Rover Ystävät ry Keskustelupalsta

Puhelimesta löytyi muutama "melko laadukas" kuvatus...


Helmikuun tunnelmia...


Kesäkuun loppupuolella oli tiikeri apurina...


Ja tämä keskiviikolta...

Jasu post_id=110289 time=1595075088 user_id=3005 Wrote:Moottorin korvake vielä tarkemmin tutkimatta, jousen korvakkeessa ei mitään jälkiä numeroista eikä myöskään tasoitteluista. Myöskään -78 painetusta Haynesin opuksesta, eikä autobooksin "vihreän raamatun" sähköisestä versiosta löytynyt muuta valmistenumeron paikkaa kuin peltilätkä rintapellissä, tietenkin myös moottorin ja jakoaskin numerot sijainteineen mainittu...

Valmistenumeron meistosvaatimus kun tuli vasta 1964 Suomessa, eikä ainakaan noissa toisenmerkkisissä ollut muuta kuin peltilätkä numeroineen joko niitillä tai ruuvilla runkoon kiinnitettynä, niin mikä sitten on Lantikan tilanne tuolloin ollut..?

Haynesiin nyt en monessakaan asiassa oikein itse luota :roll: siellä on välillä "ei niin oikeaa tietoa".

Land Rover FAQta ainakin löytyy seuraavaa meidän muisteloiden tueksi:

https://www.lrfaq.org/FAQ.3.Chassis_Numbers.html

80 inch models:
The chassis number can be found on the nearside engine mounting and on the brass plate on the nearside of the bulkhead. Later vehicles had the plate positioned inside the cab.

86 & 107 models:
The chassis number can be found on the bulkhead inside the vehicle and on the right hand front spring hanger. Note: We've gotten a report of an 86" with the chassis number on the left hand *rear* spring hanger and nothing on the RH Front. So check both places.

88 & 109 models:
The chassis number can be found on the bulkhead inside the vehicle and on the right hand front spring hanger.

Series III 109" V8 (Stage I)
The chassis number can be found on the firewall in the engine bay and on the right hand front spring hanger. (Though Daryl Webb claims "LHR" whatever that means)

90, 110, 130 & Defenders:
Found in the behind Rover's left front corner of the windshield
Stamped on plate Riveted to the top of the brake pedal box in the engine compartment
Stamped on the right-hand side of the chassis forward the spring mounting turret

Range Rovers:
Found in the behind Rover's left front corner of the windshield
Stamped on the right hand side chassis member forward of the front spring mounting turret
RANGE ROVER Classic with Vogue body (not sure about NAS County) has chassis number stamped in rear/passenger cross member (in front of rear wheel)

Discoveries:
Found in the behind Rover's left front corner of the windshield
Stamped on the right hand side chassis member forward of the front spring mounting turret

Tämä on kyllä hyvä kyläpyöritykseen, tilaa saa aina, eikä tarvi olla yksin -pysäköipä mihin ja miten tahansa. Parhaimmat ovat odotelleet vierellä kun kaupasta pois selviää... :lol:

Tänään siirtelin säiden armoille pois katoksesta, ja kun tuota ajoittaista runsasta sadetta on ollut tarjolla, niin vuotopaikkoja on päässyt paremmin katselemaan. Vuotaahan tämä, mutta vähemmän kuin kuvittelin. Apukuskin jalkatilaan tulee tuulilasin alareunan välistä, vaan onneksi on käytännössä suora reitti uloskin, niin ei jää lattialle haitaksi. Muuten kyllä edelleen hämmästyttävän kuivaa...

Tihkusateessa ajellessa ei tullut mitään sisällekään, mitä nyt pikkujätkä valitti että "tulee silmään roskia", kun tuijotteli tuuletusluukun kautta eteenpäin... Ei kovin yllättävää ollut tuo...

Ihan höpelö häkkyrä edelleen..!

Kävin räpsimässä muutaman kuvatuksen, naapuritontilta poispuretun päiväkodin tontilla..:






Tuosta meinasin sipasta ylös. Ei noussut kerrasta, hitaalla alueella tyhmäkäynnillä kaivoi itsensä hiekkaan. No, All Terrainit on huonot joka osa-alueella, muistutti siitä kyllä... Uusi yritys, pikkasen lisää kierroksia niin sutaisematta kiipesi ylös...


Tuosta saa arviota jyrkkyydestä... Ja joo, kiipesi pakilla ilman ongelmia tuosta ylös, ja pitää tuo käsijarrukin vissiin kun tuossa pysy aloillaan...


Pehmoista kyllä oli, antoi jalan allakin upota aika helposti... Vähän näkee mihin se kiinni meinasi jäädä...


Ja vielä edestäpäin...

Pitää kyllä käydä vähän kaltevuuttakin mittaamassa, akateemisessa mielessä...

Kokeileppa nousta tyhjäkäynnillä maantie-paineilla. Ja sitten maastopaineilla (n.1.1bar). Katoppa miten vaikuttaa... 8)

Alltsikat ei oo pahin valinta hiekkaan.

Kävästiin mittailemassa. Kolmevuotiaan sandaalitkin uppoaa kepeästi nousupaikkaan, eli pehmeää oli...

Huipputeknisten ja -tarkkojen mittalaitteiden kanssa saatu tulos, eli metrin pitkä vatupassi rullamitan kanssa, noin kymmenen mittauksen keskiarvo metrin matkalla 33 senttiä. Asteina lähelle 20 astetta. Vieressä olisi kyllä semmoinenkin paikka missä metrin matkalla nousee 66 senttiä, vaan siinä on huipulla sen verran terävän näköinen kynnys että pätkänkin jakoaski ottanee kiinni, ja ikävän teräviä kiviäkin näkyy...

Renkaissa on ollut joku viikko takaperin tasan 2 bar, mitä lie sitten kun nyt on ajeltu, vanhat sisärenkaat, ja isohkoja lämmönvaihteluja. Pitäisikin tarkistaa...

Taisi tuossa kuvia ottaessa kuitenkin vuotaa vähän kiehutusnestettä, keulan ollessa alaspäin, nyt näkyi vajetta eli ei ollut nesteen pinta enää kennojen yläpuolella...

Joskus kuullut tuon väitteen, "Lantikalla jokainen matka on seikkailu". Hieman siltä tuntui kun lähdin pienintä poikaa noutamaan kerhosta. Nätisti lähti pörisemään, ja kolmesataa metriä myöhemmin nykäisi, ja hetkeä myöhemmin sammui kuin seinään. Käynnistäessä pörähti, saattoi käydä hetken, ryypyn kanssa paremmin muttei silti kauaa eikä jaksanu edetä...

Tottakai eka arvelu on että soppa on lopussa. Ei pitäisi, jotain sataviisikymmentä kilometriä ajeltu sekalaista, ja jos olisi 45 litraa kadonnut niin melko taloudellista olisi. Pohdinnasta huolimatta, viisi litraa pienkonebensaa tankkiin, ja kokeilua, välillä pörähtää hetken pitempään. Siispä tuuppaamaan, Apsiasema viidenkymmenen metrin päässä, osaksi alamäkeä. Aika ikävästi vaan rullaa, eli ei, itekseen hieman työlästä mutta onneksi pari brittiä pysähtyi kohdalle avuksi. Kortti automaattiin, neljänkymmenen litran toive, viisitoista meni kunnes roiskaisi reisille...

Uutta yritystä, käytös samanlaista. Hetken kävi paremmin, toiveikkaana matkaan, ja risteykseen sammuu. Siitä onneksi rullaten tien yli K-marketin parkkiin, siitä sitten kävellen vintiötä noutamaan, vain vartin myöhässä...

Takaisin mentiin sitten ihmettelemään, että mikäs tälle tuli. Tietenkään ei mitään muuta kuin yksi tasakärkiruuvari matkassa, sillä bensaletku kaasarista irti ja käsilirputtimella nykäisy. Lentää kuin nuorella oriilla. Seuraavaksi onkin sitten pohdintaa, olisiko sähkövika. Tässähän sitä on runsaasti vaihtoehtoja, virtalukko joka on uusi, kärjetön sytty puolan kanssa, uusia nekin, ja molemmat sulakkeet vanhassa Lucasin rasiassa. Varovaista pyörittelyä sulakkeilla, ja kokeilemaan, startti pelaa muttei mikään merkkivalokaan. Siispä uutta pyörittelyä, ja käynti löytyi kuten merkkivalotkin. Siinä käydessä tökkäsin sulakkeeseen, pätkii käyntiä, joten hellää hierontaa sulakkeelle ja käynnin ollessa tervettä näpit irti, kansi kiinni ja kotio...

Jospa uusisi tuon sulakerasian seuraavaks...

Mites se meni, Lucas, tuo ajonestolaitteen keksijä...

Jasu post_id=110394 time=1597655210 user_id=3005 Wrote:Mites se meni, Lucas, tuo ajonestolaitteen keksijä...

"Pimeyden ruhtinas", onhan sillä melkoinen lista noita arvonimiä :mrgreen:

On noita kaikenlaisia leukailuja kyllä ehtinyt tässä muutaman vuoden aikana jo kuulla... :lol:


Olihan tuo vähän väsynyt, eikä toinen sulakekaan ihan siisti enää..?


Tuommoinen meni tilalle. Entisten 1 jatkuva ja 1 virtalukon takaa sijaan nyt on 1 jatkuva ja 5 virtalukon takaa...

Tuskin ketään yllättää, että jännite pysyi paljon tasaisempana kuin ennen sulakerasian vaihtoa..?

Pikaisesti katsottuna tuo kahden sulakkeen rasia näyttää varsin hyvältä. Ei ole sulanut tai palanut tai muuttunut vihreäksi jauhoksi. Puts puts ja hyllyyn. :mrgreen:

Joo, yllättävän siisti oli noinkin. Sulake sen sijaan hieman ruskeaa kuoreensa jostain keksinyt...

Sähköt tässä on muutenkin vähän sovelletut, osaksi varmaan diesel->bensa -muutoksessa, osaksi sitten kun on lisätty vaikka minkälaista vilkkua ja valoa sireenin kera. Laturina semmoinen 14 ampeerin dynamo, ei sieltä oikein virtaa sulatteluun asti ole saatu, mutta tupla-akut on ollut jossain elämän vaiheessa...

Kovasti houkuttaisi tekaista uusiksi kaikki piuhat, mutta toisaalta kankaaseen käärittyjä sarjoja ei kaikesta huolimatta halua hävittää. Isolta osin kuitenkin koskemattomat johdotukset, ne muutamat mitä on sekoiteltu on vähän hankalat selvittää. Muutama irrallinen liitin, ja johdonpää on siellä-täällä, eikä mitään tietoa mitä ovat olleet...

Tosin enhän mä sitäkään vielä tiedä mitä tällä meinaan tehdä, ja pysyykö minkälaisena jos pysyy taloudessa. Museoinnilta kun on pelastettu jo viiskymmentä vuotta sitten, tai ainakin kolmekymmentä, niin sen puolesta aika vapaat kädet. Pitkää tosin mieli enemmän tekisi, vaan on tässä pätkässäkin omanlaistaan hupsuutta, hymyilyttää ajellessa, eikä työntäessäkään jaksanut harmittaa muu kuin raskas eteneminen...

Ja ei muuten talvella varsinkaan jaksa pitkälle työntää, vaikk olis kovakuntoinenkin lykkääjä... :mrgreen:

Otin kaasarin kokeeksi auki, putsasin kohokammion pohjalta ruostehiput ja nostin bensanpintaa millin. Pikkasen parani menohalut, mutta vielä saa ryypyllä kutiteltua lisää, joutaa siis nostaa vielä lisää. Tai haalia isompaa suutinta, jota ei tähän hätään hallussa ole...

Seosmittarin kanssa voisi toki kurkistella minkä verran tulee palamatonta happea pakoputkeen, pitäisi vaan muistaa kaverilta kysyä takaisin, tai irrotella laajakaista mittareineen toisesta Dyanesta...

Löydettiin sitten koeajelulla kivoja pikkusia hiekkapätkiä lähialueelta lisää, just tuommoselle tehtyjä pätkiä... 8)

Korjasin joutessani bensamittarinkin toiminnan. Oli anturi mokoma oppinut olemaan paikallaan, ja kohon varsi oli hapettunut anturin rungon läpivientiin kiinni. Melkein näppärä oli kyllä anturiin käsiksi päästä, piti kaivaa reunimmainen penkki irti ja sitten pääsi näkemään suoraan päältä. Kaikki ruuvit lähti irti kuin uutena, pikku putsailun ja herkistelyn jälkeen näytti ohmipuntariin järkeviä lukemia. Anturi kiinni piuhoihin, ja maadoitus anturille, ja kas kummaa, mittari seurasi kohon liikettä. "Opiskelijavalokin" näkyi toimivan, valo jota ei bensassa taida olla kun vain dieselin sähkökuvissa moinen löytyy..? Aikanaan tuon valon toiminnan sitten näkee käytännössä, kun saa ajeltua sammiota vajaammaks, nyt oli aika piripinnassa, sattuneesta syystä...

Mulla kävi, -polttoainemittariin liityen-, aikanaan hieno kämmi!

Peruuttelin pätkä serieksellä sillai pikkusen puolihuolimattomasti silloisen asumuksemme pihaan. Kesken pienen alamäen, huomasin että nyt haukkas takapyörä ojan puolelle.... No salamapäätös vaistomaisesti: Lappu lattiaan ja ohjaus linkkuun, että nousis ojasta samalla vauhdilla....... Muuten hyvä, mutta unohdin tierummun ja sen vieressä helvatin moisen pystyseinäsen kiven! Takapyörä nousi ojasta ennen tuota kivestä, mutta kunnon vauhdilla pompautin etupyörän kanssa suoraan päin! Hillitön hyppäys ja rysäys.... !!! Ja sitten polttoainemittarin stondis laski nopeammin kuin Ikinä... Säikähdin tietty että tankki osui kiveen ja halkes siinä hantin penkin alla. Äkkiä ulos tarkistamaan/estämään luonnonkatastrofi! Hämmennys oli valtava kun tankki olikin täysin ehjä! Wtf??? No, vikaa selvittämään... Ja sehän löytyi lopulta tankista, missä anturin varren koho oli lähtenyt varresta karkuteille rysäyksen voimasta.... Onneksi muuta ei hajonnut....

Jasu post_id=110402 time=1597822728 user_id=3005 Wrote:Kovasti houkuttaisi tekaista uusiksi kaikki piuhat, mutta toisaalta kankaaseen käärittyjä sarjoja ei kaikesta huolimatta halua hävittää.

Oon tilannu tuolta S2 ja S1 johtosarjoja (kangaskääreillä)

https://www.autosparks.co.uk/

No tämä oli kullan arvoinen vinkki! 8) Sitten kun joskus pääsen Redínan kimppuun, niin kaikki rotansyömät(eli kaikki) piuhat vaihtuu tommoseen uuteen nippuun...!

Äkkiä katsottuna, ei edes pahanhintaisia johtosarjoja...


...kun pysyy ns normimerkeissä. Yhtä houkutusta/haaveilua ajatellen kävin katsomassa, pääjohtosarja rapiat kaks-puoltonnia puntarahoissa. No, ihan yleinen eikä tavallinen ollut se, Maserati Khamsin...

Tämä on nyt ollut tovin parkissa. Kaasarin bensaletkuliitäntä päätti aloittaa vuotamisen, vissiin ollut jo pitempään rikki kun on mälvätty jollakin massalla "pitäväks". Ehkä entinen bensa vielä tulikin massan kanssa toimeen, nykybensa näköjään ei. Tihkuu jo läpi, tuoksuu ajaessa, ja ihan paras paikka bensavuodolle on kyllä tuossa pakosarjan lähellä, laturin päällä...

Tilasin sitten ensihätään Zenithin kopion, siinä ei montaa kymppiä mene hukkaan vaikkei toimisikaan, ja todennäköisesti siitä saattaisi käydä kansi vanhaan jos on muuten horo. Ehkä jo tulevalla viikolla hallussa, sitten sen näkee...

Hieman on käynti alkanut vaikuttaa siltä että joku pytty ontuisi hieman, joten otin venakopan auki. Sieltä löytyi kolme kantavaa venttiiliä, kolme tiukalla välyksellä ja pari säädöissään pysynyttä tapausta. Onhan tuosta jo kolmisen sataa kilometriä kun viimeksi tuli säädettyä ne, tuskin noin mettään on niitä edes osannut säätää, taitaa vaan venttiilit kaivautua kanteen. Ehkä lisäaineella voisi hieman katastrofia vähentää, ennenkuin laittaa koneen osiksi ja kansiin kestävät seetit..?

Säätö meni kyllä peri-Brittiläisessä kelissä, aloittaessa sumuista ja nihkeää, koppa auki niin tihkusateen aloittaa... :lol: Kunhan tuo ropina taukoaa, niin voisi harkita puristuspaineiden mittaamista, kynttilätkin kun tuli irrotettua. Aika paljon kepeämpi pyöritellä venttiileitä säädellessä ilman tulppia, kammen vastuksesta tulkiten puristuksia on kuitenkin vähän paremmin kuin neljännesvuosisadan seisotuksen jälkeen...


Edit: Taukosi ropina sen verran että sai ittensä vielä ulos, ja viriteltyä painemittausvermeet esille. Jolloin jatku hentonen sade, mutta keskenhän ei jätetä... Käsikaasulla läppä levälleen, puolalta piuha irti, mittari kiinni ja startilla kymmenen puristuksen yli. Lukemat oli 10,05-10,55 bar, yllättävän tasaisia, eli tuon puolesta ei taida olla isompaa huolta..?

Zenithin kopio tuli kotio, maltoin sentään kahvit juoda ennenkuin kiirehdin asentamaan. Sopi vanhan tilalle hienosti, ja tottelee säätöjä ihan toisella tavalla mitä vanha vähän joka suunnasta ropattu. Aika käsittämättömän hitaasti saa nyt pyörimään, kun venttiilitkin tuli säädettyä, nätisti kyllä käy nyt...

Kunhan nyt viikoksi luvattu monsuuni menee ohi, niin tuskin malttaa pitää liikennekäytöstä poistettuna...

Irtosi kyllä luvattoman kevyesti bensaliitäntä vanhasta kaasarista, ihme ettei ajossa irronnut. Ja tuskin olisi säästynyt tuolloin ilman isompaa liekitystä, jos pakosarjan ja laturin päälle olisi roiskinut sen mitä pumppu ehtii pumpata...

Jasu post_id=110488 time=1599142323 user_id=3005 Wrote:Irtosi kyllä luvattoman kevyesti bensaliitäntä vanhasta kaasarista, ihme ettei ajossa irronnut. Ja tuskin olisi säästynyt tuolloin ilman isompaa liekitystä, jos pakosarjan ja laturin päälle olisi roiskinut sen mitä pumppu ehtii pumpata...

Itsekin aina miettinyt tota ratkaisua et kaasari on kuuman pakosarjan päällä letkuineen, saahan sillä jännitystä elämään tosin :mrgreen:

^Taitaa läpihengittävä kansikin olla uudempi keksintö kuin nämä..? Jännitystä tuolla sijoittelulla ainakin saa aikaan, ja ehkä tilansäästöä konesalin puolella kun on sarjat samalla puolella konetta...




Kaipa tuon vanhankin saisi elvytettyä vielä, kierteyttämällä putken reiän ja laittamalla sopivan nipan siihen? Ellei tosiaan olisi korvike näin halpa...


Lähti ihan nyppäsemällä tuo putkenpätkä kaasarista, kumma jos vähän päästi tihkuamaan. Mitähän lie kemiallista metallia oli yritetty tukkeeksi laittaa..?


Tuommonen siis tuli eilen postin mukana. Ainakin on puhdas vanhaan verrattuna, vielä...

[youtube]https://www.youtube.com/watch?v=7GZ8aM-6r0g[/youtube]
Tämmöisen lyhytelokuvan nappasin väkkärästä. Ihan siivosti tuntuisi käyvän... Suoja-aineita venttiileillä on tankissa, toivottavasti auttaa muutenkin kuin vain henkisesti, ja myyjän tilipussissa..?

Toimii edelleen, mitä nyt meinasi temppuilla tuossa "hyötyajellessa" eli takapihalla pätkän peruutellen ja vetäen Sm:ää katoksessa. Ensin kuvittelin että tukehtui eli olisin saanut tulpat kasteltua kun jätin ryyppyä päälle vähän pitempään käydessä, hörähti satunnaisesti ja aika riippumatta kaasun tai ryypyn asennosta, pitemmällä tauolla sai vähän pitemmän käynnin. Tätä sitten selvittelin tänään, kun aurinkokin kivasti erehtyi vielä paistamaan...

Ensin vähän bensaa tankista kippoon, ja kokeilemaan palaako se ensinkään. On kuitenkin jo kuukausia kun tankkasin. Leimahti iloisen kepeästi, ja aika pohjalta tankista imee eli ei ollut kovinkaan vesipitoistakaan se. Pumpun käsilirputtimella tuli satunnaisesti, mutta huonosti, jälleen toistui se että kun vaan malttoi odottaa niin ruikkasi. Bensamittari väitti puolisen tankkia olevan, tosin siihen se oli aikanaan jämähtänyt, joten aivan syvää luottoa todellisuuteen näytön suhteen ei ollut. Letkulla yritin täyttöaukosta selvittää, vaan eipä taipunut mutkille, lasikuituisella sähkönarujen vetojousella pääsi varmistamaan että soppaa tankissa on... Siispä seuraavaksi astiaa alle, ja pohjaroppua irti, ja tulihan tankista vielä 24 litraa bensaa sekä kourallinen hiekkaa yms roskia...

Imuputken käytin tankista myös irti, putken alapäässä on ollut tiheä siivilä, joka oli kyllä kadonnut aika isolta osalta, joten tekaisin uuden mutta vähän karkeammasta verkosta. Bensakone sietää hieman isompia sattumia seassa kuin diesel, oikeampi syy verkon valintaan oli se että semmoista sattui käsiin, noin millin silmäkoolla messinkiverkkoa...

Imuputki kun kerran oli ehjä, niin eipä sinne enää montaa vaihtoehtoa viaksi jää, eli todennäköisin oli se että tankin pohjalla ollut levymäiseksi kovettunut jankki oli imuputken suulla tukkien putken, tyhjennyksen ja täytön jälkeen käynti oli jälleen sitä mitä pitikin...

Bensaa takaisin tankkiin kaataessa, kahdesti siivilän läpi laskien, jätin virrat päälle eli pääsi katsomaan "opiskelijavalon" sammumisajankohtaa sekä mittarin toimintaa. Kumpikin toimi loogisesti, valo alkoi vilahdella jossain viiden litran jälkeen, vajaan kympin sammuttaessa valon täysin. Lineaarisen oloisesti näyttö lisääntyi bensan valuessa tankkiin päin, ja tuolla 24 litran määrällä viisari nousi puolenvälin tietämille, ja täydestä vajeni ajaessa tuohon puoliväliin saakka reilun parin sadan pikkupyöritys -kilometrin aikana...

On ainakin nyt mittarin näyttö tarkistettu, ja pahimmat sorat tankista poistettu. Kohtahan sitä voisi jälleen hauskuuttaa lähialueen ihmisiä itsensä lisäksi, kun ottaisi liikennekäyttöön taas toviksi..?

Jasu post_id=110034 time=1590257268 user_id=3005 Wrote:
Ja ihanniinkuin tihkuisi tuon vesiletkulähdön valun läpi kiehutinnestettä...

Vuotaa se, välillä jopa asettui, mutta nyt näkyy taas tihkuneen kun lämpötilat "vähän" viilentyneet ja heiluneet. Viimeksi kun yritin eheämpää metsästää, niin ei mistään alle sataseen tuntunut löytyvän, kaveri lupaisi valaa uuden alumiinista tai pronssista, kummasta vaan haluan, kolmenkympin pintaan jos ei muuten meinaa ehjää osaa löytyä, vaan on jotenkin jäänyt unohduksiin koko osan etsiminen. Nyt sitten aikani kuluksi katselin Ebayn tarjontaa, ja kas kummaa, vajaa parikymmentä puntaa oli osasta pyynti. Hävisi aika hätäseen myynnistä, ja lähti matkalle tännepäin...

Päivällä kokeilin huvikseni käytellä lämpimäksi, ja aina tämä vaan jaksaa yllättää, ryyppyä reilusti ja avainta näyttää virtalukkoon, ekan puristuksen yli taisi tarvita kääntää kun pörinä alkoi kuulua. Voipi olla taas aika ottaa tämä tähän lähipyöritykseen liikennekäyttöön, polttelee, tarvetta ei ole mutta aina ei onneksi järkeä tarvitse kuunnella...

Edellisessä mainittu vesiletkulähtö löytyi ns. järkihintaan Briteistä. On jo jonkun viikon ollut tallin pöydällä, vaan vuoto asettui heti kun sai varaosan haltuun. Olkoot toistaiseksi, eiköhän tuo talven aikana vaihdu...

Hämmentävän hienosti on toiminut kaasarin vaihdon jälkeen, kaasunvaste on mitä kuvittelisikin, tuommoiselle 60-lukuiselle kaasaripelille. Ryyppyä reilusti, polkaisu kaasusta ja avaimesta varovainen kääntö ja kummasti taas pörinää on ilmoilla. Nurkissa on ajeltu, jopa lähiseudun sahalta noudettu paneelikuormaa kärryn kanssa, muut tielläliikkujat tuntui suhtautuneen lämmöllä hieman hitaampaan kiiruhtamiseen, hymyistä päätellen ei isommin harmia aiheuttanut...

Pitihän se käydä tänään vähän luisuttelemassa, eihän nuo Gripmaxit mitkään talvirenkaat ole, mutta yllätti miten hyvin ohjautuu ja hidastaa, kaasua annostellessa piti olla tarkkana kun sai pidon irti vielä nelosvaihteellakin alta neljänkympin kun kaasua tarjosi. Aika kiikkerä tämmöinen pätkä, mutta toistaiseksi vielä luisut sai oikaistua ilman peltiseppää, kumma kun edes jänniä tilanteita ei saanut järjestettyä... Olisihan tuolla toki ne talvispeksatut Ziarellitkin tähän käypäsillä vanteilla...

Epäilisin että Ziarellit ei oo yhtään sen pitävämmät vaikka niissä jotain harhamerkintöjä oliskin...?

Pätkä on kyllä aikas hätänen liikkeissään talvisin ja kääntyy paaljon paremmin ku kesällä... :mrgreen: . Siinä on vaan aika äkkiä ohjaamo täynnä käsiä ja jalkoja , ja silti ne ei taho riittää suunnan määräjänä... Että valitse tarkkaan missä leikit... :lol:

Kolmena talvena tuli Classicilla suoritettua ajot Ziarelleilla. Yllättävän hyvin löytyi pitoja, vain ne pari pakollista liikennevaloista pysähtymättä läpi -tilannetta talveen sai niiden kanssa aikaan. Nekin silloin kun oli keli nollan lähellä ja hyväksi kiillotettua jäätä pysäytyspaikan kohdilla. Eihän ne oikeat talvirenkaat ole, sitä en kuvittelekaan, ja tuosta syystä Classicin alle meni nastalliset renkaat...

Kävin renkaita vaihtamassa, ja kyllä ne Ziarellit pitää enemmän kuin Gripmaxit. Ainakin ääntä, jos ei mitään muuta, se tutuksi tullut "humina/rallatus" minkä kanssa tuli Classiccia ajeltua muutama vuosi, tuli nyt Seriekseen...

Tuskin pätkään saa semmoisia pitoja mitä Classicciin, lyhyt akseliväli, lehtijouset jne, tekee osansa jännittävään käytökseen. Enkä edes yritä, tuo on kiva tuommoisenaan, kun malttaa pysyä hitailla osuuksilla. Jos tässä sattuu niin hupsusti että pitkä Series löytyy soveliaasti, niin se todennäköisesti sitten tulee kokemaan jousitustyypin muutoksen, joko Rangen kierteille tai ilmapusseille... Voisi tosin nuo lehtijousetkin vähän herkistyä kun purkaisi pakat, putsaisi ruosteet välistä ja voitelisi...

Vähän piti käydä kokeilemassa BFG-kopioita, sama paikka mihin Gripmaxeilla jäi suttaamaan, meni sutaisematta kiltisti ylös. Ehkä se harvempi palakuvio reilusti syvemmillä/leveämmillä urilla hienossa hiekassa auttaa...

Quote:Voisi tosin nuo lehtijousetkin vähän herkistyä kun purkaisi pakat, putsaisi ruosteet välistä ja voitelisi...

Tein noin just isoon jarrulliseen peräkärryyni. Oli pakat ihan tönköt, ku vertaa mitä ne nyt on. Aiemmin ei joustanu yhtään, nyt ne suoristuu kuormatessa ja maks kuorma on tosiaan aika maks kuorma ettei jousipakan kiinnityslatta lyö iskarinkylkeen... :mrgreen:

Täytyy kyllä sanoa etten enää muista miltä vakiojouset tuntui, ku mulla pätkään tuli paraabelijouset v.-01... ja ne kyllä joustaa, varsinkin 3 lehtiset takana. 8)

Offroadpajalta kannattaa muuten nyt just kysellä, jos parabelijouset kiinostaa. Oli just puhetta siitä oisko kiinnostuneita aiheeseen liittyen

^Pittääpä olla yhteyksissä. Sen verran kokemuksista tullut jo luettua, ettei taida olla ollenkaan pöllömpi vaihtoehto...

Kävin koiran kanssa katselemassa minkälaisesta paikasta eilen tihkusateessa, pimeällä ja lasit huurussa tuli ajettua. Ei sitten sattunut oikein samalle ajouralle, missä meinasi Gripmaxeilla olla renkaan tukkeumaan taipumusta, vaan vähän vierestä vielä jyrkemmästä kohdasta -kerralla ylös asti. Oli jäljistä päätellen kyllä siirtänyt hiekkaa ylös kivutessa, ei vaan näköjään huomannut että vähän joutavaa suttaa renkaat, vissiin kaikki...

Hämmästyttävä laite, jälleen. Tuota pakkasta kun nyt oli jokunen päivä, ja menneenä yönä tarttui mittariin lukemat -28,1'C ja kun tuli "vapaaehtoinen pakko" hitusen verran siirtää, niin eipä tuota muutakaan voinut kuin pelonsekaisin tuntein laittaa pääkytkimestä sähköt päälle, ja ensin kokeilla jaksaako edes pyörittää. Yllätys oli, että pyöritti, vaisusti kyllä mutta ongelmitta silti. Akkukin hyljätty yksilö C-kasista, eli ei mikään uusin eikä paraskuntoinen enää se. Siispä ryyppyä reilusti, viitisen potkua kaasusta, ja uutta avaimenkäännöstä. Ja mikäs tuota olisi estänyt käynnistymästä...

Seuraava jännä olikin seurata öljynpainevalon vitsikästä vilahtelua, ja odotella suostuuko mittarinneula edes liikahtamaan. Vähän paksut öljyt koneessa, niin tovi kestää että sen "vaseliinin" saa öljykanavissa kulkemaan... Maltilla kierroksia turhia repimättä, ja paineitakin löytyi...

Kovin oli tahmea tuntuma vaihteensiirron vipusissakin, mutta kummasti nekin nöyrtyi kun kytki jakoaskin vapaalle ja pääaskista pykälän. Siinä lumia lapioidessa päältä, lämmitti vaihteistojakin jotta nöyrtyivät nekin hienosti...

Lämmintä alkoi Smithsin pallosta irtoamaan, hupsusti pölläytti reippaat höyryt kun puhaltimen kytki pyörimään. Äkkiä se höyry sitten hälvenikin, ja lämpöä alkoi siirtymään koneesta kabiiniin... Aikansa lämmettyään, kurkistin jäähdyttimeen, ei ollut hilettä, ja termarin auettua kiertoa näkyi...

Kaipa sitä tuollakin terveisiä nurkissa ajelisi, jos olisi edes alkeellinen huurteenpoisto. Ehkä ensi talvena onkin..?