Pätkä-Lantikka, Series 2a 1962, herätehankinta

[AVRO]

Nämä liikekitkan mittaukset on hupaisia. Joku puusilmäinen, yhdellä sellaisella varustettu, saa ohjeita tiukkaan tulkitessaan mittailla vaikka koko päivän eikä tule hyvää. (EN tarkoita ketään tässä ketjussa)
Suolakaivoksen lentovehkeisssä on joitakin kohteita joista mittaillaan mullinsilmälaakeroinnin liikekitkaa, erityisesti yksi kohde on ylitse muiden. Hydrauliaktuaattorin alapään laakerointi, siinä on reipas mullinsilmäkuula ja kaksi erillisestä kapeaa ulkokehään, tämän laakeroinnin kitkaa säädetään kiristämällä/löysäämällä. Säätö on mallia: jos liikahti niin meni yli/ali... digitaalisella vetovaakalla mitataan, noin 30cm tanko laakerin keskireikään tökättynä. Ok, hommaa ei helpota se että laakerin liikevara on tosi pieni. Kun tanko nytkähtää liikkeelle on jo kiire ehtiä katsomaan sitä liikekitkaa ennen kuin liikealue on käytetty.
Tämä on semmoinen homma että saa mittailla vaikka koko päivän jos haluaa saada arvon joka on esim. täysin toleranssin keskellä. Vaikeusastetta lisää tietysti se että laakerin kiristävä "mutteri" lukitaan toisella "mutterilla" jonka loppukiristys vaikuttaa siihen säätömutterin säätöön. Tässä pitää olla se näppituntuma jolla osaa ottaa sen loppukiristyksen huomioon. Joka tietysti on varsinaista säätöarvoa löysäävä koska rakenne on sellainen.

Eikä tätä saa jättää löysäksi koska ko. laakeri löystyy käytössä, eikä toisaalta liian kireäksikään. Käytetty, muuten hyvä laakeri voi olla täysin mahdoton saada säädettyä koska se tuppaa värisyttämään kitkamittaa. Myös uusi laakeri voi olla todella työläs saada oikealle alueelle.
Tässä on hyväksi havaittu tapa, kaksi ukkoa tekee. Toinen on vaakan käyttäjä, toinen kyttää lukemia silmäm*na kovana ja juuri ennen mittausta jumppaa laakeria sillä mittatangolla kuin mummo puuroa. :lol:

Kun aamulla aloitat kolmen aktuaattorin laakeroinnin tarkastuksen/huollon, ei tarvitse miettiä mitä tekee sen päivää. Ja näiden huolto on aina: pura kokonaan -> joutuu säätämään kitkan vaikka se olisi alussa ok.