Pätkä-Lantikka, Series 2a 1962, herätehankinta

[Jasu]

Kokeillaanpas miten muualta leikattu tarina kuvineen tänne uppoaa. Korjaillaan jos ei uppoa sovinnolla..:

Kesän peränvaihto-ohjelmaa...


Tämmöstä oli nelisen kuukautta takaperin, piti ennen lumentuloa punoa paikalleen, vaan nyt ehti lumi ensin. Onneks vain muutama sentti, eikä niin kuten tänään vuosi takaperin, eli reipas kymmensenttinen... Vähän viivästyi, kun tuli yllätysohjelmaa, eli Defe, C8 sekä Ooppeli, mut otinpa kuitenkin ennen oikeata talvea romut levälleen...


Tuommoisen virityksen tein irrotusta helpottamaan. Lattialla jo "perinteinen, avoin" perä, tunkissa kiinni Torsen. Aika kivasti tuli tuolla hallitusti murikka ilman hiekassa huuhtelua...


Ihan tuurilla sattui kartaanin laipan pulttien etäisyys samaksi tuon palkin kanssa. Ja Rättärin laipallinen kaksrivinen vaihteiston laakeri, laippa just sopiva kartaanin nivelen upotukseen...


Enempi asiaa osaava näkisi tuossa jo tulevan ongelmapaikan, itsellä otti vähän pitempään ensin löytää, ja sitten hoitaa toimivaksi. Perän säätömutterit, varsinkin oikeanpuoleinen, jää turhan ulos, sen verran näköjään mitoitus poikkeaa Range Rover/Defender/Discovery -murikan kohdalla Series -perään verrattuna. Useampi tovi meni ihmetellessä miksi ei mene kuin korjaamo-opuksessa, eli "laittaa paikalleen ja kiinnittää mutterit", rälläkkää ja vinkua banjo totteli ja sieltä sai kaivettua puuttuvan millin-parin lisätilan säätömuttereiden kohdille...


Siellä olisi jo uusi tiiviste oottamassa, tuli sitäkin irroteltua-kiinniteltyä varmaan toistakymmentä kertaa, murikkaa sovitellessa. Pikkasen oli vaikea tiirailla, mistä ottaa kiinni, kun ei tuonne oikein pää mahtunu sekaan, ja pimiääkin jo oli (salama hämää hienosti, ja kamera muutenkin, tuolla oikeasti mitään nähnyt)...


Tuollain kivasti sai tunkkivirityksellä tuotua murikkaa banjoa kohti, ja kun oli lopulta saanut veistelyt tehtyä, niin sittenpä tuokin solahti kuin manuaalissa. Vielä pitäs kiristellä kaikki kymmenen mutteria momenttiin, kiinnitellä kartaani takaisin sekä vetarit niin voisi käydä kokeilemassa tunnelmia. Siis että huomaako Torseenia normiajossa ollenkaan, tai jos nostaa vaikka toisen takapyörän ilmaan, ja että minkälaiset on jollotukset ihan itte säädetyn hammasvälyksen kanssa...

Ja niin, se kiva yllätys, se seuraavassa kuvatuksessa..:


Tuossa. Kuivaa. Tarkistin jakoaskin öljyn tilanteenkin, ei ollut puutosta, eikä lisääntynyt vaihteistoöljyn siirryttyä jakikseen. Onnistui siis tuon kartaanin laipan kiinnityksen tiivistäminen, miulle saapuessa oli aivan märkää tuolta sekä rummun sisältäkin ja laipan mutteri hitusen löysässä. Alkujaanhan siellä on mutterin alla huopatiiviste, jonka pitäisi pitää öljyt tuolla osastolla, tälläsin sinne uuden huovan ja pehmosena pysyvää tiivistemassaa kaveriks. Veikkaan että se massa on se taika tällä kertaa... Niin, ja jos eli kun mutteri alkaa löystyä, ni laipan juuresta pääsee sitten jakoaskin öljy kartaanijarrulle, kuulemma näissä on aina "öljytty rumpujarru" käsijarruna, vaan tämä on yllättäen pysynyt kuivana. On kyllä pyöräjarrutkin öljyttöminä pysyneet, sitäkin varoiteltiin että "aina ne vuotaa navan/akselin öljyt jarruille". Mitähän miä tein väärin noiden kanssa..?

******

Ja nyt sitten, kun tuolla on tullut jonkin verran ajeltua, niin ainakaan vielä ei ole alkanut vuotoja ilmetä. Ja se käytös, ei harmita. Piti tottakai käydä naapuritontin entisen rakennuksen montussa kokeilemassa, jyrkkää nousua hienossa hiekassa, jossa avoimella perällä neliveto kytkettynä ei hitaasti suostunut ylös asti nousemaan, pikkasen kun piti vauhtia niin kyllä siinä ylös mentiin. Vaan tällä muutoksella, eleetöntä sutimatonta ylösnousua hitaastikin ajaessa. Hämmentävä ero entiseen. Testiajoon löytyi sitten semmoinenkin paikka, missä oli hiekkaa toisen takapyörän alla ja jäätä toisen, niin siitäkin ihan kikkailematta ja enempiä sutimatta kyllä lähtee etenemään. Testiajot kahdeksan vuotiailla BFG-kopio -Ziarelli renkailla...

Muuten tuli perästä äänetön, mutta moottorilla jarrutellessa on pieni jurina mukana. Vedossa tai tasakaasuajossa ei mitään ylimääräisiä ääniä mukana, saanee olla tuommoisenaan ainakin tulevaan kesään asti...

Sitä jatkuvaa nelivetoa, siihen jäi kiva kutina Classicin ja P38:n kanssa ajellessa, ja nyt syksyllä 110 Defen myös. Seriekseen vaatisi hieman askartelua, keskitasauspyörästöllinen jakis ja etuvetareiden niveliksi jotain muuta kuin nykyratkaisu. Pihassa olisi odottamassa Defen etuakseli jossa Torsen paikallaan, sekin olisi jo mennyt tähän vaan kun sen vetarit on 36-spline eikä 10-spline. Koko akselikin olisi jo alla, vaan kun ei taida ihan sopia ohjausvipuset lehtijousien kanssa, ja on akselikin aika paljon leveämpi mitä Serieksen oma, tulisi pyörät aika paljon pyöränkoteloista ulos...

Onhan se jatkuva neliveto ihan erilainen käytökseltään, että sen kanssa pitää olla toisella tavalla hereillä. Vaan ei tuo pätkä ihan arvaamaton ole takavetosena liukkaalla, tuppaa sopivassa tilanteessa pyörähtää paljon nopeammin mitä ehtii rattia pyöritellä, joka on vieläpä kovin tahmeaa kunnon pakkasissa. Jotain -22 lukemissa pääsi yllättämään, renkaat ei pitäneet juuri mitään (Nordman, menettää näköjään pidon -20 tietämillä, nastat ei kaikkeen vaan pysty) ja vaseliini oli aika jäykkää, perä oli menosuunnassa risteyksessä vaikkei vauhtia ollut juuri kävelyvauhtia enempää, ei vaan ehtinyt pyörittää ohjausta. Onneksi oli takana tullut varautunut liukkauteen, kehuttiin sitten keliä hetkeä myöhemmin kaupan parkkipaikalla...