Pätkä-Lantikka, Series 2a 1962, herätehankinta

[Jasu]

SImpukka oli kyllä aika simppeli käydä läpi, eikä korjaussarjat ihan pahasti taida maksaa. Omaan tosin menin paikasta, jossa ei edes aitaa ylitettäväksi ollut, eli purku, putsaus, kasaus liimamassalla sekä paperitiivisteet itse naputellen, ja ihan hyvä sekä välyksetön tuosta tuli. Ja sillai sopivasti vuotava, kerran-pari vuoteen laittaa vähän lisää öljyä niin ei edes kuivaksi ole mennyt...

Rajoja vähän tuli haettua. Silmä kertoo jotain, ja sit lapioidaan...

Eihän nuo katurenkaat, vaikkakin kovin vähän ajetut, piisaa mihinkään kun umpihankeen lähtee kahlaamaan. Meinasin vähän varmistella "lentokenttää" kuntoon, ja vähän matkaa tepastellen tuntu ihan hyvältä. Entiset ajouratkin vielä etäisesti näkyi, niihin tähtäämään siis... Hyvin eteni vielä alamäkeen, tasaisella alkoi vauhti hiipua vähän turhankin hätäseen, pysähtyessä pakkia pesään ja kytkintä ylös. Siihen istahti, eikä enää kumpaankaan suuntaan lähtenyt...

Onneksi otin lapion mukaan, sillä sai kaivettua pyörien etu- ja takapuolelta pahimmat pois, ja uutta yritystä. Hyvin taas eteni, kun sai pysymään entisellä tampatulla jäljellä, vaan kun siitä putosi niin taas lapioimaan... Muutamaan kertaan tamppasi alleen kivan kerroksen, että kaikki pyörät suttas joutavaa kun ei ylettänyt kunnolla edes lumeen. Sitä olikin kiva kaivaa lapiolla rungon alta pois...

Lähti lopulta, ja reilu kymmenen yritystä takaperin nyt ylämäkeen, aina kun putosi tampatulta niin siihen hyytyi, suuntakin oli auravallia kohden tuolloin. Ihan viimeiseksi vielä meinasi yrittää jumittua kinkareelle, tieltä tuonne pihalle laskeutuessa, mutta siitä tuli ylös kun antoi vaan renkaiden pyöriä...

Joo, ihan pahinta mallia tuo lumi tuommosille pieniuraisille renkaille, todennäkösesti olisi edennyt paremmin kun olis ollu Ziarellit alla, peukalon vahvuisilla urilla olevat BFG kopiot. Vaan ne on lumen alla, ja lujasti kiinni siellä. Jotain muuta kyllä kaipaisi näihin umpihankiajeluihin...

Vaan tulipahan ainakin lämmitettyä sekä moottorin että voimansiirron öljyt kunnolla...

Vähän meni hyvää lentoaikaa hukkaan tuossa, lähemmäksi tunti ennenkuin suostui hangesta takaisin tielle. Kopterin akkuihin sitten elektrooneja, ja testaamaan akkuparia jotka päästin liian tyhjiksi, verraten ehjään pariin. Ei onneksi eroja tuntunut löytyvän, eli tuskin pilasin niitä... Ja ei, en ajanut enää takaisin hankeen, vaan suosiolla jätin Pätkän liittymään parkkiin ja kannoin kamat "lentotoimialueelle", sisältäen just Pätkän kontinpohjan kokoisen vanerilevyn eli laskeutumisalustan. Tuo osuus meni hienosti, kertaakaan ei yrittänyt hakeutua luonnolliseen asentoonsa, vaan pysyi pystyssäkin. Mitä nyt yksi autorotaatioharjoitus meni vähän ohi, pari metriä laskeutumisalustasta sivuun pehmoseen hankeen... Ei vielä oikein osaa, niin opetellaan...