WWW 
Haku
Jäsenet
Kalenteri
Apuja
Portaali
03-11-2012, 07:24
Tämä ei nyt varsinaisesti ole mikään projekti vaan enemmänkin päiväkirja Range Rover harrastuksesta.
Ensin vähän taustaa autoharrastuksestani, joka alkoi 70-luvulla isän apupoikana omien autojen huolto- ja korjaustöissä. Ensimmäiset omat autoni 80-luvulla vaativat jatkuvaa askartelua, mutta ainoa varsinainen harrasteauto oli Triumph Herald vuodelta 1965, josta jouduin luopumaan lähtiessäni opiskelemaan. Koulun jälkeen 90-luvulla jonkinlaista tekemistä aiheutti käyttöautojen liikenteessä pitäminen, mutta 2000 luvulle tultaessa autojen ikä pieneni ja sen mukana niihin liittyvä tekeminenkin. Harrasteauton hankkiminen on ollut mielessä käytännössä aina ja nyt kun itsellä alkaa olla 50 mittarissa on vihdoinkin ollut mahdollisuus hankkia sellainen. Eli jonkin verran on tullut autojen kanssa touhuttua, mutta noviisihan tässä kuitenkin ollaan.
Ei ollut kyllä itsestään selvää, että päätyisin ostamaan Range Roverin. Lähinnä mielessä oli jokin pienempi auto kuten Triumph. Muut harrastukseni liittyvät aika paljon luontoon ja muutaman kerran sivuteille kiinnijääneenä aloin miettiä nelivetoauton ostamista. Pajerot yms. eivät oikein innostaneet ja keväällä 2011 tulin siihen tulokseen, että 88 Series III on ainoa oikea vaihtoehto. Seurasin jonkin aikaa myynti-ilmoituksia, mutta kaikki katsastetut autot olivat melko kalliita. Jossakin vaiheessa Range Rover alkoi kiinnostaa enemmän ja enemmän ja loppuvuodesta 2011 päätin, että ostan sellaisen.
Auton piti olla kaasutinkoneella ja manuaalilaatikolla sekä ehdottomasti katsastettu ja vielä halpa. Ostin tietysti ensimmäisen, joka täytti nämä ehdot. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan lyhyt koejo lämpimäksi ajetulla autolla pimeässä. Etukäteen mietitty tarjous pöytään ja kaupat tehtiin, kun kaveri lupasi vielä ajaa 250 km sen meille kotiin. Tämä tapahtui helmikuun lopulla 2012. Tänä päivänä se on edelleenkin ainoa Range, jolla olen ikinä ajanut. Myöhemmin huomasin, että autosta oli käyty tälläkin foorumilla keskustelua.
Maalipinta on huono, mutta eipä ole piilossa mitään pehmeetä. Takaluukku ja takakulmat on korjauskelvottomat. Sisältä auto on kohtuu ehjä ja muutenkin se on alkuperäiskunnossa. Tekniikka toimii ja parkkipaikalle ei jää mitään läikkiä. Voimansiirto pitää vähän ääntä ja kylmänä on vaikea saada kakkosta päälle. Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin ollut tyytyväinen hankintaan.
Tarkoitus on kirjoitella vielä jälkikäteen, mitä tämän kanssa on tullut touhuttua tähän asti ja sitten päivitellä jatkossa juttuja.
Ensin vähän taustaa autoharrastuksestani, joka alkoi 70-luvulla isän apupoikana omien autojen huolto- ja korjaustöissä. Ensimmäiset omat autoni 80-luvulla vaativat jatkuvaa askartelua, mutta ainoa varsinainen harrasteauto oli Triumph Herald vuodelta 1965, josta jouduin luopumaan lähtiessäni opiskelemaan. Koulun jälkeen 90-luvulla jonkinlaista tekemistä aiheutti käyttöautojen liikenteessä pitäminen, mutta 2000 luvulle tultaessa autojen ikä pieneni ja sen mukana niihin liittyvä tekeminenkin. Harrasteauton hankkiminen on ollut mielessä käytännössä aina ja nyt kun itsellä alkaa olla 50 mittarissa on vihdoinkin ollut mahdollisuus hankkia sellainen. Eli jonkin verran on tullut autojen kanssa touhuttua, mutta noviisihan tässä kuitenkin ollaan.
Ei ollut kyllä itsestään selvää, että päätyisin ostamaan Range Roverin. Lähinnä mielessä oli jokin pienempi auto kuten Triumph. Muut harrastukseni liittyvät aika paljon luontoon ja muutaman kerran sivuteille kiinnijääneenä aloin miettiä nelivetoauton ostamista. Pajerot yms. eivät oikein innostaneet ja keväällä 2011 tulin siihen tulokseen, että 88 Series III on ainoa oikea vaihtoehto. Seurasin jonkin aikaa myynti-ilmoituksia, mutta kaikki katsastetut autot olivat melko kalliita. Jossakin vaiheessa Range Rover alkoi kiinnostaa enemmän ja enemmän ja loppuvuodesta 2011 päätin, että ostan sellaisen.
Auton piti olla kaasutinkoneella ja manuaalilaatikolla sekä ehdottomasti katsastettu ja vielä halpa. Ostin tietysti ensimmäisen, joka täytti nämä ehdot. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan lyhyt koejo lämpimäksi ajetulla autolla pimeässä. Etukäteen mietitty tarjous pöytään ja kaupat tehtiin, kun kaveri lupasi vielä ajaa 250 km sen meille kotiin. Tämä tapahtui helmikuun lopulla 2012. Tänä päivänä se on edelleenkin ainoa Range, jolla olen ikinä ajanut. Myöhemmin huomasin, että autosta oli käyty tälläkin foorumilla keskustelua.
Maalipinta on huono, mutta eipä ole piilossa mitään pehmeetä. Takaluukku ja takakulmat on korjauskelvottomat. Sisältä auto on kohtuu ehjä ja muutenkin se on alkuperäiskunnossa. Tekniikka toimii ja parkkipaikalle ei jää mitään läikkiä. Voimansiirto pitää vähän ääntä ja kylmänä on vaikea saada kakkosta päälle. Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin ollut tyytyväinen hankintaan.
Tarkoitus on kirjoitella vielä jälkikäteen, mitä tämän kanssa on tullut touhuttua tähän asti ja sitten päivitellä jatkossa juttuja.