16-12-2009, 01:20
Luulin jo liittyneeni joukkoon. Defessä lasissa 137tkm, eli eiköhän kohta olisi jo aika....
Näin kaikki tapahtui. Sunnuntaina tyhjeni akku, kun oli jäänyt työvalojen katkaisija väärään asentoon. Ja siis releen piti olla rikki. Taisi olla vain kosteutta, minkä raikas talvisää kuivattanut.
Noo kaapeleilla käyntiin. Tosin ennen sitä yritin avaimesta ja unohdin eberin päälle. No sehän sammui täystulilta virran puutteeseen. Sen piti olla siis tapahtumasarjan ensimmäinen tappio.
Tänään laitoin sitten auton taas uudestaan käyntiin pelkän hehkun voimin.
Naftapumppu piti todella pahaa ulinaa. Siirsin auton pikaliikkeellä talliin sulamaan, jossa se ei voinut siis pakkasta pidellä, kun siellä oli kaatopaikkakuorma peräkärryssä kyytiä odottamassa. Onkohan arvot nyt kohdallaan...
kaatiskuorma lämpimässä, defe yksin kylmässä ja pimeässä...
No niin, sulatteluiden jälkeen uudestaan käyntiin. Pumppu valittaa ja kakkua ei saatavilla, eli ei syttynyt poika enää.
Jälkiviisaana hätäensiapuuna laskin nyt polttoainesudattimen tyhjäksi ja ensin vielä letkulla kuumaa vettä ympärille sulatukseksi. Tämä siis siinä toivossa, että mahdolliset vedet pois linjasta jäätymästä. Tärisevin käsin ja tankin irroitusta jo suunnitellen väänsin tietenkin muovisen ruuvin katki. Ja suodattimellinen naftaa autotallin lattialle.
Tässäkohtaa oli pakko vetää henkeä... Tunnin päästä taas takaisin tilanteeseen. Rauhallisesti sopiva ruuvi tiivisteen kanssa filtterin pohjaan. Youtubesta mieleen tullut viiden kaasun painalluksen taktiikalla ilmat pois linjasta. Koneet yskähdellen käyntiin. Pumppu ei siis ollutkaan vielä luopunut tehtävästään. Pahalta se edelleen kuulosti, ei sellaiselta kuin ulkona, mutta pahalta.
Sitten oli vuorossa tietoinen riskinotto. Tallin ovi auki, pimeää ja pakkasta uhmaten helevetin kyytiä kylmälle - siis kirjaimellisesti - kylmälle nesteelle hakemaan 53 litraa talvilaatua tankkiin.
Ja kuinka ollakkaan punpun ääni madaltui hiljalleen oktaavin ja pelko öiselle tielle jäämisestä kaikkosi mielestä. Onnellisuuden kruunasi vielä eberin napsauttaminen päälle. Suuttimista rupesi virtaamaan lämmintä kabiiniin ja kuuntelu kurkistus auton alle kertoi liekistä puhinan ja napsutuksen säestämänä.
Nyt siis päädyn päätelmään, että kaikki johtuikin vain kesäkiisselistä tankissa ? En muista monta viikkoa sitten, tai missä kiesi on viimeksi saanut pistoolia.... Joskus kuitenkin jossain - sen tiedän.
Sen, kuinka paljon lähemmäs pumpun vaihdon edellä kuvattu tapahtumasarja toikaan, kerrotaan vasta seuraavissa numeroissa. Stay tuned !
Sen mihin tällä opettavaisella tarinalla oikeastaan pyrin, voi kiteyttää seuraavaan lauseeseen : "Löytyisiköhän Antin pajalta Turun suunnalta muovista ruuvia pa-filtterin pohjaan?" Satun olemaan siellä Haminoilla huomenissa...
Näin kaikki tapahtui. Sunnuntaina tyhjeni akku, kun oli jäänyt työvalojen katkaisija väärään asentoon. Ja siis releen piti olla rikki. Taisi olla vain kosteutta, minkä raikas talvisää kuivattanut.
Noo kaapeleilla käyntiin. Tosin ennen sitä yritin avaimesta ja unohdin eberin päälle. No sehän sammui täystulilta virran puutteeseen. Sen piti olla siis tapahtumasarjan ensimmäinen tappio.
Tänään laitoin sitten auton taas uudestaan käyntiin pelkän hehkun voimin.
Naftapumppu piti todella pahaa ulinaa. Siirsin auton pikaliikkeellä talliin sulamaan, jossa se ei voinut siis pakkasta pidellä, kun siellä oli kaatopaikkakuorma peräkärryssä kyytiä odottamassa. Onkohan arvot nyt kohdallaan...
kaatiskuorma lämpimässä, defe yksin kylmässä ja pimeässä...No niin, sulatteluiden jälkeen uudestaan käyntiin. Pumppu valittaa ja kakkua ei saatavilla, eli ei syttynyt poika enää.
Jälkiviisaana hätäensiapuuna laskin nyt polttoainesudattimen tyhjäksi ja ensin vielä letkulla kuumaa vettä ympärille sulatukseksi. Tämä siis siinä toivossa, että mahdolliset vedet pois linjasta jäätymästä. Tärisevin käsin ja tankin irroitusta jo suunnitellen väänsin tietenkin muovisen ruuvin katki. Ja suodattimellinen naftaa autotallin lattialle.
Tässäkohtaa oli pakko vetää henkeä... Tunnin päästä taas takaisin tilanteeseen. Rauhallisesti sopiva ruuvi tiivisteen kanssa filtterin pohjaan. Youtubesta mieleen tullut viiden kaasun painalluksen taktiikalla ilmat pois linjasta. Koneet yskähdellen käyntiin. Pumppu ei siis ollutkaan vielä luopunut tehtävästään. Pahalta se edelleen kuulosti, ei sellaiselta kuin ulkona, mutta pahalta.
Sitten oli vuorossa tietoinen riskinotto. Tallin ovi auki, pimeää ja pakkasta uhmaten helevetin kyytiä kylmälle - siis kirjaimellisesti - kylmälle nesteelle hakemaan 53 litraa talvilaatua tankkiin.
Ja kuinka ollakkaan punpun ääni madaltui hiljalleen oktaavin ja pelko öiselle tielle jäämisestä kaikkosi mielestä. Onnellisuuden kruunasi vielä eberin napsauttaminen päälle. Suuttimista rupesi virtaamaan lämmintä kabiiniin ja kuuntelu kurkistus auton alle kertoi liekistä puhinan ja napsutuksen säestämänä.
Nyt siis päädyn päätelmään, että kaikki johtuikin vain kesäkiisselistä tankissa ? En muista monta viikkoa sitten, tai missä kiesi on viimeksi saanut pistoolia.... Joskus kuitenkin jossain - sen tiedän.
Sen, kuinka paljon lähemmäs pumpun vaihdon edellä kuvattu tapahtumasarja toikaan, kerrotaan vasta seuraavissa numeroissa. Stay tuned !
Sen mihin tällä opettavaisella tarinalla oikeastaan pyrin, voi kiteyttää seuraavaan lauseeseen : "Löytyisiköhän Antin pajalta Turun suunnalta muovista ruuvia pa-filtterin pohjaan?" Satun olemaan siellä Haminoilla huomenissa...
FL2 S A - 07
Husse TE450

WWW
Haku
Jäsenet
Kalenteri
Apuja
Portaali
