Rover Ystävät ry Keskustelupalsta

series3kalle post_id=110178 time=1593033321 user_id=219 Wrote:Ei pidä, eikä kuulukkaan pitää... :mrgreen: ABS oli alunperin vahingossa Land Roverin keksintö... :lol: 8)

Seisottaa tarpeeksi pitkään, niin ottaa kyllä, oma eka kolmossarjalainen oli seisonut pitkään ja kun sain koneen henkiin ja ajelin ekat testit kotipihalla/-tiellä, niin jarrut nappasi niin hyvin, että meinas olla nenä tuulilasissa :mrgreen: . Ihmettelinkin täällä palstalla tuolla omassa projektitopicissa silloin, että ottaapas napakasti vai onkohan siinä jotain vikaa jarruissa kun on niin tehokkaat :lol:

Posti yllätti, eilen ennen puolta päivää Kimmolle soitin ja stefan tilasin, tänään oli ennen puolta päivää postilaatikossa oikea osa. Vaikka olikin kertaluokkaa hinnakkaampi mitä suoraan Saarelta olisi ollut, niin ihan tämmöiseen aikatauluun ei olisi sieltä ehtinyt, joten tämmöisestä palvelusta ilolla maksaakin..!

Aikani kuluksi tuossa vielä putsailin palikat, prässillä lähti entinen stefa helposti irti, ja uusi meni paikalleen taistelematta. Mutasuojan kun otti pois, niin näki hyvin mitä tapahtuu. Ja prässillä sitten mutasuojakin takaisin...

Tuolla aiemmin kummastelin eri paksuisten holkkien suhteen, selvisi kun käväisi työntömitan kanssa ihmettelemässä akselistoja. Näkyy pinionakselikin olevan sen saman kahdeksan milliä pitempi mitä holkki oli paksumpi, miksi noin, sitä ei varaosaopus suoriltaan osannut kertoa. On kyllä hitusen uudempi tuo irrallinen akseli, ja 109" yksilöstä, selittäisikö jompikumpi tai molemmat tuon..?

Kirjaa katselin, ja se väittäisi että eteen ja taakse tulisi sama pinion- ja lautaspyörä. Toisin kuin vaikka Rangessa, jossa on hampaiden vinoutumat eripäin eri päissä. Tuosta sitten tulikin tehtyä nopea johtopäätös että taidanpa suolistaa tuon irrallisen etuakseliston, ja tutkia sen perän kunnon, ainakin ensituntumalla on paljon pienemmät välykset, jospa siis kunnostaisi siitä perämurkulan tähän pätkään. Ehkä etumurikka on selvinnyt elämässään muutenkin helpommalla, pyöriessään joutavaa valtaosan ajoista..? Olisiko tuolle ettei ole eripäin vinoudet, selitys sillä että Rangessa kun on, ja siinä on jatkuva neliveto, niin tämmöisessä kytkettävässä olisikin parempi ettei vinoutumat ole toisinpäin..?

Ihan on kyllä lämmin punoa osia takaisin tuolla pihalla, katos estää suoran pahteen, mitä nyt alla temutessa tuntuu nilkkoja polttavan kun aurinko suoraan niihin paistaa. Bräkleen haihtuu aika vauhdilla, eikä taida tiivisteliimankaan kuivumista kauaa tarvita odotella. Jokohan sinne kohta arvaisi lorotella öljyjä perään..?

Onko sulla 109" SIII taka-akseli? Siinähän on Salisbury perä ja pätkässä Rover-perä?

Ja Rangen (Classic) ja Disco (1) välitykset on 3,54 ja Serieksen 4,7. Muutoinhan noi käy kyllä ristiin. Itsekin oon vaihtanut safari-Discoon tiheämmät välit Serieksestä.

Mielikuva on ettei olisi Salisbury tuo toinen taka-akseli. Nyt tutkailin etuakselia, jossa on 11" kaksisylinteriset jarrut, taka-akselissa samaten 11" jarrut. Pitää vielä tarkemmin katsoa, mutta vahva on tuo mielikuva että Roverin akseleita olisi kaikki...

Tuo välityssuhteiden ero oli tiedossa, ja on osa suunnitelmaa että mikäli koneeseen saa lisää potkua, niin välitykset tulee Rangesta, toisessa osassa suunnitelmaa on tällätä Rangen voimansiirtoa muutenkin, kun niin kovin tykkään (ja bensakauppias samaten) jatkuvasta nelivedosta...


Edit: Kurkistin, ja on se taka-akseli Roverin. Mutta, ihan erinäköinen mutasuojailu kuin noissa muissa, menee laipan suojus perän stefan laipan päälle hitusen. Ehkä selviää joskus kun osaa paremmin selvitellä..?

Uudempi serieksen perämurikkahan on hitusen erilainen. No tästä syystä juuri se stefan vaihto on huomattavasti hankalampi ser 3:messa, siinä kun ei oo sitä irrotettavaa stefan pesää, vaan se on integroitu perän valuun ja pitää kaivaa sieltä ulos. Saman lainen rakenne suunnilleen Salisburyn akselissa.

Ja Salisburyn akselista et voi erehtyä. Se on sairaan paljon järeämpi, kantikas ja murikka kaivetaan ulos akselin kuoresta takapuolelta pultatun peltilevyn alta. 8)

[SPOILER]Niin hauska kuin tuo "Recycled dinosaur"-kyltti onkin, niin se ei pidä paikkaansa. Raakaöljy on muodostunut pääasiassa merien pohjaan vajonneesta kasvi- ja eläinplanktonista. Sitä syntyy vieläkin - tosin hitaasti.[/SPOILER]

Ei pitänyt paikkaansa myöskään tuon paikalta poistunut "diesel fuel" -kyltti. Hieman samaa huumoriosastoa kuin P38:n avaimenperänä oleva aurinkokennolla latautuva lamppu, pelastetaan maailma sähkön osalta bensarosvon kanssa...

Oli muuten ihan kuiva perä, ulkopuolelta siis, kun sitä katselin. Eilen illalla vielä valuttelin öljyt sinne sisään, piti vielä tarkistaa että oliko sitä siellä vai oliko kadonnut, vaan edelleen täyttöaukon reunaa myöten oli sisältöä. Äsken sitten tuli leikeltyä kuraläpykät, ja asennettuakin ne, täyttöputken suoja pitäisi punoa takaisin paikalleen, sekä etuovi, ja kerätä työkalut yms pois kyydistä niin voisi alkaa valmistatumaan mahdolliseen koeajeluun...

Peräkuvia..:


Tuommoinen on etuakselin perä, käsittääkseni/tietääkseni 109" Serieksen, ainakin jarruista päätellen...


Tämmöiset jarruttimet on tuossa etuakselissa...


Tämmöinen mutasuoja on taas isojarruisessa taka-akselissa...


Kyseisen akselin jarrukilpi, rummut kävi auki ja 11" rummut oli isoilla kengillä...


Ja tämmöinen sitten on alla. Kummallisen kuiva ulkoisesti, vaikka edellisenä iltana laitoinkin öljyt sisälle...




kuraläpyttimet löysi paikkansa, sen verran voisi ehkäpä vielä leikellä että pyöristäisi alakulmat. Kuten kuvasta näkyy, niin on toisinpäin parkissa kuin aiemmin. Vähän tuli kokeiltua jarruja takapihan alamäkeen, aika vienot hidastimet kyllä nuo on, kaikesta huolimatta. Kumityynyjä vaihdoin, moottorille yhden ja vaihteistolle toisen, jotta pysyisi vähän paremmin liikkumatta paketti kun käsijarrusta vetää, vähän vähemmän ehkä liikkuukin mutta ei se paljoa tunnu pitävän. Josta pääseekin seuraavaan kummasteluun, ilmeisesti tehtaallakin on havaittu ettei oikein tahdo kahvan liike kohdistua pelkästään jarruun, kun ainakin tuossa Haynesin opuksessa on mainittu pitkittäinen tukitanko, että semmoinenkin voi käsijarrun vipusen puolelta löytyä. Ei tässä vaan ole, joutunee ehkä väsäämään moisen. Kahvan liike kun ei kaksinen ole, niin kaipa se paras olisi saada se koko liike hyötykäyttöön..?

Munkin on pitänt jo vuosia tehä tukitanko vaihteisto/moottoripaketille pätkään... Näin joskus meinaan kauhukuvan, missä serieksen meno oli hieman tyssännyt poikittaiseen ojaan.... Sen verran äkkinäinen oli pysäys, että vaihteisto/moottori paketti oli jäähdyttäjän ropelli poranaan edennyt jäähdyttäjän sisään, kun moottorin/vaihteiston kumityynyt oli pettäneet... :roll:

Eikös se olis vaan parasta et vaihtaa ne hapertuneet kumityynyt uusiin, ei kai siinä mitään ylimääräisiä tukitankoja tarvita silloin?

Mullakin meni kaikki neljä vaihtoon just S1 ja S2, ei ne niin kalliita osia ole.

Kaitsu post_id=110198 time=1593242632 user_id=854 Wrote:Eikös se olis vaan parasta et vaihtaa ne hapertuneet kumityynyt uusiin, ei kai siinä mitään ylimääräisiä tukitankoja tarvita silloin?

Onko semmoinen tukitanko ylimääräinen, jonka tarpeen tehdaskin on todennut? Käsijarrun vivusto on rakenteeltaan vähän pöljä, kun kumien pehmentyessä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada käyttövoimaa jarrulle. Parani toki kun jo puolet sai vaihdettua, mutta ei niin merkittävästi että jaksaisi uskoa niiden kahden lisäävän jarrun tehoa tarvittavaa määrää..?

En tiedä, minkälaisia näissä oikeasti nuo jarrut on, kunnossa ollessaan, kokemukset kun perustuu vain tähän yhteen yksilöön. Juttuja on kyllä tullut paljonkin luettua, missä ei kovin mairittelevaa kuvaa anneta näistä pienistä jarruista varsinkaan. Lisäksi kun vertailupohjaa on aika monesta muunmerkkisestä ja -mallisesta, joissa on suht hyvät jarrut, niin mieluusti tähänkin saattaisi hidastumisen edes hyvälle tasolle...


Laitetaas vielä kuva selvennykseksi tuosta tehtaan ratkaisusta. Ei välttämättä mikään paha rasti askarreltavaksi tuokaan...

Hiljaista, kovin on hiljaista ollut tämän(kin) kanssa. Ei vaan saa revittyä ittestään irti kuin pienen osan siitä mitä mielessä olisi...


Vaan sain silti laitettua tuohon oveen ehjemmän yläosan. Tuota yläosaa yritin harmaasta ovesta jo aiemmin irrottaa, vaan ei kumpikaan mutteri osoittanut minkäänlaista elettä yhteistyöstä. Nyt sitten, verhoilu pois ja tulta perään, ja kun oli saanut kuumaksi niin irrotusöljyä valellen päälle. Jäähdyttyään pyöri herkästi auki. Kumma mitä lämpö toisinaan jumittuneessa auttaa...

Kuskinoveen kiinnitin omansa ruudun, siitäkin kun herkisteli kierteet vielä hyväksi, niin oli ilo asentaa, ja sen verran tuli rasvaa holvattua sekaan että todennäköisesti irtoaakin helposti. Tuossa kuvassa, oltiin tovi ihmettelemässä mahdollisia vuotoja, eikä ainakaan ihan solkenaan mistään virrannut vettä sisälle. Tiivistä en odotakaan, mutta onneksi mitään Niagaraan verrattavaakaan ei löytynyt...

Oli kyllä vakaa aikomus tänään käydä puuhalappuja kyselemässä, vaan ehtiihän tuota vaikka tulevalla viikollakin niitä noutaa. Vielä kun muistaisi mitä on unohtanut tarkistaa, niin ei sitten yllätyksiä tulisi... Huurtenenpoistosuulakkeita voisi kyllä jotenkin haaveilla laittelevansa, ne kai pitäisi olla tuonikäisessä, vaan sitä mukana tullutta en ihan helpolla takaisin laita...

Vettä tippunu taivaalta lähes tauotta eilisestä, äsken kävin katsomassa lainehtiiko lattioilla vai mitä, yllättäen olikin kuivaa tarjolla. Vain ihan takanurkassa oli kostean näköistä, mutta siitäkään ei sormeen edes tarttunu kun kokeili...

Tietysti tuo parkissa vuotamattomuus ei taida olla tae etteikö ajossa tulvisi sisälle, mutta tuokin on jo yllättävää. Jos vertaa vaikka Rättäriin mikä pihassa on, niin sen lattioiden vedenpoistoaukoista huolimatta siellä kastuu kaikki, niin parkissa kuin ajossakin...

Parkissa ja nokka alamäkeen...silloin pitäisi lattioille ilmestyä altaat.
Mulla taitaa ser 2 (Sun punaisen isosisko 8) ) olla jotain häikkää, kun ei sinne tuu vettä lattialle ollenkaan niinkuin kahteen uudempaan. :mrgreen:

Puuhalaput liimattu, ja käyty eka muutama kilometriä muun liikenteen seassa kokeilemassa. Kaipa noistakin vielä jarrut tulee, hidastuu kyllä, mut en vielä odota ettäkö paniikkitilanteessa olis paljoakaan noista vielä apuja...

Joku pytty tuntuis putoavan välillä pelistä, selvitellään sitä myös. Kunhan sadekuuro laantuu, niin pitää kaivaa kynttilät tarkasteluun, vähän kyllä bensanpuutostakin tuntuisi potevan kun ryypyllä kikkailemalla löytyy se neljäskin pytty peliin mukaan...

Nappasin kynttilät näkösälle... :roll:


Vähän näytti laitimmaiset poltelleen kehnosti..?


Ehkä tuosta löytyy syytä ainakin nelosen pätkimiselle... Porsliinista poikki mokoma...

Mittailin tulpanjohdot, kaikista löytyi noin puoltoista kilo-ohmia, puolanjohdosta 1,2 kiloa. Lie kunnossa? Putsasin jakajan kannen, pyörijä tulikin uusi kärjettömän kanssa. Ainakin käynti parani tuolla virityksellä, vaan nyt sitten tyhmäkäynti karkasi vähän turhan korkeelle, kahellaan sitä sitten huomenna. Ja jarruja, kyllä niihin pitoja hissuksiin tulee, kunhan jäähtyy, niin kärsii säädellä niitä taas, ja tuntuisi että olisi taas ilmoja seassa...


Todistelua että kulkee. Navissa tasan 80km/h, omassa mittarissa karvan alle eli ei mitään pahaa heittoa noilla renkailla. Nyt jo reipas parikymmentä kilometriä ajeluja, koko ajan toiminta nöyrtyy, eli kyllä ne autot vaan tykkää että niillä ajetaan...

Jos sulle ei oo museohifi-tarkkaa, niin helppo tapa parantaa pätkän jarruja (kun sulla kerran noita akseleitakin on nurkissa...):
Ota 109" TAKA akselista jarrukilvet, kengät ja rummut ja paa eteen. Etujarrusylinterit pätkäs on samat kun pitkässä takana. Ei tartte mulkata eri työsylinteriä tms.

Juttelin just n. viikko sitten tästä aiheesta Svanten kanssa ja manasin kun en oo ite tajunnu tota aiemmin asentaa omaan Rufiínaan!
Aikoinaan kun asensin Salisburyn siihen taakse, niin jouduin poistamaan siitä just noi isot rummut ja lalittamaan 10" taakse. Nuo isot takakilvet kaivoin hyllystä eilen ja rupesin valmistelemaan niiden laittoa Rufiínaan eteen. 8)

No, tuo saattaa hyvinkin tulla tekastua. Ehkä helpoin päivitys jarrutehon lisäämiseksi..?

Sen verran jäi häiritsemään tuo karkuun lähtenyt tyhmäkäynti, ja voimanpuutos yms, että kävin vielä vähän käpistelemässä. Kävi sitten mielessä tarkistaa imusarjan muttereiden kireydet, ja löysällähän ne yhtä lukuunottamatta oli, sama kaasarin muttereiden kanssa. Vissiin tiivisteet kutistuneet kuivahtaessaan käytön puutteessa... Noiden kiristyksen jälkeen löytyi hieno tyhmäkäynti, todella matalille kierroksille asti, kaasunvaste parani ja kylillä pyörähtäessä oli ainakin olevinaan vähän enempi vähän tuota voimaakin aiempaan verrattuna...

Museohifi-tarkkaa... :lol: Tämähän on jo pelastettu museoinnilla, kun on tekniikka vaihdettu parilitraisesta tiisselistä 2.25 bensakoneelle. Ja monelta muultakin osin, eli ei tule tunnontuskia vaikka vähän menisikin modaamaan...

Tämän päivää taas metästäny jarruja. Eilisen jälkeen, oli aika hentonen pito, menin sitten säätämään niin hävitin loputkin... Jostain vissiin imas ilmaa sekaan, tietäis vaan missä ja mistä...

Otin sitten pitkän kaavan kautta ilmaamisen, ensin lääkeruiskulla takaperin desi joka sylinterin kautta ja sitten ilmaruuvit teflonteipillä tiiviimmiksi ja pitkällä letkulla lääkeruiskuun polkien. Siksi pitkää letkua, että pystyi kuskinpukilta polkemaan ja tarkastelemaan tilannetta samalla. Joka s**tanan paikasta tuli edelleen hieman ilmaa, loppui lopulta, ja ekaa kertaa oikeasti tuntui sille että olisi jotain muutakin vastassa ku lattiapelti. Säätelin vielä polkimeen pikkusen lisää liikettä, ja männänvarren pituuden varmasti kohilleen, ja siitä sitten taas jarrulla vauhtia hilliten edes-takaisin pitkin Petäjävedentietä. Välillä tottakai vielä seoksia ruuvaten, syttyä katselin ennen viimestä lenkkiä oikein strobollakin, alkaa kyllä moni paikka hissukseen vertyä...

Jarrut tuntuu sille että saattaisi varovasti käydä tuomiota kuuntelemassa, tilannetta voisi kyllä helpottaa laittamalla Ziarellit alle, ne kun on pienemmät niin saisi enemmän jarruvoimaa renkaalle asti. Saa nähdä jaksaako viitsiä, vähän muutakin ohjelmaa olisi huomiselle kuin renkaiden punominen ja katsastusreissaaminen...

Vähän kyllä jännittää miten jarruille käy tulevan yön aikana, katoaako taas... Ja tietää kyllä ajaneensa, kun tuolla kurvailee menemään. Ottaa kroppaan hieman toisella tapaa kuin tehostimien kanssa, mutta toisaalta on kyllä yllättävän herkkäliikkeinen niiden puutteista huolimatta...

Etujouset taitaa olla pikkasen väsyneet, pohjaa suht heleposti, eikä sisäänjoustoja ole ennen pohjaanlyöntikumeja paljoo viittä senttiä enempää. Takana sentään tuplamäärä. vaan voisi kai tuohon panostaa vaikka uudet iskarit ja paraboolijouset jotka olisi kai enemmän mukavay kuin nuo useampilehtiset...

Aamupäivän ahdistus jarruttomuudesta vaihtui kyllä paljon parempiin fiiliksiin äskeisellä koeajelulla... Mitä nyt kiertokangen laakeri naputtaa tietyllä kierrosalueella, kaasun asennosta riippuen, mutta sekään ei latistanut tunnelmia. Paineita öljyllä kuitekin on, saattaa ehkä kestää vähät ajot kun yrittää pitäytyä kolinakierrosten ulkopuolella. Tyhjää käy nyt tosi nätisti nyt kun sai imusarjan tiiviimmäksi, reippaammalla kaasulla tosin kaipaisi hieman lisää bensaa, seosruuvikin on jo ainakin neljä kierrosta auki, pieni ryypyn nykäisy parantaa kulkuja...

Ei maar sisään joustoja paljon enemmän ole vakiona? Vihree opus antaa tommosia mittoja.

8)

Joko kävit Suikkapään reisiä treenauttamassa...?

Tietää muuten ajaneensa serieksellä, kun käy päivän kaks offaamassa pätkällä mäkisessä maastossa tai kallioilla... Kädet, jalat, kyljet ja paikat missä et tiennyt lihaksia edes olevan jomottaa seuraavana päivänä... :mrgreen:

^Joo, kävin. Sen verran kuitenkin tuntu jarrut pitävän, että uskalsin lähteä kokeilemaan. Siirtolupahakemukseenkin kun kirjailin tämän päivän reitiksi kotoa katsastukseen, niin silläkin varjolla piti lähteä...

Keskusteltiin kyllä henkevästi jarrujen syvimmästä olemuksesta, ihan ei samalle viivalle voi noita pikkurumpuja yksipiirisen tehostamattoman järjestelmän suhteen voi nykyjarrujen kanssa laittaa. Odotuksista poiketen, reipasta kahta kilonewtonia näkyi viisarit vemputtavan, keskimääräisesti arvioituna samalla tontilla kaikki. Muutenkaan mitään negatiivisesti mainittavaa ei keksinyt, joten paperitöihin sitten siirryttiin...

Siinä piti sitten kysyä että "minkä tähen", kun tuuppasi paperin "paperittoman ajoneuvon rekisteröimiseksi" käteen. Ei riittänyt kymmenkunta paperia rekisteritiedoista, ja viimeisin ote Tragicomille että heidän kannaltaan olisi ollut paperit autoon. Noita punaisia, saati niitä edeltäneitä harmaita, ei kuulemma enää lueta rekisteriotteiksi. Ei tällaisesta ollut mitään puhetta neljä vuotta takaperin kun 4x4 Dyanen kilvitin, harmaalla otteella...

Eivätkä antaneet ensimmäistä, alkuperäistä kilpeä laittaa edes kokeeksi hakuun. Tunnus kun oli 190-V. Niitä valtion kilpiä, joita ei ole enää muutamaan vuosikymmeneen nähty, yksi suikkapiä asemalla muisti hämärästi sellaisten olemassaolon, muille tuntui mustapohjaisetkin olevan jotain muinaismuistoja...

Valmistenumeroa alkoi sitten vielä pellin avoinna ollessa tivaamaan, kun ei pannuhuoneen peltipinnoista löytynyt edes viitettä aiheeseen, kysäisi että "olikos tämä rungollinen auto, eli eikös numero sitten löytyis rungosta", ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun mainitsin ettei semmoisia ole tähän ikinä lyöty, ja opastin ystävällisesti kurkistamaan verhoiluun ruuvattua peltikilpeä vänkärin jalkatilaan. Siinä vaiheessa sitten tarkisti käyttöönottoajankohdan, joka on maaliskuussa -63, ja sitten muisti että olikin vasta -64 mistä meistos vaadittiin...

Oli melkoinen seikkailu tämä päivä kaikkineen, äkkiä ennen kaupunkiinlähtöä testaus että jarrupetaali tuntuu samalta kuin eilen, paperit kouraan ja asioille. Ajan kävin varaamassa kaupunkiin mennessä, siinä tuli puheeksi että helpottuu paperityöt oleellisesti kun olisi vakuutus valmiina. Kotiinlähdön varmistelua petasivat, kun vähän rajoille pystyin ehtimään konttorille. Pakollisen ohjelman jälkeen sitten vakuutusta tekemään, sekään ei ihan heittämällä onnistunut kun oli niin kauan sitten ollut viimeksi rekisterissä. Tragicomistakaan ei meinannut tietoja löytyä, ainakaan semmoisia mitä kaipailivat kuten kokonaispainoa ja moottorin tehoa... Virkailija katsoi rekisteriotetta, mainiten ettei olisi ikinä ennen tuommoista punaista nähnyt. Oli kyllä sen ikäisen oloinen/näköinen että hyvinkin on mahdollista että on syntynyt sen jälkeen kun papereiden kohde on viimeksi liikkunut... Saatiin kuitenkin tekaistua, siitä sitten kotiin ja Lantikkaa hakemaan, kamat kyytiin mitä vielä kuvittelin tarvitsevani, ja pieniä teitä kohti konttoria, reitit on jo selvitetty mistä pääsee Korpilahdelta Keljoon ja keskustaanin asti käymättä Ysitiellä muuta kuin yhden ylityksen verran. Ei noilla tehoilla tai koneen toiminnalla oikein ole asiaa reitille missä pitäisi mennä vähintään kaheksaakymppiä kun loivatkin mäet hävittää vauhdin helposti alta kuuteen kymppiin. Onneksi on vaihtoehtoreittejä olemassa, niistä tykkää kuski sekä auto... Aikaakin jäi vielä kymmenkunta minuuttia tähteeksi sovittuun aikaan, tasaisesti menossa koko ajan siitä kun liikkeelle lähti, ainoa hetki paikallaan oli kun vakuutusta kehiteltiin...

Vähän tuo suikkapiä kyllä mainitsi että on hieman kehittynyt tuo käyttöliittymä hallintalaitteiden suhteen vuosikymmenten aikana. Ja varmasti on aivan toista ajaa tehostimien kanssa, kuin tämmöisellä missä ei mitään tehostuksia ole, eikä vaihteissakaan ole synkronia kuin parissa isoimmassa...

Katottomana liikkumisesta kysyin, hieman mainitsi irrottelun olevan nykysäännöillä nihkeää, jäi vähän sanattomaksi kun kerroin ettei se katto ole monellakaan ruuvilla kiinni, ja ettei kori ole miltään osin erilainen pätkässä oli se sitten telttakatoksella, ikkunallisekka tai umpikopilla varustettu. Liekö tuossa sitten syy miksen papereista löytänyt korityypin kohdalta mitään mainintaa, eli olisi tietoisesti jättänyt merkkaamatta..?

Onnittelut leimasta. 8) Komiaa kun ukot jaksaa näitä raijata virkamiesten kauhuksi. (jotkut niistäkin kyllä ymmärtää näiden ihanuuden)

Hienoa! Taas yks ikiliikkuja liikenteessä! Onnea! 8)
Paineet kasvaa saada omat keskeneräset takas liikenteeseen... :lol:

Mutta eikös näissä ole runkonumero joko hantin etujousen etupään kiinnityksen yläpuolella tai vanhemmissa jossain taka jousen keikkuriipun (?) paikkeilla?? Ei siinä että tuolla numerosarjalla olis juuri väliä...

^En tuosta ole mitään numeroita meistettynä löytänyt, rungosta helppo etsiä kun ei ole massattu pinnasta vaan vain kevyesti maalattu. Ja tosiaan vaatimus meistokselle tuli 1964 eli senkään puolesta ei meistettyä numeroa tarvittu...

Ihan ääneen hymyili kyllä numeroa tarkistaessaan, todeten kyltin ruuvien olevan sen verran patinoituneet ja koskemattoman näköiset ettei alkuperää lähde edes epäilemään...

Jasu post_id=110272 time=1594845862 user_id=3005 Wrote:kun mainitsin ettei semmoisia ole tähän ikinä lyöty,

Joo, pitäis kyllä rungossa olla numero sen rintapellin lätkän lisäksi (jollei mitään kötöstelty), juurikin tuossa Kallen mainitsemassa jousen korvakkeessa. Vanhemmissa muistaakseni moottorin korvakkeessa.

Moottorin korvake vielä tarkemmin tutkimatta, jousen korvakkeessa ei mitään jälkiä numeroista eikä myöskään tasoitteluista. Myöskään -78 painetusta Haynesin opuksesta, eikä autobooksin "vihreän raamatun" sähköisestä versiosta löytynyt muuta valmistenumeron paikkaa kuin peltilätkä rintapellissä, tietenkin myös moottorin ja jakoaskin numerot sijainteineen mainittu...

Valmistenumeron meistosvaatimus kun tuli vasta 1964 Suomessa, eikä ainakaan noissa toisenmerkkisissä ollut muuta kuin peltilätkä numeroineen joko niitillä tai ruuvilla runkoon kiinnitettynä, niin mikä sitten on Lantikan tilanne tuolloin ollut..?

Ainiin, tuli eilen varovasti käväistyä naapuritontin pehmeässä hiekassa kokeilemassa. On kyllä kuin eri auto maastossa, verrattuna asvalttitiehen. Tosin etupää kolahtaa toppareihin aika helposti, saattaa iskaritkin olla vähän väsyneet, jos nyt saisi aikaan tilata jouset ja iskarit niin saattaisi hieman omituisuudet muuttua. Tuskin ainakaan huonompaan voisi mennä, jousetkin on varmasti aika väsyneet kun riiput on hyvin taaksepäin kallistuneet...