09-05-2025, 11:14
Maastoautoilu kiinnosti kovasti ja halu kokeilla Rufínaa oikeasti maastossa kasvoi. Vähän kyllä jännitti, koska tiedostin vaaran jäädä kiinni. Mitä teen jos jäänkin kiinni? Kokemusta oli tässä vaiheessa todella vähän ja pelastuskalusto aika olematonta...lapio, kirves ja isän halpa liianpieni käsitalja. Tha'ts about it. Mietin kovin missä pääsisi ja uskaltaisi vähän kokeilla, muuallakin kuin pienillä mäkisillä helpoilla mökkiteillä.
Keksin sitten eräänä päivänä että voisinhan vähän käydä kokeilemassa voimalinjojen alla vanhempieni lähellä! Hyvä idea! Lupiakaan ei tarvii kysyä keltään ajattelin. Siellä oli tietysti vaihtelevan haastava huoltoura, mitä pitkin linjoja saatettiin käydä tarkastamassa ja korjaamassa.
Tuumasta toimeen!
Vapaanapojen toiminta oli onneksi jo tiedossa ja ne lukitsin ajoissa. Siitä sitten vaan linjojen alle ja eteenpäin. Onneksi oli ollut aika kuivaa joten offireissu eteni aika mallikkaasti! Kallion nyppylöitä kierrellen reitti kulki ylös ja alas. Ajolinjojen ja alustan tutkailua,- varovainen ja tarkka luonne kun on-. Rufínassahan oli tuohon aikaan vielä ihan vakio alusta paksuine jousipakkoineen. Taisi olla edessä 11 lehteä ja takana 9. Alla oli nuo kaposet edellä mainitut Misukat 7.50R16 koossa.
Eteen tulikin sitten ensimmäinen kunnon vesilammikko! Pysähdyin sitä tutkailemaan. Se oli ehkä noin 20m pitkä kahden kallionyppylän väliin jäänyt loiva kuoppa, mihin vettä oli kertynyt. Epäröin. Koitin tuota tutkia saappaat jalassa kävellen ja lapiolla tökkien. Sitten rohkaisin mieleni! Ei muuta kun yli vaan. Ajelin suht hitaasti uria pitkin lammikkoon ja Rufína eteni ihan mallikkaasti jonkinmatkaa, kunnes vauhti alkoi hidastumaan pyörien sutiessa aina vaan enemmän...Ei Hittolainen! Siihen pysähtyi! Tämän tilanteen minä tiedänkin jo! Äkkiä pakki päälle! Kaasu pohjaan ja takaperin. Pääsin vähän matkaa. Hyvin tuttua... Eteenpäin kakkosvaihteella ja hieman enempi kaasua antaen. Sama juttu. Sitten päätin että taakseppäin pikkupuoli oli liian hidas, joten iso puoli päälle ja pakkia reippaalla kaasulla. Nyt ei oikeen edennyt yhtään niin hyvin kuin pikkupuolella hitaasti, kunnes tajusin mikä pielessä! Onneksi olin tutkinut nelivetovipuja ennakkoon oikein ajatuksella ja tajusin onneksi hätätilanteessakin että pelkkä takavetohan menee päälle, jos aluevaihtajan siirtää pikkupuolelta isolle! Keltainen "paniikki-nappula" oli siis lyötävä pohjaan. Hyvä. Nyt oli taas neliveto ja isolla puolella. Sitten uusi yritys ja kaasu pohjaan pakilla! Rufína lähti liikkeelle ja vimmatusti sutien nousi meeeelkein takaperin pois pinteestä! Siitä rohkaistuin heti sen verran paljon, että pistin pikkupuolen kolmosen pesään. Päätin vielä kokeilla kunnon hapella lutakosta läpi. Tilannekatsaus ja tarkka suunnitelma, jonka jälkeen uusi hyökkäys vesirännissä eteenpäin rapa roiskuen ja Misukat sutien. Vauhdilla mentiin ja läpi asti vaikka vauhti uhkaavasti hidastuikin juuri viime metrillä! Eka kunnon haaste ylitetty jumimatta! Jesss!
Keksin sitten eräänä päivänä että voisinhan vähän käydä kokeilemassa voimalinjojen alla vanhempieni lähellä! Hyvä idea! Lupiakaan ei tarvii kysyä keltään ajattelin. Siellä oli tietysti vaihtelevan haastava huoltoura, mitä pitkin linjoja saatettiin käydä tarkastamassa ja korjaamassa.
Tuumasta toimeen!
Vapaanapojen toiminta oli onneksi jo tiedossa ja ne lukitsin ajoissa. Siitä sitten vaan linjojen alle ja eteenpäin. Onneksi oli ollut aika kuivaa joten offireissu eteni aika mallikkaasti! Kallion nyppylöitä kierrellen reitti kulki ylös ja alas. Ajolinjojen ja alustan tutkailua,- varovainen ja tarkka luonne kun on-. Rufínassahan oli tuohon aikaan vielä ihan vakio alusta paksuine jousipakkoineen. Taisi olla edessä 11 lehteä ja takana 9. Alla oli nuo kaposet edellä mainitut Misukat 7.50R16 koossa.
Eteen tulikin sitten ensimmäinen kunnon vesilammikko! Pysähdyin sitä tutkailemaan. Se oli ehkä noin 20m pitkä kahden kallionyppylän väliin jäänyt loiva kuoppa, mihin vettä oli kertynyt. Epäröin. Koitin tuota tutkia saappaat jalassa kävellen ja lapiolla tökkien. Sitten rohkaisin mieleni! Ei muuta kun yli vaan. Ajelin suht hitaasti uria pitkin lammikkoon ja Rufína eteni ihan mallikkaasti jonkinmatkaa, kunnes vauhti alkoi hidastumaan pyörien sutiessa aina vaan enemmän...Ei Hittolainen! Siihen pysähtyi! Tämän tilanteen minä tiedänkin jo! Äkkiä pakki päälle! Kaasu pohjaan ja takaperin. Pääsin vähän matkaa. Hyvin tuttua... Eteenpäin kakkosvaihteella ja hieman enempi kaasua antaen. Sama juttu. Sitten päätin että taakseppäin pikkupuoli oli liian hidas, joten iso puoli päälle ja pakkia reippaalla kaasulla. Nyt ei oikeen edennyt yhtään niin hyvin kuin pikkupuolella hitaasti, kunnes tajusin mikä pielessä! Onneksi olin tutkinut nelivetovipuja ennakkoon oikein ajatuksella ja tajusin onneksi hätätilanteessakin että pelkkä takavetohan menee päälle, jos aluevaihtajan siirtää pikkupuolelta isolle! Keltainen "paniikki-nappula" oli siis lyötävä pohjaan. Hyvä. Nyt oli taas neliveto ja isolla puolella. Sitten uusi yritys ja kaasu pohjaan pakilla! Rufína lähti liikkeelle ja vimmatusti sutien nousi meeeelkein takaperin pois pinteestä! Siitä rohkaistuin heti sen verran paljon, että pistin pikkupuolen kolmosen pesään. Päätin vielä kokeilla kunnon hapella lutakosta läpi. Tilannekatsaus ja tarkka suunnitelma, jonka jälkeen uusi hyökkäys vesirännissä eteenpäin rapa roiskuen ja Misukat sutien. Vauhdilla mentiin ja läpi asti vaikka vauhti uhkaavasti hidastuikin juuri viime metrillä! Eka kunnon haaste ylitetty jumimatta! Jesss!
Ser 3 109" Van -76 200(t)di "Rubína"
Ser 3 88" STW -74 200(t)di "Rufína"

WWW
Haku
Jäsenet
Kalenteri
Apuja
Portaali
