Pätkä-Lantikka, Series 2a 1962, herätehankinta

[Jasu]

Taidanpa kurkistaa seuraavaksi kaasariin, että paljonko sitä hilettä on siellä, sakkakupista ja filtteristä huolimatta...

Aamusella lähdettiin pikkuapinan kanssa kohti eskaria, käännyttin jo kotiportailla takaisin kun vettä tuli aika sujuvasti ihan maahan asti. Takapihalla Series odotteli malttamattomana, ja mitä onnellisena putsatusta polttoainejärjestelmästä, joten ei muutaku avaimia kohti virtalukkoa. Kerrasta pörisemään, kuten hyväkäytöksisen keksinnön pitääkin. Hienosti toimi ekan viiskytä metriä, eli ekaan risteykseen, siitä loivasti alamäkeen ja aika pikaseen alkoi temppuilu. Hukkasi käynnin totaalisesti, ryypyllä sai hieman eloa, mutta lopulta viimeinen pätkä tuli ajettua starttimoottorin voimin...

Tästähän siis tuli hypriidi, kun liikuttiin sekä pensan että sähkön voimalla... :lol:

Mitäpä tuossa sit muuta keksi, kuin kiekon kanssa parkkiin, ja saapasta toisen eteen. Melkein puolivälissä sentään jo oltiin, tätä huikeaa 700 metrin matkaa. Menee se matka kävellenkin, eikä sitä sadetta huomaa kun harmitus vie ajatukset muualle. Päästiin aikanaan perille, vaan eipä aikaakaan kun tämä sankari on jo selostanut pihalla parille ohjaajalle ja muutamalle kaverille tapahtuneen, vaikka sisälle pitikin mennä. Sinnekin päästiin aikanaan, josta sitten takaisin kohti Lantikkaa, nyt jo takki läpimärkänä. Toiveet ei kovin korkealla olleet, ajatus oli jo selvittänyt jotta minkälaisella tilapäistankilla sitä ajelisi kotiin...

Päätin kuitenkin kokeilla vielä, kun ensin olin kurkistanut konesaliin että miltäpä siellä näyttää, ihan perinteisesti avaimesta käyntiin. Ja vielä mitä, käy kuin se legendaarinen Sveitsiläinen kello. Ei niin mitään empimisiä, liekö se vähäinen lämpö mitä ehdittiin alkumatkan bensanpoltosta aikaansaada, tehnyt taikojaan? Tuosta sitten varovasti tielle, ja hymy korvissa kotia kohti, kunnes hetki ennen risteystä keksi taas alkaa oireilunsa. Kuitenkin isommin taistelematta (parin uudelleenkäynnistyksen taktiikalla) tallin oven eteen, ja siihen röpöttelemään sen aikaa että sai talliin tilaa. Nätisti mokoma taas käy siinä, eikä mitään hämärää talliin ajaessa...

Villit epäilykset, tankissa on vielä vettä, eikä se oikein sillä käy. Tai sitten sitä sakkaa vielä, joka lähtee liikkeelle kun pätkän ajaa, ja laskeutuu takaisin pohjalle seisoessaan. Sakkakuppi ei äkkivilkaisulla näyttänyt sisältävän kovinkaan tiivistä kamaa, eikä kaasarin vieressä olevan filtterin sisältökään pahalta näyttänyt. No, antaa tovin rauhoittua, eli pölyn laskeutua, ja sitten voisi kokeilla vaikka irtosäiliöllä käyntiin ja letkusta kampetta kannuun, tutkii sitten vähän tarkemmin että mitä sieltä tällä kertaa letkua pitkin tulee...

Onneksi on tuo sisätila, ettei tarvitse tuolla peri-Brittiläisessä säässä ropata...