Rover Ystävät ry Keskustelupalsta

Uusi ketju aiheille jotka aiheuttavat paikallisesti hyvää mieltä.

Avataan keskustelu:
Painostettiin juippi hakemaan erästä työpaikkaa, ja jeesattiin hakukirjeen/CV:n tekemisessä. Oli sit pyydetty ens viikolla haastatteluun, ihan virallisen hakuprosessin ulkopuolelta ikäänkuin privaattina.

Hienoa!

Itse tänään hirvimetsällä veti hymyä korviin tuon P38:n eteneminen hangessa metsäautotiellä. Perässä tullut melko uudenkarhea Audi Q-jotain näytti olevan välillä vähän vaikeuksissa. On nämä vaan vehkeitä. Vähän kaposemmat renkaat vaan alle, niin vielä paranee - puhumattakaan ketjuista ja lukkoperästä eteen.

Kävin vielä uudemman kerran potkimassa Seriestä, kun ulkovalotkin sopivasti suostui kirkkaana loistamaan. Hieman kyllä oli hallissa kylmä, mutta seinät ja katto kovin etäällä...

Saatiin siinä sitten ihmeteltyä hinta, toimitustapa ja varsin avoin toimitusaika kohdilleen, joten näemmä sitä tuli ostettua Series 2a. Ropauskirja tulikin tuossa jo joulunpyhinä ostettua...

Hienoa! Siitä se lähtee.

Onnittelut Series-kaupoista. 8)

Se tunne kun aamulla pihalla on neitseellisessä lumessa tuoreet jalanjäljet, jotka tulevat portin ulkopuolelta, kulkevat tallin ovelle ja siitä varastokontille. Sieltä Rankun ja Volvon ovien luota takakuistin varastolle jossa pihakoneet/ketjusaha... mitään ei ollut hävinnyt kuitenkaan. Samat jäljet kulkivat sitten muutaman kymmenen metrin päähän kotikujalle jossa ollut auto pysähtyneenä. hock:
Prkl! kävi jo mielessä, asia selvisi kun kysely juipilta valotti asiaa. Hän oli yöllä käynyt ettimässä lohkarinpiuhaa. Että noita nuoria miehiä, kaikkea ne saa päähänsä kun yöllä kulkevat.

Onneksi kuitenkin näin, joku yöllinen hiippari ei olisi lainkaan tervetullut.

Karhunraudat on ratkaisu! Löytyy yöllinen hiippailija, eikä tarvii kysellä turhia!

Noilta teineiltä ---- ööö ---- (kai ne siksi voi luokitella vielä?) kannata kysellä mitään... Ainakaan täällä. Ja muutenkin kaikki työkalut pitää kiinnittää kettingillä paikkaansa.

Hyvää mieltä aiheuttaa vieläkin tuo hankkimani Xj8 . On siinä ajomukavuus kohdillaan.

vihdoin apuväline ropaamiseen, jota on toivonut montavuotta.

Pilarit saatiin pystyyn parinviikon touhuamisen tuloksena:


8)

PätkäDefeen leima huomautuksitta. Jostain tosin tihkuu vähän öljyä etuperän päälle, ei tule kyllä perästä. :roll:

Töissä meni asiakasprojekti hyvin, varattu aikataulu piti vaikka saatiin asennettava kampe (moottori) 4h myöhässä. Silloin on hyvä olla projektin nimihenkilö kun on riittävästi hyviä ukkoja värkkäämässä, ja homma on rauhoitettu eli voi keskittyä 100%.

Kelin suosiessa olin Jagella töissä, kyllä oli mukava päästellä. Ei ole liukasta, sateet huuhtoneet suurimmat suolat pois ja tiet aika kuivia.

Ajeltiin vm. 1955 Land Roverilla tarkastamaan uusi vm. 2020 tulokas. Hienoa oli ajella ja hyvillä mielin tutkittiin myös uutta Defeä. Isompi livenä kuin ajattelin ja etu- sekä keskipenkeillä reilusti tilaa - jopa ruhtinaallisesti vanhaan verrattuna. Muotoilussa aika paljon kivoja yksityiskohtia jotka viittaavat menneeseen

Takaluukku oli kyllä pieni:

Tuli vähän katseltua isän aikanaan ottamia valokuvia. Olisi kyllä sopinut "hyötyajoa Land-Roverilla", sekä "bongauksia ulkomailla" -ketjuihinkin...


Vuonna -1969 kuvattu otos. Tuommosia oli YK-joukoilla käytössä Kyproksella saaren jakautumisen aikoihin. Volvon maasturia, Lantikkaa monenlaista, ja tuo valkoinen hinattava koppi oli isän valtakunta. Siirrettävä työstökeskus, sisällä mm. sorvi, työkaluhiomakone, smirgeli yms tarpeellista...


Tuommosia 109" lavamalleja, useampipaikkaisten 88" ja 109" lisäks. Jokunen Forward Controlkin jossain vilahti...







Tällä yksilöllä olivat liikkuneet valtaosan 15kk komennuksen liikkumisista. Hitto ku ei ehtiny tuota viimesintä löytöä saattamaan isälle ajettavaksi, olisi ollu hauska katsoa reaktiot ja tunnelmat viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen...

Paljon oli sit tarinaa noista, joita kaverinsa kanssa aina tavatessaan kertasivat, ja kehuivat Brittien osaamista maasturien suhteen. Lupasivat ostaa toisilleen Lantikat, heti kun lotossa voittaa, ei kumpikaan ehtinyt, molemmat ajelevat nykyään paremmilla väylillä. Minkähän tähen näitä sit pitää itelle haalia, vai oliko vaan tarpeeksi vahva altistus pienestä pitäen..?


Taivaspaikkain vissiin lunastettu, meillä oli ekana autona -68 Cortina. Ostettiin -77, jotenkin siistimmän näkönen tuossa kuvassa kuin mitä muistelin. Ekalla reissulla oston jälkeen, tuossa isä niputtaa rautalangalla kampiakselin hihnapyörää paikalleen, halkes mokoma kesken laukan. Muistelen että tuo oli meillä vuoteen -86 asti. Eka auto millä tuli ajettua, alkuun vain ohjaten, polkimia sitten kun mittaa tuli sen verran että yletti polkimille asti. Vähintään kerran kesässä, joskus useamminkin, äiteen kotipaikalle ajellessa viimeiset kilometrit ajettiin veljesten kesken, ihan pienestä pitäen. Nykyään sais varmaan monenlaista sanktiota siitäkin... Jäi kivat muistot, paitsi penkkien muovipinnotteesta etenkin kesäkelissä...


Paljon kivoja muistoja näkyy löytyvän kun kuvia selailee...

Tämmönen muutti tuonne alakerran talliin...


Vähän paremmin tuli esille, kun sai vierestä yhden Volvon siirrettyä...


Ja sivusta kuvaa. Ilmaakin tällättiin takarenkaisiin, ja se jopa pysy niissä...


On karu sisältä, ja tuoksahtaa hieman kosteahkolle...


Vissiin alkuperäinen väri on tuo harmaa, vai siniharmaa? Mittarissa oletettavasti kaikki mitä on ajettu...


Näppärästi siirty sivusuunnassa, traktorilla runkoaisan/puskurin liitoskohdasta nostamalla. Liikkeellekin lähti, rullasi hienosti eli jarrut ei ole jumissa, ohjauskin herkistyi kun sitä piti käännellä enemmänkin lastauspaikalle siirtäessä, traktorin perässä narun päässä roikkuen...

Sitten loppui patterit kamerasta. Lataillaan, ja lätkitään sitten lisää kuvasaastetta. Ehkä oman topikin arvoinen? Talliin tosin sujahti heleposti, konttiosio on jo tyhjätty muusta paitsi vaihteistosta joka on kyydissä, C-kasissa odottaa vielä viisiovisen Serieksen ovet ja takaluukku. Himmeästi näkyy niissä etuovissa PTL-TELE -logot ja jotain numeroita, pitää katsella kun taas syttyy valot pihalle. Kolhuttomat, alareunasta ihan vähän pintaruosteessa, saas nähdä mitä niille keksii vai keksiikö tarpeen moisille itte? Ajatus oli kyllä kalustoa vähentää, mutta alkuvuosi näyttää vähän toisensuuntaiselta...

On vähän kaksjakoset tunnelmat. Pikkasen myöhässä tuo tänne muutti, mut kokeillaan nyt onko niillä tarinoilla mitä isältä kuuli jotain perää tämmösten suhteen...

Hiukan pistää hymyilemään vohvelinappanahkaverhoilu "kojelaudassa", föönejäkin on lisätty tuulilasille :lol:

En ole myöskään koskaan nähnyt nahkaista vaihdekepinsuojusta Serieksessä :mrgreen:

Sammalet ikkunoiden alareunassa taasen on erittäin tutun näköistä Ja auto on mukavan ehjän/suorapeltisen näköinen, mikä on yleensä aika harvinaista näissä.

Hieno on, ei muutakun "crack on", siitä se lähtee. 8)

Nanocom saapui. Nyt sitten auton kimppuun kun vaan jossain välissä ehtii.

Kilsahirviö eemeli sai eilen leiman.

Juippi on alkanut epäilemään mielenterveyttään. On kuulemma tajunnut katselevansa nettihöpöautosta Jaguaareja... 8) Toki näitä uudempia malleja jotka vetoavat nuoreen mieheen, mut samapa tuo kun saaristolaisvehkeet kerran alkaneet kiinnostamaan.
Volvohan on ollut tosi luotettava siihen nähden kuinka paljon juippi on siihen tahkonnut 1,5v aikana kilsoja lisää, mutta tuommoinen S80 D5 ei tietenkään ole mitenkään jännittävä auto vaikka hyvä onkin.

Nappasin Classicin käyttöön. Onkin ollut seisonnassa joulun välipäivistä saakka, muistelin tankin olleen vallan tyhjä (mittariin kovin niukka luotto, etenkin loppuvaiheessa näyttää mitä sattuu) joten tankkaamaan ekaksi. Olikin puoli tankkia vielä tähteellä, sammio täynnä kohti tarvehankintoja. Pikkuapina mukaan, korvaamaton apulainen vähän kaikessa, ja into pinkeänä kun kuuli että meinasin Rangella lähteä...

Hitokseen hauskaa taas, kun väkkärä alkoi herkistymään seisotuksesta. Rengaspaineet tuli ennen lähtöä tarkistettua, toisesta takaa olikin reilusti vajautta. Ensi alkuun tuntui että "oikeesti, oliko tää tämmönen mitä saa paimentaa ihan koko ajan", mutta äkkiä siihen taas tottui ja muisti miten tuolla luovitaan uraisilla teillä. Koneeseen kun sai lämpöjä, niin jopa huurut pysyi laseista poissa, ja voimansiirron lämmettyä kulki taas herkästi kuten muistelinkin...

Hyvin kyllä muistui ohjeistamispäällikkö Parantaisen maininta, "auto tykkää että sillä ajetaan". Jospa taas tovin sitten pörräilisi tällä, pysyisi ehkä pitempään parempana..?

Kävin eilen ajelemassa Kisulla. Kuivahko keli ja tuli asiaa kylälle, old trustyn pakoputkea piti värkätä ja ongelmaan ratkaisemiseksi piti lähteä osakaupoille. Vaihtoehdot oli: juipin rälläys Sierra, tai kisu. Ei siinä valinnassa kauaa mennyt.

Kävin samalla reissulla pidemmän kautta ja ostin vähän lisää menovettäkin janoiselle kissalle. Mittarilla oli vastakohtien kohtaaminen, vastakkaisella pumpulla oli Prius tankkaamassa. En tiedä kuinka hipahtava se Prius -partanaama oli mutta nyökkäs hyväksyvästi kuitenkin kun katseellaan mittaili vihreätä ECO-autoani.

Niin ja se old trustyn pakoputki, rupes tuossa hiljan pöröttämään auton alta. Keskellä auton alla oleva liitos oli pilaantunut, tai lähinnä se liitosta kasassa pitävä laippapari oli ruostunut käytännössä pois. Putki on muuten hyvä kun laitatin vuosia sitten stainless putken, olivat vaan jättäneet tuohon etuputken liitokseen vanhat ruostuvat laipat-pultit. Pitkään sekin kesti mutta nyt piti tussaroida jämät pois ja laittaa kunnollinen klemmari joka painaa ne kartiot vastakkain.

Rankun pakoputkesta tuli korjattua onnistuneesti toinenkin vika. Omaa saamattomuutta, takapyörä hiponut joustoliikkeissä mutkaa ja reikähän siihen vuosien saatossa tuli. Sitä en arvannut että kosketus oli noinkin laaja, ensin tuli pieni reikä ja äkkiä se kasvoi jo peukalon mentäväksi. Se rupesi jo kuulumaankin, katsastukseen klemmareilla peltipaikka ja kartoitus missä se korjataan. Rosterin hitsaajaa ei sit yhtäkkiä löytynyt ja paikallisesta metallifirmastakaan ei sit lopulta kuulunut mitään.

Tämäkin piti lopulta tehdä ihan itse, niinkuin kaikki muukin aina. Kyllä se rosterikin hitsautuu MIG:llä, kävin vaan ostamassa pikku kelan rosterilankaa... $£€ Suolakaivoksen metallipajan romulootasta pala jalometallia, näistä se syntyi. Aika paljon rengas oli hionut putkea, puhdistuksen jälkeen hioutunut alue oli noin tulitikkuaskin kokoinen joka käytönaikana näytti kuran perusteella vain siltä peukalonpään kokoiselta vauriolta. Rengas ilm osui useammin vain vähän, isommissa heitoissa sit enemmän ja kura käryää nopeasti kiinni peittäen kauheuden.

Valoa tunnelin päässä. Lähetän Kisun grammarin korjattavaksi Lappeenrantaan. Tätä on nyt vatuloitu yöt ja päivät, vinkin perusteella soitin firmaan joka mainostaa korjailevansa tämmöisiäkin vehkeitä. Eihän se ole sanottu että kuntoutuu mutta katsotaan tämä kortti kuitenkin ennenkuin hypätään myllynkivi kaulassa virtaan.
Kiusallisesti ukko luurissa mainitsi että hänellä hyllyt notkuu kaikenmoisia vanhoja soittimia... josko sitä tohon pikkuautoonkin vielä jonkun oikeamielisen grammarin löytäisi.

^Oliko paikka kenties Teleme tai joku sen suuntainen? Jos on, niin on kyllä harvinaisen pätevä vanhojen radioiden kanssa. Kaveri teetti siellä sen Sm:ään radion täyskunnostuksen, vaihtoi mm. repullisen kuivahtaneita kondensaattoreita, putsasi kaikin puolin ja sääti kuntoon. Soi ja toimii kyllä niin hienosti kuin vain voi 50 vuotta sitten tekastun radion toimivan. Ehkä jopa paremminkin, kun on ajan kanssa säädetty...

Eiku tää on Pulttikanava.

Juippi on laitellut Sierraa siistimpään kuntoon. Pahoin ruostunut ovi vaihdettu hyväkuntoiseen, takalokarin ruostunut kurakaari korjattu ihan oikealla korjauspalalla ja oli maalattukin ihan oikeilla maaleilla aika siistiksi, nyt on menossa kuhmuisen etulokarin vaihto uuteen ja tämäkin on ihan reipas homma kun on hitsattu lokari. Maalata sekin pitää. Hitsauksissa lienee ollut kaveri puikoissa mut asiallista puuhailua on meneillään.

Vaikka talli on vallattu niin täytyy olla tyytyväisenä että juipit touhuaa kaikkea tommosta järkevää. Pikkisen tuolla on kuitenkin käytävä vahtimassa välillä kun nuorilla miehillä tuppaa ajatus välillä karkailemaan järjestelyjen yms kanssa. En jäkätä kaikesta pienestä, tällä erää ainut huomautus tuli olut/lonkero tölkeistä -> ne siivotaan POIS mun silmistä. Senkus maistelevat mutta jos niitä jää lojumaan niin... :evil:

Ennenkin kirjaillut tyytyväisyyttäni, nuoresta miehestä on sukeutumassa ihan asiallinen seppä kuten jo sukunimikin velvoittaa. (vanhaa suomea) Uskon että pilven päältä katseleva isäukko/ukki on hyvin tyytyväinen.

Vähän ollu veto pois viime päivien askartelujen ansiosta. Liekö eilinen katonasennus oli se kamelin selkä, ihan olin puhki kun vähän työkaluja kävin järjestelemässä. Ehkä osasyynä sekin että pienimmäinen tuppaa heräämään kun ulkovalot syttyy, eli joka päivä aikaisemmin, syntyy univajetta lisää entisten päälle...

No, entäs se hyvän mielen aiheuttaja? Kävästiin lähihuoltoaseman pihasta noutamassa lähiruokaa, pakastettua jauhelihaa, räiskälejauhoja yms, ja hetken mielijohteesta Classicilla. Onhan tuota matkaa jopa kolmesataa metriä, mutta niin vain tuo kymmenkuinen nukahti jo sillä matkalla, palaten muutaman kilometrin pitempää reittiä, ja siitä pakkaset pakastimeen ja päätettiin sit lähteä vaan hupia ajelemaan. Vältellen ysitietä, ja kyllähän tuolta vaihtoehtoreittejä löytyi. Muutama uusi asuinalue käytiin läpi ajelemassa, kummastellen että miksi ihmisen pitää rakentaa pienelle tontille melkein tontin kokoinen talo, laskettelukeskuksen huipulle piti käydä kiipeämässä yms hyvin tarpeellista...

Reipas pari tuntia kuunnelen bensakasin lätinää, vajaa sata kilometriä kertyi mittariin. Ilman mitään kiirettä, ilman päämäärää, kelin vaihdellessa komean aurinkoisesta räntäsademyrskyyn. Eikä mitään epäröintiä kohta 45 vuotiaalta pensarosvolta. Ja joo, on kyllä sen näköinen että on "vähän poikettu pikitieltä", vaan jos jotain haittaa niin saa pestä... Vaan eiköhän luonto tuonkin huuhtelun tässä lähipäivinä hoitele... Vintiökin heräsi kun koneen seisautti, nukkui koko reissun sujuvasti...

Mitä kuoppaisempi tie, sen paremmin meijänkin koltiaiset nukkui jokunen vuos sitten automatkoilla sinapintekoiässä. :mrgreen:

Meidän tyttö ja poika kun ovat täydelliset vastakohdat, kuin yö ja päivä. Juippi nukkui aina autossa kuin tukki, erityisesti ukin pystylamppu Mersu hyrskytti pojan uneen jo ennenkuin liikuttiin. Samoin kuulemma ukon työautona välillä ollut SK Sisu. Omissakin autoissa nukkui hyvin mutta ei välttämättä nukahtanut tyyliin naks-valot pois. Likka sen sijaan oli vaikeampi, karjui muutenkin paljon enemmän eikä oikein autossakaan nukkunut. Kateltiin just tuolloin 2005-2006 taloja ja ajeltiin Uusimaa ympäri. Huutava mukula kyydissä. Yleensä saattoi hiljentyä just kun alettiin olla perillä...

Ihan aina ei voitu jättää likkaa mummolaankaan kun olivat tuolloin vielä työelämässä.

P38 Range leimattu tänään ilman huomautuksia 8)

Sillä aikaa oli myös kuriiri tuonut ovelle paketteja Britanniasta

Soittivat leimakonttorista, on kilvet Seriekseen saapuneet. Eiköhän sen seuraavan kolmen kuukauden sisään ehdi käydä näyttämässä, sen aikaa pitävät kilpiä odottamassa, lupasivat kyllä soitella jos ei meinaa noutajaa näkyä...

"Rengasongelmakin" taitaa ratketa, yhdet vanteet lähti tänään tännepäin, ja tuttu sai myytyä ihan uudet halpisrenkaat hintaan ettei kannata käytettyjä paljoa etsiä. Yhtään en tiedä minkälaiset ovat sitten ajossa, vaan saattaa autonkin ominaisuudet olla jotain semmoista ettei renkaat ihan ekana ole niitä huonontamassa...

Ei paljoa puuttuis etteikö pääsisi häiritsemään suikkapiätä jälleen... :lol:

Ja taas Classicilla päivän, vai viikon, hyötyajot hoidettu..!

Nuoriso ollut toimelias. Sierraa ehostettu isolla kädellä. Uusi pa-tankki ostettu ja valmisteltu asennettavaksi, eli kaksi kerrosta maalia niskaan sen naurettavan pohjamaalin lisäksi ja tankkikaluste asennettu. Takakulmien ruosteremontit meneillään, tätä varten kävivät hakemassa yhden lisäraadon jonka ostivat kaverinsa kanssa kimppaan pikkurahalla. Raadosta on jo leikattu takakulmat irti, ja ovat kovaa vauhtia menossa jo tohon ehostettavaan paikoilleen. Tallissa on taas rälläkkä ja hitsauskone laulanut. Niin ja se vanha mätä tankki projekti-Sierrasta irroitettu kans.

Olivat hakeneet raadon hinaamalla... edellisenä päivänä käyneet muutaman tunnin virittelemässä sen verran että saivat jonkinlaiset jarrut ja ohjauksen. Ilmoitin jo etukäteen että minä en sitten tiedä moisesta operaatiosta mitään, eikä operaatiota suoriteta meidän autoilla. hock:
Hyvin oli kuitenkin mennyt ja ihan viksusti kulkeneet pieniä sivuteitä pitkin, yksi video mulle näytettiin jossa laskivat sillä raadolla erään lähistön ison mäen. Eivät kuulemma luottaneet jarruihin niin paljoa että olisivat riskeeranneet juipin ajoautoa, tyylikkäästi tommosella "keulattomalla" ja muutenkin puutteellisella autonhylsyllä meni mäki alas.

Kaiken tuon energian kun saisi tuottavan työhön. :lol: :lol:

EDIT: kävin tallissa kurkkimassa projektia, ja todentotta siellä on takanurkka siististi hitsailtua paikoilleen. Kyseessä siis takakontin lattiantasalla/takavalojen alla oleva nurkka-assembly johon kiinnittyy mm. takapuskuri. Noin 10cm konttiin päin lattiaa mukana.