Rufína. Series 3 vm.1974 88" diesel.

[series3kalle]

Vuosi oli 1998. Kävimme lukiota ja hyvä kaverini oli juuri saanut ajokortin. Koulussa oli sopivasti urheilupäivä. Muutamasta vaihtoehdosta valitsimme päivän ohjelmaksi polkupyöräreissun Virkkalasta Mustion Linnan maisemiin. Aamu alkoikin sitten  pikku lämmittelyllä, joka oli pyräys ensin kotoa koululle fillarilla, eli n.18km. Sieltä sitten koulun ohjaamaa toimintaa päivän verran ja se taittuikin mukavasti pyöräillen Mustiolle ja takasin. 
Koulun jälkeen meillä oli kaverin kanssa jo aika kova  autokuume, joten suunnitelmiemme mukaan pyöräilimme sitten katsastamaan Lohjanharjun kaikki autoliikkeet!
Tuolla reissulla poikkesimme ja katsastimme autotarjonnan autoliikkeiden edullisemmasta päästä, eli vaihtoehtoja ei ollut liikaa....oikeastaan ei kauhean montaa... Lopulta olimmekin passelisti Offroadcenterin/Laatuautojen pihalla!
Tuolla hintahaarukka oli kyllä aivan yli kaverini budjetin, mutta silmiin pisti kuitenkin tosimakea series 3 109" STW! Kaverilleni tunnusomaisesti ihan pokkana vaan pyytämään josko tuon saisi koeajaa, sen verran erikoinen ja räyhäkkä peli kun vaikutti olevan! No, autoliikkeen omistaja katsoi meitä hetken ja vaikeni....vähän nihkeän oloinen oli ilmapiiri...., mutta myöntyi kuitenkin onneksemme antamaan seriesken kaverilleni koeajettavaksi! 
Siitäkös riemastuttiin! 
Ohjaamon vivustoja kun oltiin siinä hetki käyty läpi, oli aika. Kone tulille ja eikun matkaan! 
Ajoimme pikku lenkin Lohjanharjua kulkevaa tietä pitkin kohti Nummelaa, mutta käännyimme aika äkkiä oikealle pienemmälle tielle. Ihmeteltiin siinä kulkupelimme olemusta, ja tottakai kaverini yllättäen keksi että pitäähän tuota nyt vähän maastonpuolellakin kokeilla....!!!  No onneksi ei sentään ihan suoraan suohon sitä viety, mutta äkkiäkös siitä löytyi kuitenkin tieltä poikkeava helpohko polku ajettavaksi.... Muistelisin että tuossa kohtaa olisimme arponeet noita vaihdekeppejä ja pähkäilleet miten ihmeessä nelivedon saa päälle. Hidas puoli löytyi, joten ei muutakun sukellus offin maailmaan!  Pikkunen risuja kasvava oikotiehän tuo oli metsän läpi jonkin hallin pihaan, mistä sitten aika äkkiä hakeuduimme isommalle tielle ja poistuimme paikalta. Olisikohan tuolta hallista saattanut joku tulla meille jopa äkäsesti viittoilemaan..... Paluumatka hitaalla nelivedolla oli vähän hidasta , mutta pääsimme takasin Offroadcenterin pihaan! Kaikki hyvin, ei vaurioita ja todella hienoa elämystä rikkaampana! Hymy korvissa polkupyörällä sitten takasin kotia kohti autoista haaveillen....Vähän päälle 100km siinä tuli sinäpäivänä mankeloitua....