Pamautellaan sit vähän muuta juttelua kanssa ilmoille.
14.6.2022
Lähtö kotoa Hämeestä kohti Jyväskylässä sijaitsevaa Suomena maastoautotarvike firmaa.
Teltta kun saaatiin katolle oli aika oikaista nilkka kohti Ylivieskaa jossa käytiin Kärkkäisellä jotain kamppeita täydentämässä vielä, ja sitten kohti ekaa yöpymispaikkaaa joka oli katsottu Kemissä olevalle leirintäalueelle Camping Pohjanrantaan.
Halusivat välttämättä myydä caravan paikan kun piti saada auto teltta-alueelle, vähän ois ollu hankalaa muuten. Teltta pystyyn, iltapalastelua ihmettelevien karavaanareiden sivistämistä kattoteltoista, ja kyllä, niitä saa ihan kaupasta.
15.6.2022
Pohjanrannassa hotelliaamiaisella pekonilla kuskin tankkaus ja kohti Haaparantaa josta rajan yli ja Ruotsin puolelle ajelemaan.
Haaparannasta ajeltiinkin sitten rajaa myöden Karesuvantoon saakka, se kun oli vika fiksu paikka mistä päästään takaisin Suomen puolelle.
Jossian kohtaa pidetiin pieni vessatauko ja ihailtiin koskea.
Kaunisvaaran jälkeen tie huononi sen verran että tavan autolla olisi paikoin tullut nopeita tilanteita ja ikävyyksiä.
Eihän se tie tartte hyvä olla enää sen Kaunisvaaran Kaunis Iron terästehtaan/kaivoksen jälkeen.
Möröllä sai kyllä loikotella aika hyvin menemään siinä huonommallakin pätkällä, ei se pienistä ruvista tiessä niin välitä.
Kalkkoaivintie löytyi ja siitähän se "hupi" alkoikin. Itsellä oli hauskaa, mutta apukuski olikin sitten kuskinkin puolesta säikkynä auton heilumisista, vesiesteistä jne.
Asfaltilta kun poistui, tietä oli vielä reilu 20 km jäljellä, ja siinä menikin se 1h45min suurinpiirtein päästä perille.
Näin ekakertalaisena ilman mitään pohjapanssareita ja vastaavia suojia, matkasta selviydyttiin hienosti. Kerran tai kaksi otti takapyörä lokarinkaareen tjms kiinni, lähinnä omasta ajovirheestä johtuen, liian kova vauhti.
Paria kohtaa nousin autosta ulos katsomaan, mutta totesin että näyttää paljon pahemmalta paikat kabiinista kuin jalkaisin, eli kovaa ajoa vaan.
Kokemattomana isompien lätäköiden kohdalla laitoin sitten keskilukkoakin päälle, ihan varmistellakseni yli pääsyn. Niin syviä paikkoja ei ollut, että ovien alareunaan asti olisi ollut, ehkä.
Missään kohtaa ei tainnut olla pidon puutteen takia etttä TC olisi raksuttanut, vaan lähinnä tärinästä tjms pomppimisesta se välillä ilmoitteli ittestään. Vastaavaa saattaa tulla ihan "siviilissäkin" kun ajelee kaivojen, rotvallien jne rupien yli.
Luntakin oli siellä täällä ihan hyviäkin kerroksia, pitipä sitä ihan ajaakin lumen läpi yhdessä kohtaa.
Useampaan kertaan kyllä meinasi epätoivo iskeä, kun tuntui että matka ei vaan lopu, ja ollaanko enää edes oikealla uralla.
Erämaaoloissa kun ei paljoa puhelimella ole kuuluvuutta, niin muutamissa korkeammissa kohteissa piti pysähtyä vähän retkikarttaa tutkailemaan, ja löytyihän se mökkikin lopulta. Melkein se viimeinen pätkä, kun mökki oli näkyvissä, oli se kettumaisin kohta. Kivikkoa, hidasta ryskyytystä.
Mökille päästy ja eikun teltta pystyyn!
Kyllähän siellä maisemaa piisaa, ja kauas näkee. Joku Pajerokin oli tuvalla, mutta ketään ei meidän paikalla olo aikana näkynyt missään. Olisko sitten joku mennyt pidemmälle muille tuvilla, tuosta eteenpäin kun ura jatkuin mönkijälle sopivana, ja sinne ei ole moottoriajoneuvoilla asiaa ilman lupia
Kaasugrilli tulille ja possun sisukkaa vähän tummumaan. Ne kun oli naatiskeltu oli aika käydä vähän reippailemassa kevyt viitisen kilometrin lenkki maisemia ja saksalaisten rakennelmia kattelemassa.
http://youtu.be/EqDX7RkrnOU
Ja eikun telttaan ja unta kuulaan.
16.6.2022
Aamulla heräilin ajoissa ja menin tuvalle pistämään tulen niin pääsi tuore vaimokin aamusta lämmittelemään ja keittämään itselleen kaffet kaminalla.
Kamoja jossain kohtaa nippuun ja ajatus kasaan. Tarkoitus mennä Kilpisjärvelle ja kiivetä Saanalle jne.
Taas se rankka melkein kaksituntinen ja oltiin asfaltilla. Yhdessä kohtaa kantoaura (vetokoukku) otti kiinni niin että ruapasu kuulu, ja jossain kohtaa huomasin että menomatkalla se oli kanssa käynyt kyntämässä pehmeää hiekkaa.
On siellä pari muutakin hökkeliä, kuin vain Kalkkoaivin autiotupa ja muutakin.
Asfaltti löydetty, taas, vihdoinkin. Autosta ulos, aprit kuvat, venyttelyä ja ihmettelyä.
Tässä kohtaa huomattu että autosta valuu öljyt alle. Puoli konehuonetta öljyssä, kun näköjään tosiaan roto suodattimen kopan pultit oli jotenkin löystyneet ja falskasi sieltä välistä öljyt ulos.
No, onneksi oli työkaluja ihan hitosti liikaa mukana, niin eikun kirraamaan sen mitä uskalsi ettei korkkaa kierteet.
Kontista kaivelemaan 5 litran pytty öljyä ja lirutellen sitä koneeseen odotellen että koska alkaa tikussa näkyä. Tikku oli muuten rutikuiva kun aloin täyttämään. Lopulta dumppasin koko 5 litraa sinne ennen kuin oli ylärajalla.
Sai hetken käydä ronksotella menemään ja kattelin ettei ruiski enää ulos, että uskaltaa ajaa.
Eikun nilikka suoraks ja Kilpisjärvelle.
Kilpisjärvellä siihen ainoaan kauppaan kattelemaan öljyjä, ei tietenkään oo oikean luokituksen öljyjä vaikkaa valikoimaa oli puolen tusinaa erilaista. Kaikki vaan jotan acea C3 tjms kampetta.
No, entäs Nesteen puolella. Käsi rivassa kello 11 aikaan, ja ovessa lappu että aukeaa kello 13.
Ajeltiin sitten parisen kymmentä kilometriä Norjan puolelle kattelemaan sikäläistä tunturipuroa.
http://youtu.be/fOXIawC68Ak
http://youtu.be/dUA7m6upTOw
http://youtu.be/RpIpYLja_cI
Paluu Nesteelle ja ostamaan ainutta sorttiaa öljyä missä oli oikeat luokitukset.
Hintaa Nesteen omalla premiun aineella oli ihan tarpeeksi, joko 16 eur litran purkeissa tai 46 eur 4 litran purkissa. Normaalisti Motonetistä haen 5 litran purkissa 28 eurolla.
Ei voi mitään, ostettava on. Ja tällehän ei onneks tullu reissussa tarvetta, parempi näin päin kuin että tarve mutta ei öljyä.
Öljyhäppeningistä aika reippaasti vainoharhaisena jne tehtiin päätös olla jäämättä Kilpisjärvelle, vaan suunnataan jo alaspäin.
Tässä vaiheessa jokaikinen haju ja ääni jne tuntuu siltä että Mörkö leviää ihan just siihen kohtaan.
Siellä oli sen evrran muitakin ihmisiä, ja vähän jopa jonoa Saanalle, niin ehkä ens kerralla sit.
Suuntana Sodankylä.
Perille päästiin ja otettiin se läheisempi leirintäalue, joka oli virhe.
Jotkut himmatun elokuvafestivaalit siellä, ja meno leirinnässä oli sen mukaista. Laulua, rilluttelua ja muuta elämöintiä koko prkl yön ajan. Ttu että ihmiset on idiootteja. Naapurissa vielä omakotialue.
Päivä oli ollut rankka, ajot pitkiä, ja väsy painoi.
17.6.2022
Seuraaavana päivänä sitten nokka kohti Kuusamoa ja siitä Suomussalmea jossa ruokaa naamariin. Käytiin samalla katelemassa Raatteentiellä museota, romuja ja maisemia. Ja toki vähän ostoksia tuliaisiksi.
Suomussalmella kosken törmälle teltta pystyyn ja maisemien myrkytys offilla ja thermacellillä.
Hyttystä oli meinaan ja ihan hemmetin runsaaasti.
18.6.2022
Seuraaava kohde, Koli. Eipä sielläkään ole koskaan tullut käytyä niin nyt käydään.
Sopivasti kerittiin ukko, akka ja paha käydä katselemassa kun alkoi vesisade.
http://youtu.be/FAKueTurBCY
Hetki sateen pidättelyä, evästystä ja matka jatkui kohti Joensuuta.
Löytyikin uusi lempipaikka ruokailulle, nimittäin Chitir Chicken. Näkyi olevan ketju, eli saa vähän lähempääkin näiden apetta.
Auto kämppinkipaikalle ja vieressä olevaan Tivoli Sariolaan pehmiksille.
19.6.2022
Ajatus siirtyä johonkin Jyväskylän lähelle viimeiseksi yöksi ja kohteeksi valikoitui Kangasniemi.
Toki Savonlinnan kautta, pitihän sitä Olavin linna ja vähän muuta käydä katsomassa, sielläkään kun ei ole koskaan tullut käytyä.
20.6.2022
Viimeinen päivä, lyhyt ajo Kangasniemeltä Jyväskylään ja siitä kotiin nilkka suorana.
Ajoissa kotona. Auton tyhjennys pihalle ja siitä kassi/nyssäkkä kerrallaan sisälle ja purku samantien.
Mittailin niin auton perä nousi 4 senttiä ylemmäs, kun tavarat oli pois kyydistä.
Sellainen se, meitin hääreissu. Paljon jätin kirjoittamatta ja paljon varmaan unohtui, mutta pääpiirteittäin ehkä jotenkin näin se meni.
Laittelen vielä myöhemmin Kalkkoaivin tien joa videota näkyville, kunhan jaksan harsia dascamin pätkistä kasaan.