiakkaan tekemät varoitukset, ettei asiakas pääse vahingon sattuessa sanomaan, että oli varoittanut, ja asema joutuu korjausvelvollisuuteen.
Jatkuvan 4-vedon varustetun laitteen jarrutestaus olikin jo tiedossa, eli teki vaan jarrutuskokeen pihalla ajaessa ja totesi, että hidastuu, ja menee suoraan (eli ei puolla).
Aikaa ottavin rasti olikin nuo uudet LED-lisäkaukovalot, niistähän etsittiin ne referenssiluvut, vaikka se vähän kestikin. Olihan ne ittekkin asentaessa jo kertaalleen tutkinut, että löytyy, en vaan ittekkään enää muistanut, mihinkohtaan lamppua olikaan painettu :lol:
seuraavaksi eniten otti aikaa todentaa, ettei vaan vahingossa ole runkoa vaihdettu, eli korin lisäksi etsittiin runkonumero itse rungostakin :lol: löytyihän sekin viimein, kun ensin dokumenteistä tutkittiin, että missä se pitäisi olla... oikeanpuolen takapuörän takaahan se löytyi, kun aikansa putsasi ja tulkitsi (en sitä itse siitä erottanut, mutta katsastajalle kelpasi). Eli sai kyllä rahalle vastinetta :mrgreen:
Mä en ihan tajuu mikä siinä rungon vaihtamisessa on niin syntiä ja kyttäystä vaativaa. Jos joku hullu siihen hommaan viitsii ryhtyä ni pitäis kannustaa mieluummin. Mun mielestä on paljon parempi et on uus kuumagalvanoitu runko alla ku sikamassalla ja ruostepaloilla peitelty habero pommi. Nimim: pätkää joskus aikanaan leimannut... :mrgreen:
series3kalle post_id=100439 time=1521021918 user_id=219 Wrote:Mä en ihan tajuu mikä siinä rungon vaihtamisessa on niin syntiä ja kyttäystä vaativaa.
No kun siinä on se numero. Tosin jokuhan senkin on siihen aikanaan ja alkujaan lyönyt, kone tehtaalla tai aiemmin ihan henkilö meistien kanssa. Vaan kun tuo valmistenumero on kansan suussa muuttunut runkonumeroksi, ja se numero on kuin taivaasta saapunut johon ei saa kuolevainen koskea, sekä lisänä sopassa identiteetin varmistus ettei kukaan vaan ole erehtynyt vaikka veronkiertoon hankkimalla ruosteettomia osia ruostuneiden kovasti verotettujen tilalle...
Se tuon Discon kanssa kyllä pisti huvittamaan, kun siitä kuitenkin löytyy valmistajan tiedot monestakin paikasta, tuulilasin reunasta löytyväkin monesti on riittänyt. Ja kun sen numerot/kirjaimet täsmää valmistajan kylttiin, niin silloin viimeistään, mutta aina joskus löytyy näitä innokkaita...
Rättäreihin on vuosikymmeniä vaihdettu runkoja, ilman sen suurempaa draamaa. Virallisesti tien pitäisi kulkea siten että ensin käydään suikkapiälle kertomassa aikeista, joka varmistaa identiteetin, ja sitten vaihdon jälkeen runko tai se osuus rungosta missä valmistenumero on leimalle jossa sitten tärvellään vanha numero ettei kukaan vaan siitä sitten enää ajoneuvoa väsäisi. Tästä Mieleen tuli yksi hassu tapaus, kun tekniikanvaihtoa "vähän" alkuperäistä pirteämpään tehtiin, 12-kaakkisen tilalle terveitä GSA:n heposia, pyttymääränkin tuplaantuessa, niin sen kanssa meinasi mennä painimiseksi valmistenumeron kanssa. Luvat kun vaati että alkuperäinen runko vaihdetaan Ami Superin runkoon, jotta on varmuus tukevuuden riittämisestä, niin sitä meidän meistämää numerosarjaa oli parhaimmillaan neljä suikkapiätä tutkimassa, eivätkä meinanneet alta vuorokauden vanhaa meistosta osata lukea. Olihan siinä jopa seitsemän numeroa... Niin, ja sitten siitä seurasi tiukat kuulustelut että "mistä se runko on peräisin, valmistenumero siitä autosta", eikä millään haluttu uskoa että näihin saa runkoa erillisenä varaosana, ilman mitään tunnistetietoa. Tällainen käyttämätön runko sekin oli mikä siihen asennettiin, ja lopulta sitten sillä siitä kiistasta selvittiin kun kirjoitin käsin paperin sen rungon Suomen vaiheista -olinhan sen myynyt kaverille tähän projektiin...
Joskus "wanhaan hywään aicaan" eli ennen katsastustoiminnan vapautumista, tuli jotain leukailtua leimaamossa valmistenumeron sijainnista, että "paras paikka sille olisi haponkestävässä levynpalasessa avainnipussa", arvatkaapas alkoiko taas katsastuksessa kestää...
Tosin jokunen vuosi aiemmin, valmistenumeron näkyessä vähän heikosti ekassa Dyanessani, suikkapiä ajatti rekkahallin puolelle ja itse meisti näkyvät uudet numerot ovipalkkiin. Silloin kysyin että "mitenkäs kun tuo runkonumero onkin nyt korissa", niin tämä ohjeisti että "ei se ole runkonumero, vaan valmistenumero, ja se voi sijaita missä tahansa". Tämä lausahdus sitten muistui mieleen, kun yksi kaveri kertoi Meharin katsastuksesta, kyseessähän on muovikorinen Rättärin alustalla oleva keksintö. Ainoa metallinen tukeva palkki minkä löysi uudelle numerolle paikaksi, oli ilmeisesti suikkapiän mielestä hyvä ja loistava. Kovin se sitten hymyä aiheutti, kun omistaja toki tiesi mikä se palkki oli, mutta ei sen tarkemmin korjannut asiassa. Ja tästä seurauksena taitaa kaverilla olla maailman ainoa valmistenumerolla ja papereilla varustettu tunkki...
cxtb2 post_id=100436 time=1521016439 user_id=1990 Wrote:Ensin piti kohteliaasti udella katsastajalta, että onko heillä tietoa näiden erityishuomiota? vaativista jutuista, eli BMW:n julkistamasta dieselin automaatin (koskien varsinkin 4hp22ta) rajoituksista koskien kierroksia ja kuinka kauan saa testi kestää yhtämittaisesti, ettei automaatin sisäiset paineet riko tiivisteitä huudatettaessa P ja N alueilla... Edellisellä kerralla itsellä oli mukana tuloste kyseisestä ohjeesta, ja se nopeutti hommaa, nyt sitä en jostainsyystä löytänyt.
Autohan jäi siihen paikkaan, ja mentiin sitten ihan tutkimaan ohjeistusta, ja vaikka Land Roverin puolelta ei mitään löytynytkään, niin BMW:n julkaisemana Trafilta löytyikin, ja katsastaja otti tämän hienosti huomioon.
Jostain Autodatastakin löytyi vastaavaa tietoa eli vahvistus asialle toisestakin lähteestä.
Ilmeisesti katsastajia on ohjeistettu ottamaan huomioon mahdolliset asiakkaan tekemät varoitukset, ettei asiakas pääse vahingon sattuessa sanomaan, että oli varoittanut, ja asema joutuu korjausvelvollisuuteen.
Sama homma ollut Classiccien kanssa. Yhdestä autosta kun katsastuksen jälkeen hävis kotimatkalla vedot kun en ollut vahtimassa vieressä toimitusta :x on sen jälkeen pitänyt asiasta aina huomauttaa kun ei viitsi alkaa toista kertaa lootaa vaihtamaan/korjaamaan tuollaisen takia.
Mullakaan ei sitten ollut yhdellä kertaa tulostetta autossa ja homma jäi myös kesken kun katsuri etsi tietoa koneelta ja netistä, mutta ei löytänyt
hock: mutta uskoi sitten kuitenkin. Kohta pitäis toi P38 viedä kans leimalle ens kuun alussa ja täytyy yrittää löytää tuo ja printata mukaan että on lyödä faktaa tiskiin.
Tää on hyvä aihe. En ole ikinä PK-seudulla käynyt hyvällä katsastusasemalla. Hyvin monessa ollaa hilkulla, ettei autoa ole rikottu. Ongelmia tulee jatkuvasti.
Viimeisin katsastus Defenderin kanssa oli ongelma. Oli kiire päästä vain johonkin, joten jouduin tietoisesti mennä asemalle, jossa aiemmin ollut huonoa palvelua. (Herttoniemen autokatsastus, Helsingin Hernesaaressa) Sekoilu alkoi heti siitä, kun katsuri hyppäsi rattiin. Aloitti pyyhkijöiden kokeilemisella ja rutisi, ettei ole kuin yksi nopeus. No eihän Defenderissä se kuivaa lasia vasten liiku oikein muutenkaan. Noh, sitten kun päästiin liikkelle päättää tämä neiti kiskasta vauhdissa käsijarrua, "juu hyvin toimii". Itellä hiki valuu otsalla, selvitäänköhän tästä koskaan. Päästiin vihdoin autoa rikkomasta sisälle ja siellä rutistiin vähän siitä sun tästä, vaikka suurin osa oli Defenderin ominaisuuksia tai varusteita. Rutistiin esim varapyörätelineestä, jossa ei ollut varapyörää. Kun päästiin tutkimaan lisävalojen referenssejä meinasin jo vähän kyllästyä. Tietoa ei ollut koko talossa kenelläkään, mutta luuloja senkin edestä. Noh, kyllä sieltä jonkun leiman sain, mutta parilla hölmöllä huomautuksella.
Olen huomannut, että kannattaa käyttää asemaa, jossa ymmärretään harrasteautoja, mutta ei kuitenkaan liikaa. Sain kerran Tattarisuolta yhdeltä maastoautoja harrastavalta katsurilta huomautuksena, että avo-Serieksestä puuttuu tuulilasin huurteenpoisto. Tuntui tosin vähän absurdilta, että tämä oli se turvallisuuden vaarantava puute eikä se, että jarrupoljin painuu lähes lattiaan ensimmäisellä polkaisulla.
Hyviäkin kokemuksia on ollut, mutta pääsääntöisesti maakunnissa. PK-seudulla käy liikaa nykyautoja, jolloin vähänkään erikoisempi auto innostaa heitä hölmöyksiin. Pahin osaamattomuus herttoniemen K1:llä oli kaverin Wranglerin kanssa. Isoa rengasta erilaista penkkiä sun muuta hämäsi katsuria liikaa. Muun muassa etupenkkien selkänojien kallistus oli hänelle tärkeä ominaisuus löytää. Enkä tietenkään kaverin auton ollessa kyseessä paljoa osannut jeesata. Lopputuloksena, kun huomio on kiinnittynyt kaikkeen epäolennaiseen, huomasin, että koko panhard tanko on edessä irtipoikki. Tyhjä pääty heilui vapaasti. Ilmankos oli vähän haastava ajaa
Ei jenkitkään aivan niin huonoja ollutkaan.
siipimies post_id=100454 time=1521101717 user_id=1015 Wrote:Sain kerran Tattarisuolta yhdeltä maastoautoja harrastavalta katsurilta huomautuksena, että avo-Serieksestä puuttuu tuulilasin huurteenpoisto. Tuntui tosin vähän absurdilta, että tämä oli se turvallisuuden vaarantava puute
Mun mielestä ainakin Series 1
sä lämmitinlaite (eli letkuineen huurteenpoisto laseille) on lisävaruste, eikä sitä ainakaan avomallissa silloin tarvitse katsastuksessa olla. Samoin apukuskin puoleinen tuulilasinpyyhin.
Kaitsu post_id=100458 time=1521115743 user_id=854 Wrote:siipimies post_id=100454 time=1521101717 user_id=1015 Wrote:Sain kerran Tattarisuolta yhdeltä maastoautoja harrastavalta katsurilta huomautuksena, että avo-Serieksestä puuttuu tuulilasin huurteenpoisto. Tuntui tosin vähän absurdilta, että tämä oli se turvallisuuden vaarantava puute
Mun mielestä ainakin Series 1sä lämmitinlaite (eli letkuineen huurteenpoisto laseille) on lisävaruste, eikä sitä ainakaan avomallissa silloin tarvitse katsastuksessa olla. Samoin apukuskin puoleinen tuulilasinpyyhin.
Koitappa jotain tällaista selittää siinä. Ei varmasti uskota. En ole tullut edes ajatelleeksi, voi hyvinkin olla näin. Lasinpesuria ei minullakaan ikinä ole ollut. Ei välttämättä toista pyyhintäkään, koska ei sitä ole nytkään.
Ehkä otan tuulilasin pois ensi kerralla. :lol:
Katsastus sujui mallikkaasti, juteltiin ja ihmeteltiin katsastajan kanssa Lantikan erikoisuuksia.
Runkonumeroksi kelpasi tällä kertaa konehuoneen jarruhässäkässä olevan alumiinilätkän numero!
Niitä pitkän seisonnan aikana ruskistuneita jarrulevyjä ihmetteli.
Ja yhdessä todettiin, että polyuretaani-puslat on pili-pali-osia.
Kaikkea sitä on myytävänäkin!? :?
Ööö siis mikä niissä polyuretaanipuslissa niin pilipalitti. Mua kiinnostaa tuo nyt erityisesti koska 120tkm sitte vaihtelin sellaset jokapaikkaan ja nyt miettiny että tilaisko uudet jokapaikkaan koska uraherkkyyttä enenevässä määrin alkanu ilmeneen
Hyvinkään CityKatsastuksessa (Kehäkuja 5) on sekä minun Series ja poikani vanha Mitsun Eclipse saaneet hyvää palvelua.
Katsastajat ovat olleet "automiehiä" ja kiinnostuneita hieman harvinaisemmista autoista.
Huvitti kun viimeeksi Seriestä katsastaessa inssi koitti moneen kertaan saada etujarruista sallitut arvot, muttei saanut (ero 40%!).
Hän pyyteli lähes anteeksi:" Ei... kyllä nää täytyy korjata, ei noi luvut tosta parane!" :wink:
timo999 post_id=100711 time=1524067592 user_id=3347 Wrote:Hyvinkään CityKatsastuksessa (Kehäkuja 5) on sekä minun Series ja poikani vanha Mitsun Eclipse saaneet hyvää palvelua.
Katsastajat ovat olleet "automiehiä" ja kiinnostuneita hieman harvinaisemmista autoista.
Huvitti kun viimeeksi Seriestä katsastaessa inssi koitti moneen kertaan saada etujarruista sallitut arvot, muttei saanut (ero 40%!).
Hän pyyteli lähes anteeksi:" Ei... kyllä nää täytyy korjata, ei noi luvut tosta parane!" :wink:
Minä oon useimmiten "tietämättömänä" vastaillut, että "juu eikös tämä ole jatkuva neliveto", kun asiaa kysellyt, niin ei tarvii rullille ajaa :lol: Tämä on se positiivinen puoli, jos vie nykyasemille, joissa autoista ei ymmärretä mitään.
siipimies post_id=100719 time=1524117528 user_id=1015 Wrote:timo999 post_id=100711 time=1524067592 user_id=3347 Wrote:Hyvinkään CityKatsastuksessa (Kehäkuja 5) on sekä minun Series ja poikani vanha Mitsun Eclipse saaneet hyvää palvelua.
Katsastajat ovat olleet "automiehiä" ja kiinnostuneita hieman harvinaisemmista autoista.
Huvitti kun viimeeksi Seriestä katsastaessa inssi koitti moneen kertaan saada etujarruista sallitut arvot, muttei saanut (ero 40%!).
Hän pyyteli lähes anteeksi:" Ei... kyllä nää täytyy korjata, ei noi luvut tosta parane!" :wink:
Minä oon useimmiten "tietämättömänä" vastaillut, että "juu eikös tämä ole jatkuva neliveto", kun asiaa kysellyt, niin ei tarvii rullille ajaa :lol: Tämä on se positiivinen puoli, jos vie nykyasemille, joissa autoista ei ymmärretä mitään.
Classiccia vuosi sitten leimatessa, ei auttanut tuo selitys. Nuori suikkapiä oli asiaa tosissaan selvitellyt, ja vastasi suoriltaan että "tässä kun on tuo keskipyörästön lukko, niin ihan hyvin voi rullille ajaa lukko avoinna"... Oli se kyllä muutenkin ottanut selvää "koko rahalla", liki puoli tuntia tilattua aikaa myöhemmin suvaitsi saapua pihalle, olisiko kenties tuon puolituntisen lukenut kohteesta..?
[/quote]
Classiccia vuosi sitten leimatessa, ei auttanut tuo selitys. Nuori suikkapiä oli asiaa tosissaan selvitellyt, ja vastasi suoriltaan että "tässä kun on tuo keskipyörästön lukko, niin ihan hyvin voi rullille ajaa lukko avoinna"... Oli se kyllä muutenkin ottanut selvää "koko rahalla", liki puoli tuntia tilattua aikaa myöhemmin suvaitsi saapua pihalle, olisiko kenties tuon puolituntisen lukenut kohteesta..?
[/quote]
Jos on kova jakis niin voi, automaattilaatikolla pitää kyllä olla jakis vapaalla eikä sillä "lukolla" ole merkitystä tohon, mutta viskojakiksella olevaa uudempaa Classiccia taas ei saa ajaa rullilla ellei irroita kardaania.
Varttikatsastus Hyvinkään ja Rajamäen puolessavälissä. Nuori katsastusmies mutta osasi mallikkaasti katsastaa Defenderin. Pienet huomautukset takaiskarien yläpään puslista mutta ne on kyllä silminnähdenkin roskistavaraa. Voin suositella.
Hyvinkään Citykatsastuksesta oli tässä aiemmin puhetta ja siellä olen yleensä käyttänyt kaikki omat autot. Vanhan Land Cruiserin katsastuksessa siellä oltiin aina hyvin pitkämielisiä eikä napistu turhista.
Kerran tosin tuli hylky käsijarrun tehottomuudesta. No, se tehtiin täysin uusiksi uusista osista ja takasin näyttämään. Inssi otti paperit pihalla ja sanoi että hyppääs kyytiin. Siitä lähdettiin rivakasti ja samantien himojarrutus niin että päät kolisi tuulilasiin, inssi mutisi että ei nämä kyllä vieläkään...ja taas lähdettiin, kiihdytys ja äkkijarrutus, ja sama uudelleen, ja uudelleen. Katua päästä päähän ja hirveetä tempomista ees ja taas. Aina sama mutina, ei ota tasaseen, ei kyllä nytkään... ja ei nyt. Hetken siinä hytkyttyäni rupesi sen verran vituttamaan se heiluminen että kysyin että mitäs tämä nyt on?
-No ei ne nämä jarrut kyllä vieläkään... keskeytin mutinan ja sanoin että sitä käsijarrua tulin näyttämään. Hetken oli hiljaista ja setä sanoi: Aivan niin... ja ajoi rauhallisesti ovesta sisään jarrudynolle. Oli kuulema erinomaisen hyvä pito. :lol:
Ei kardaanikäsijarrua ole mulla koskaan testattu ajossa tai dynolla, ilmeisesti inssi ei tiennyt että ottaa kardaanista? :roll:
Kävin tänään näyttämässä uudestaan tuon 216 cabrioletini, kuukausi sitten tuli hylky kun vasen etujarru jäi laahaamaan. Lisäksi korjauskehotuksena ajovalojen suuntausta ylös päin ja oikeanpuoleisen vetoakselin pyörän puoleinen suojakumi.
Jarrut korjasin ja ajovalot suuntasin, vetoakselin kumi jäi vielä vaihtamatta (ja huomautuksena katsastustodistukseen) kun en saanut pulttipyssyllä sitä isoa mutteria ainakaan vielä auki.
Erikoista on se, että seuraavan katsastuksen ajankohta on uuden rekisteriotteen mukaan 25.9.2018-25.9.2019. Eli heti tänään olisi voinut mennä uudestaan
Lisäksi auton käyttöönottopäivä on 1.9.1992, eli kun katsastin auton elokuun lopulla, sain kuukauden ajoaikaa ja katsastuksen viimeinen päivä siirtyi melkein kuukauden eteenpäin. Ja jos en olisi mennyt uusintanäytölle ollenkaan, olisi ajokielto alkanut 28.10.2018.
Käytin maksalaatikon leimalla Pirkkalan Veholla.
Katsastus 20€ ja kärymittaus 26€.
Ovat näemmä laittaneet hiljaiseen aikaan halvemman hinnan katsastukselle (normaalisti 33€)
Säälileimakin tuli 20v täyttäneelle riisipussille!
Eikös leimauskin muuttunut huonompaan suuntaan, niinkuin kaikki Suomen palvelut? Eli pitkää leimaa ei voi saada, vaan leimaus aikaistuu vuosi vuodelta riippuen siitä kuinka ajoissa leimalle menee? Ja tasan vuosi tulee ajolupaa siitä päivästä?
^Pysyy samana jos käyt korkeintaan kuukautta aikaisemmin kuin edellisellä kerralla, eli periaatteessa on mahiksia saada "jopa" 13 kuukautta ajoaikaa. Hyvää on se että nyt saa muutettua katsastusajankohtaa mieleisemmäksi, omalla kohdalla eritoten mieltä lämmittää että saa Sm:n katsastusajan muuksi kuin 16.10.-16.2. väliselle ajalle. Vähän huono kesäkäyttöautolle...
Kunhan tässä saa oman katsastusrumban jokseenkin päätökseen, niin pitänee sitten tehdä yhteenveto tapahtuneista. Tällä hetkellä kaksi päästöistä hylättyä ja yksi läpi mennyt, saman suikkapiän toimesta, joka kyllä ihan ääneen asti hymyili kun Classicia alettiin katsastaa, ja totesin heti alkuun että "tätä et enää saa hylättyä päästöistä kuten kaksi edellistä"... Vielä olisi noiden mainittujen lisäksi ainakin yksi tarkoitus tässä syksyllä käyttää, ja jos intoa löytyy niin toinenkin, ja saattaa ainakin toinen päästövammaisista leimatuksi...
Mulla on kans toi P38:in leimaaminen edessä kuhan sais ensin ne päästöt kuosiin kun niistä pomppasi. Päätä raavituttaa edelleen IAT - sensorin
pukkaama arvo joka on liian pieni. Sain toisen anturin, mutta sekin antaa -4 astetta vaikka ollaan reilussa kymmenessä asteessa. :roll:
Tämän syksyn kokemukset. Koskee neljän auton kanssa asiointia Keljon Plus-katsastuksessa. Kustannuksiltaan sieltä halvemmasta päästä, ainakin netistä varaten ja ennakkoon maksaen...
Eka yritys, P38:lle varasin ajan, mutta ko. yksilö päätti savustaa konesalin sulakerasian hetkeä ennen leimalle lähtöä. Siispä kiireessä kamat Xm -Sitikkaan ja sillä liikkeelle. Onneksi näin, sillä sepä olikin muistikuvien vastaisesti viimeinen leiman voimassaolopäivä. En edes valoja ehtinyt tarkistaa ennen koettelemuksia. Matkalta soitin että "sopiiko tulla ihan toisella autolla kuin minkä ilmoitin", toivottivat tervetulleeksi, eikä maksupuolen kanssakaan tullut hankaluuksia kun oli vastaava katsastuspaketti kyseessä, vähäpäästöisiä molemmat...
Asiallinen sälli sattui tutkailemaan, mitä nyt valmistenumeron löytyminen tuntuu olevan elämän päätehtävä. Ja se kun on kivasti konepellin tiivisteen kohdalla, joten hieman numerot katoaa kun tiiviste pitää paikan kosteana ja hieroo koko ajan... Jarrujen kanssa meni vähän kummasteluksi, käyttöjarrut toimi hienosti, vaan kun seisontajarrua lähdettiin testaamaan (unohtui kertoa että on etupyörissä se) niin päätti kokeilla jatkeena olevalla toisella dynolla ne. Viisarit ei edes heilahtanu, vaikka auto kiipesi rullilta pois, valitteli huonoa pitoa jarrussa. Minä tähän että "taitaa teidän laitteet olla vikatilassa, meinaan että jos jarrut ei ollenkaan ottaisi niin tuskin tämä keksintö poistuisi rullilta"... Tätä hetki sanailtiin, sitten pysähtyi miettimään tilannetta, kävi resetoimassa dynon ja kumma kyllä lukemat löytyi. Oli aivan äimänä että laitteet noin teki, mutta vähän mieliala parantui hänellä kun totesin ettei ole eka kerta kun leimaamon vermeet leviää kohdalla, kertaalleen on jopa nosturi vuotanut enemmän hydraulimehua lattialle kuin oma leimattava ajopeli, eikä se ole välttämättä ihan vähän...
Vähän lahovikaa löysi, ja päästöistä se viimeinen niitti. HC koholla kierroksilla ja tyhmäkäynnillä, oli jotain muutakin kyllä mikä viittaa vuotavaan putkeen. Käytiin kyllä läpi mikä kaikki voisi noita arvoja kohottaa, mutta iso osa on unohtunut siitä tarinasta, kiva tämä lähimuistivamma...
_____
No, toiseksi sitten kokeilemaan P38:lla, vajaata viikkoa myöhemmin. PIentä lisäjännää matkalla antoi äkillisesti (taas, vaiheeksi, tavaksikin jo vähän tullut) nousseet kiehutusnesteen lämmöt, ja motarilta poistuessa nestemäärä kiehutusjärjestelmässä vajautui ihan reilusti. Tästä leimaamoon selvittiin lisäämällä nestettä ja ilmaamalla systeemiä, tosin lämmöt pyrki karkailemaan heti kaasua lisätessä, mutta liki rajoilla pysyi keittämättä. Tästä myöhemmin lisää. Sopivasti joku minuutti etuajassa silti paikalle selvittiin...
Samainen suikkalakki sattui sitten tämänkin kanssa, liikkeelle lähdettiin keskustellen jarrujen testaamisesta jatkuvan nelivedon jossa on visko jakoaskissa suhteen. Totesi että "meillä ei ole nelivetopenkkiä, kokeillaan siis käytännössä pysyykö paikallaan sekä tunnustellaan poljintuntumaa". Samalla sitten käytiin vähän auton tarinaa läpi, ihmetteli kyllä miten paljon on voinut lyhyeen aikaan sattua yhden yksilön kanssa... Hallissa sitten nosturille, konepellin alunen vilkaisten ja alustaa vähän koputellen, lopulta päästiin tämän suikkapiän suosikkialueelle eli valmistenumeron metsästykseen. Eikä ihan helpolla tästä selvitty, mutta löytyi se lopulta kun kävi toista suikkalakkia sekä tietokonetta konsultoimassa. Tämän etsinnän aikana Cxtb2 tuli myös halliin ihmettelemään, todeten että "tuota sama etsintää taidettiin keväällä tehdä Discon kanssa saman sällin toimesta"...
Päästöjen mittaaminen sitten osoittautui himpun haasteelliseksi kun kiehutusnesteet halusi ulkoistaa itseään. Lämmöt tapissa, punavalo loistaen, päästöt sujuvasti koholla. Yllättävän kauan tosin suikkalakiksi yritti päästöjä kartalle saada, yleensä tuntuu heillä tapana olevan vain laittaa pilli putkeen, polkaista vähän ja todeta joko läpimeno tai hylkäys, pisteet tästä että edes yritti. Ei tullut sitten leimaa, päästöt sujuvasti v*turallaan mutta mitään muuta ei sitten löytänyt. Siispä kohti kotia, hetki matkanteon jälkeen pitkässä mäessä lämmöt karkasi, taas. Ei muuta kuin bussipysäkille asiaa ihmettelemään, ja kun sai liimanökäleen pois jäähdyttimen ilmausletkun lähdöstä, niin alkoi nesteet pysyä sisällä ja lämmöt kurissa. Tuon jälkeen on tehty kyseinen letkulähtö taas uusiksi, ja tällä kertaa jopa tiiviiksi, mutta vasta kun leima lopulta tuli. Päästöjen suhteen tilanne oli aika ikävä, näitä kävin äänenvaimentimen tiiviiksi vaihtamisen jälkeen paikallisella korjaamolla mittaamassa, ja vuotoja putkistossa oli edelleen. Tottakai kertaalleen tuli mentyä sinnekin Xm:llä, kun sovittuun aikaan P38 ei osoittanut yhteistyöhaluja. päästäen nesteet pihalle vienosti keittäen... Mutta aikanaan kun sitten (oliko kolmas vai neljäs kerta?) pakosarjan sekä kattiputkiston Y-haaran eheytyksen jälkeen päästiin mittaamaan, niin kaikki muut arvot oli kohdallaan paitsi HC joka piti saada alle sataan, tyhjäkäynnillä huiteli reipasta kuutta-seitsemää sataa, kierroksilla laskien parin sadan tietämille -tuomio: katti tai katit pilalla. Ovathan ne toki saanet osansa kiehutusnesteistä, joka aika helposti kuulemma katit tappaa... Tätä ongelmaa sitten kierrettiin ostamalla Torista parilla kympillä tarvikekatti, jonka tälläsin ekan vaimentimen tilalle, ja tällä sitten saatiin koholla olleet HC:t kuriin, ja päästölapun kanssa leimaamosta vuosi ajoaikaa...
___
Näistä riemastuneena, ja havahtuneena ettei tulevalle talvelle ole muuta leimattua kuin lievästi epävarma P38, niin hetken mielijohteesta kävin Classicin valot läpi, ja varasin sille ajan. Tästäkin kun ehti leima kylmentyä kun kytkimestä petti työsylinterin kumi muutamaa päivää ennen ajoajan loppumista. Kytkyttimen kun sain ehjättyä, niin sitten vaan leimaamoa kohti. Sattuipa sitten taas samainen suikkalakki, joka tosiaan hieman ääneen jo hymyili kun aloitin tervehdyksen jälkeen toteamalla että "tätä et sitten päästöistä saa hylättyä", vilkaisi papereita ja totesi ettei sitä vaaraa tosiaan ole. Taas dynoa kohti, kysäisi vaan että "eikös tässäkin ole jatkuva neliveto", ja vastauksen jälkeen tyydyttiin vain iskaritestiin. Hämmästeli hyviä arvoja, Classicin ulkoasu vissiin antaa ymmärtää jotain muuta, vaan kun kerroin tekniikkaa kyllä ylläpidetyn ulkoasuun koskematta, ja että iskareilla ei ole ajettu tuskin tuhattakaan kilometriä. Isommin ei sitten nosturillakaan kehdannut kopistella, pannuhuoneesta katsoi vain akun kiinnityksen ja kysäisi moottoriin liittyen sekalaisia. Varaosien hintojakin äityi kummastelemaan, kun tuli muutaman kohdalta mainittua miksi mieluusti laittaa uutta osaa...
Ja niin, se valmistenumero jälleen. Runkoaisan päästä pyöränkotelosta tiesin niiden löytyvän, siis kaksien numeroiden. Alkuperäisen sekä uudelleenlyödyn. Tarkkasilmäisenä löysi sitten ne molemmat. Ja pienen ruosteenalun sisälokkarista, josta maininnan paperiin laittoi... Muisti kyllä jo kysyä että "tuliko niihin päästöongelmiin tolkkua", tässä vaiheessa ei P38 ollut vielä läpäissyt seulaa, johon totesin vain P38:n syyn ehkä selvinneen, ratkaisua odotellessa...
____
Ja sitten se syksyn neljäs, Sm -Sitikka oli tarkoituksena lähteä noutamaan, kärryllä tai ajamalla, tänne nykyiseen osoitteeseen. Matkaa säilytyspaikasta kotio reipas 70km, autolla viimeksi ajettu vuosi sitten paria muutaman kymmenen metrin siirtoa lukuunottamatta. P38:lla Suolahteen työkalujen ja nesteiden kanssa, ihmettelemään mahtaisiko kehdata yrittää suoriltaan leimalle. Yksi polttimo oli mennyt talven aikana huonoksi ja hassusti harmaantunut, muuten valot kunnossa paitsi toisen kääntyvän pitkään suuntaus mettässä. Vuotaa mokoman hydraulijärjestelmä hiljakseen, tätä saa täyttää pitkin kesää satunnaisesti, ajoi taikka ei. Jarrulevyt "hitusen" ruosteessa, ja ilmaakin etupiiri kerää seisoessa. Muistin tuon ilmajutun vasta ajaessa... Kaikki kun tuntui olevan suht kuosissa, niin vielä kerran nesteiden tasojen ja renkaiden ilmojen tarkastus, ajan varaus ja tankkaamon kautta matkaan. Äkkiä kyllä meni tuo siirtymä, näköjään sitä vuodessa unohtaa miten hauskaa tuolla ajelu kaikkineen on...
Sopivasti taas hitusen etuajassa perille, ja ilmoittautumaan. Ja kuinka ollakaan, jälleen sama suikkapiä ihmettelemään, jotain myhäili harvinaisesta herkusta, ja ettei ole kuin kuvissa tällaisia nähnyt. Ihmetystä aiheutti sisusta ja kojelaudan varsinkin, olemus, ei meinannut uskoa sen olevan yli 50 vuotta sitten suunniteltua, ja onhan tuosta valmistusajankohdastakin muutamaa kuukautta vaille 48 vuotta aikaa. Jarruja testatessa tuli taas ihmetystä kovin lyhyestä liikeradasta, polkimen liike kokonaista 6½mm. Mistään ilmasta ei edes kysynyt, joka aiheuttaa pientä viivettä jarrulle, vaan se ei dynolla tainnut kovin selvästi tulla esille. Ehkä hämmennystä sain myös lisättyä kertomalla jarruventtiilin rakenteesta, näissähän jarrupaine tehdään moottorin pyörittämällä hydraulipumpulla, ja jarruja komennetaan vain kahdella venttiilillä, etu- ja takapiirille omansa, etujarrupaine otetaan paineenvaraajalta kun taas taakse takajousipiiristä, ja lisäksi vielä etu- ja takapään jarrusuhdetta säädetään "aktiivisen pedal -boxin" avulla joka muuttaa asetustaan takajousipaineen mukaan. Niin, ja sitten se ohjaus, pyörät kun kääntyy sen noin 90 astetta laidasta laitaan, ratin pyörähtäessä molemmat kierrokset silloin, väitti ettei noin nopeaa ohjausta ole missään muualla kuin mikroautossa tavannut...
Vaan taas sitten päästiin asiaan, pannuhuonetta kummasteli, ja osien järjestystä. Mm. vaihteisto on moottorin etupuolella, hammastanko vaihteiston päällä, jonka edessä apulaiteteline jolle on ladottu laturi, hydraulipumppu sekä ilmastoiduissa kompura (joka tästä vielä puuttuu), ja näitä käytetään "valta-akselilla" joka saa voiman moottorin väliakselilta jolta lähtee myös ketjut kumpaankin kanteen... Noita ihmetellessä otti sitten taskulampun, ja arvasin mitä etsii, ja kysyin että "ei kai taas ole numerot hukassa". Naurahti maininnalle, vähän vinkkasin sijaintia, ja oli selkeästi helpottunut kun löytyi selkeät numerot...
Tottakai loppuun sattuu sitten se perinteinen näiden mehujousien kanssa, eli keulaa kun keventimellä on nostettu niin jousipiiristä poistuu paineet. Kevennintä laskiessa ei se enää irtoakaan nostopisteistä, ja pelastin suikkapiän ongelmalta kertoen tästä toiminnasta. Ilmeisesti tämä perinteisemmät mehuSitikat alkaa olla harvinaisia, kun nykyisellään ei meinaa enää kukaan tuota käytöstä muistaa... Vaan tuostahan selvittiin kun laittoin hallin täyteen Maseratin sulosointuja, ja sillä aikaa kun keula keräsi paineita niin suikkalakki tulikin uusien papereiden kanssa, toivotellen hyviä ajelukelejä vuodeksi eteenpäin...
____
Tällaisia kokemuksia tälle syksylle, ihan aiheesta tuli hylkäykset, ainoa mistä voisi olla toista mieltä on tuo valmistenumerouskovaisuus, eli se kamala vaiva mikä pitää tehdä yhden vaivaisen numerosarjan etsimiseen, eikä se voi riittää että samainen sarja löytyy tuulilasin takaa sekä pannuhuoneen tyyppikilvestä... Kivasti kyllä oli perillä tietyistä omituisuuksista, ja mukavan avoin oli kuulemaan myös asiakasta, tietyin varauksin...
Riisipussi sai todella sen "säälileiman".
Pääsin pari viikkoa ja vajaat 300km, niin etujarrupala oli metallilla.
Parhaassa palassa 1mm pintaa.
Olishan noista nyt voinut vaikka mainita - automaattivaihteinen autokin vielä kyseessä.
Old trusty Rankku sai taas leimaa vuodeksi, ei mitään valittamista katsurilla. Helmaan eilen liimattu hirveännäköinen paikka ei näyttänyt myöskään kiinnostavan ollenkaan.
Joutuko antaa runtua paljon päästöjen kanssa vai menikö helposti läpi?
Lähetetty minun Land Rover Explore laitteesta Tapatalkilla