Rufína. Series 3 vm.1974 88" diesel.

[series3kalle]

Tarina Offikärpäsen puremasta jatkuu! Niinhän siinä tietysti pääsi heti ekoista maastoajokerroista käymään...!

En muista oliko enää samana päivänä vai seuraavana, mutta jotenkin jäi päälle tuo maastoajelun harjouttelukipinä....

Pöräytin serieksen käyntiin työpäivän jälkeen ja päätin suunnata keltasen Valmetin (700) tekemälle oikopolulle keinolammenrantaan pumppupaikalle, joka sijaitsi maatilan pihapiirin reunalla. Oikopolku oli siis nuoren vesakon läpi pellonreunasta tehty metsätie loivahkoa rinnettä ylös keinolammen reunavallin päälle.
Pihan sepeliosuudelta ohjastin kyntöpellolle ja edellisestä pellonvalloituksesta oppineena tiesin, että jos tuo on vähänkään niin lipokasta kuin edellisellä kerralla, niin vauhdilla on mentävä.
No liukasta oli! Rufína selvisi... -melkein-... pois kyntöpellolta. Viimeinen este, -eli ihan pellon reunassa ollut salakavala kyntövako-, yhdistettynä siihen traktoriuralle pieneen mäkeen nousu torppasi etenemisen. Siihen jäi. Eikä liikkunut kumpaankaan suuntaan! Yhtään. Kyllä muuten harmitti!
Ensimmäinen karu kosketus tuli tässä kohtaa siihen, miten tyhmästi auton tasauspyörästö toimii! En voinut millään käsittää miksi hemmetissä kaksi ristikkäistä pyörää vaan lepäilee auttamatta yhtään mitään, kun kaksi muuta pyörää yrittää saattaa auton pois kiipelistä! Luulin maastureita nelipyörävetoisiksi!  Lisäksi päähän syttyi kiivas ostointo: Kunnon maastorenkaat on ihan pakko hankkia! Eihän nuo kuorma-autokuvioiset pidä yhtään mitään tosipaikan tullen! ...ja lukkoakselit....ja ja ja....

Serkkupoika tuli hätiin. 805 Valmetti kun pistettiin vetämään, niin Rufína siirtyi ihan kiltisi metsäuran päähän narun jatkeena. Siitä pääsikin jo sitten taas ajamisen makuun! Helpohkoa uraahan tuo oli, mutta siinä kun series kiltisti eteni,  niin harmituskin sitten hieman hälveni...