WWW 
Haku
Jäsenet
Kalenteri
Apuja
Portaali
28-02-2013, 12:40
Terve.
Päädyin sitten tänne projektini parissa. Alunperin tarkoitus oli rakentaa sähköauto. Se venyy helposti ikuisuusprojektiksi, ei niinkään tekniikan kuin rakennusmääräysten vuoksi.
Kun ei ollut mahdollista seisottaa rakenteilla olevaa autoa tallissa, aloin ajatella hybridiä. Nelivetoista autoa josta takaveto muutettaisiin sähkömoottorille. Teknisesti ei kovin hankala, mutta muutama rajoite aihiolle tuli:
No sitten muuten tarkoitukseen sopiva 1,8 K + manuaali ei taas normaalissa kakkosauton käytössä niin houkutellut. Ei siis voiman puutteen takia, ihan muuten päätin sen kiertää
Dieselit tuolta ajalta on ajettu ~500000, ei houkuta nekään. Plus hybridille lankeava käyttövoimavero on dieselille paljon suurempi kuin bensaversiolle.
Hankin sitten tämän Freelander KV6 automaatin, vuodelta 2001. Ajettu kaikki 158000km. Tosin ihmekös se on tuolla kulutuksella. Kuinka 2000-luvulla on pystytty tekemään auto jolle valmista ihan pokkana ilmoittaa kaupunkikulutukseksi 17L/100 ?
Muutenkin tuntuu oudolta 2,5L V6, jossa ei ole vääntöä kuin 240 Nm ja sekin 4000rpm. Käytännössä 1600kg auto tuntuu varsin voimattomalta. Luulen jotta pienemmällä huipputeholla ja alemmas lasketulla huippuväännöllä käytännön ajo olisi mukavampaa.
Mutta kantavuus ja melkoiseksi yllätyksekseni ruosteettomuus oli plussaa.
Ja iloisin yllätys (joka olisi toki pitänyt tajuta jo kättelyssä) on Land Roverien rakentamiskulttuuri. Niistä saa tietoa varsin hyvin.
Toki Freelander ei ole "oikea" lantikka, itsekantavalla korilla kun on. Ja se vaikeuttaa rakentamista olennaisesti. Pohjalevyä ei saa muokata käytännössä ollenkaan, jopa kaapelien läpiviennit pitäisi vahvistaa.
Mutta tällä mennään. Ja autoa voi käyttää päivittäisenä kakkosautona.
Päädyin sitten tänne projektini parissa. Alunperin tarkoitus oli rakentaa sähköauto. Se venyy helposti ikuisuusprojektiksi, ei niinkään tekniikan kuin rakennusmääräysten vuoksi.
Kun ei ollut mahdollista seisottaa rakenteilla olevaa autoa tallissa, aloin ajatella hybridiä. Nelivetoista autoa josta takaveto muutettaisiin sähkömoottorille. Teknisesti ei kovin hankala, mutta muutama rajoite aihiolle tuli:
- - oltava ennen 1.10.2002 käyttöönotettu (EMC-testi on turhan kallis)
- kantavuutta riittävästi jotta ~250 kg jälkeen säilyy vähintään nelipaikkaisena
- ollakseen noin vanha raato, ei kannata ruosteiseen aihioon paljon uhrata
- suht järjellisen hintainen
- autossa on ilmastointi
No sitten muuten tarkoitukseen sopiva 1,8 K + manuaali ei taas normaalissa kakkosauton käytössä niin houkutellut. Ei siis voiman puutteen takia, ihan muuten päätin sen kiertää
Dieselit tuolta ajalta on ajettu ~500000, ei houkuta nekään. Plus hybridille lankeava käyttövoimavero on dieselille paljon suurempi kuin bensaversiolle.
Hankin sitten tämän Freelander KV6 automaatin, vuodelta 2001. Ajettu kaikki 158000km. Tosin ihmekös se on tuolla kulutuksella. Kuinka 2000-luvulla on pystytty tekemään auto jolle valmista ihan pokkana ilmoittaa kaupunkikulutukseksi 17L/100 ?
Muutenkin tuntuu oudolta 2,5L V6, jossa ei ole vääntöä kuin 240 Nm ja sekin 4000rpm. Käytännössä 1600kg auto tuntuu varsin voimattomalta. Luulen jotta pienemmällä huipputeholla ja alemmas lasketulla huippuväännöllä käytännön ajo olisi mukavampaa.
Mutta kantavuus ja melkoiseksi yllätyksekseni ruosteettomuus oli plussaa.
Ja iloisin yllätys (joka olisi toki pitänyt tajuta jo kättelyssä) on Land Roverien rakentamiskulttuuri. Niistä saa tietoa varsin hyvin.
Toki Freelander ei ole "oikea" lantikka, itsekantavalla korilla kun on. Ja se vaikeuttaa rakentamista olennaisesti. Pohjalevyä ei saa muokata käytännössä ollenkaan, jopa kaapelien läpiviennit pitäisi vahvistaa.
Mutta tällä mennään. Ja autoa voi käyttää päivittäisenä kakkosautona.