all-terrain-renkaista

[solihull]

Sohjon kanssa ei auta kuin hyvät ja riittävän kapeat renkaat. Sekä oikea tilannenopeus. Oikean polkimen painaminen ainoastaan saattaa hieman auttaa, jos olisi 100 hv voimaa reservissä...vaan kun ei ole. Ja silloinkin pitää olla varma, että homma onnistuu, ettei rytise vieläkin kovempaa.

Juuri nastarenkaan paras puoli on pikkuteillä, joissa on väärään suuntaan kallistuvia mutkia. Nastat ovat pelastaneet useammin kuin kerran tällaisilla teillä. Kyllä isoilla teillä pääasiassa pääsee vaikka kesäkumeilla kun saa vaan ajaa suoraan. Ja taajamissa voi ajaa hissukseen ja varovasti. Mutta kun ajaa päivittäin huonosti hoidettuja sivuteitä, niin ei viitsisi pitkiä matkoja ajaa kieli keskellä suuta ja "körötellä" todella varovasti, jos mahdollista on turvallisesti nostaa edes hieman nopeutta nastojen kanssa. Ja huomattu on miten petollinen RR on liukkaalla. Kyllähän se toki aika helposti silti takapäällä varoittelee, että vauhtia on liikaa. Mutta siitä on hyvin pieni matka "irtiottoon". Monilla pitkäakselivälisillä henkilöautoilla pieni perän irtoilu ei talviliukkaalla ole sellainen vaaramomentti, sillä ajokäytös on paljon maasturia vakaampi. En tosin yllytä tällaiseen kaahaamiseen. Tassut tiessä kiinni, niin on turvallisesti perillä.

Kyllä nämä kaikki yhtäpuuta olevat nelivetorakenteet, korkea painopiste, hidas ohjaus ja isomassa ovat liukkailla todellinen ongelmavyyhti. Kyllä hyvä ja iso henkilöauto on talven liukkailla paljon maasturia parempi ja turvallisempi kulkine. Potkukelkka on toki omaa luokkaansa niissä oloissa.

Yhtenä pirunmoisena ongelmana ainakin koen emännän Scenicissä tuon luistoneston (ei ajonvakautus). Kun etupyörä älyää sutivansa, jarruttaa koneaivo pyörän pyörimistä jarruttamalla. Aivan perseestä se systeemi talviliukkaalla. Kun ajaa kaarteessa ja jos perä irtoaa vähänkin, niin aivolaatikko painaa etujarrua. Ja sen jälkeen onkin ohjaamo hetken täynnä käsiä. Ihan p....a systeemi.

TT